Sieniä ja villivihanneksia

Marraskuun loppu on ensimmäinen Sisilian eteläosan sienisesonki. Pääsesonki on helmi-maaliskuussa. Paikallistuntemus on välttämätöntä, sillä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mistä sieniä olisi lähtenyt etsimään. Etelä-Sisiliassako muka sieniä! Se oli lähinnä ennakkoajatus. Liikkuminen polkupyörällä, jalkaisin tai edes tavallisella henkilöautolla ei tule kysymykseen maaston haastavuuden takia. 

Ystävämme työjuhta neliveto-Suzuki veikin meitä mukavasti. Loppumatkasta istuimme takakontissa takaluukku auki, sillä kumpparit olivat niin mutaiset!

Suomalainen menee metsään sieneen mutta me menimmekin aukeille rinteille. Ensimmäiseksi ohjeeksi sain tarkkailla hassunnäköisiä kasveja, jotka toimivat isäntäkasvina sienille. Kyseisiä kasveja nimitetään yksinkertaisesti pomoksi, il capo. Löysin niille ihan oikean nimenkin, Basilisco comune. 

Ensimmäisessä paikassa pomoja oli runsaasti, mutta vain kellertäväksi muuttuneiden lähellä oli sieniä. Kellertäviä olikin sitten vähemmän. Löysin ensin ihan pikkuruisia sieniä, mutta sitten löytyi suurilakkisia rykelmä. 

Kuljimme ylös ja alas rinteitä melko kivikkoisessa ja osittain hyvin märässä ja lällisessä maastossa. Ylitimme kynnettyjä peltoaukeamia, joista rankkasateet olivat vieneet isoilta alueilta maata - alapuolella kulkevalle maantielle. Kumisaappaani keräsivät tehokkaasti maata mukaan ja kengät alkoivat nopeasti painaa aikalailla. Nokian Hait eivät olleet aivan parhaat, sillä pohjakuviointi oli melkein olematon ja pohjan pito-ominaisuudet edesauttoivat minua muutaman kerran melkein kaatumaan. Hyvä tasapainoharjoitus sinänsä samalla!

Joen ylityspaikalla oli villisikojen jälkiä, olivat yöpyneet joen penkalla ja kasvillisuus oli isolta alueelta laossa.

Sienet näyttivät päältä päin hiukan orakkailta mutta alaosa oli vääränlainen. Sienen nimi on täällä päin Dabs, mutta kukaan ei tunnu tietävän sen italiankielistä nimeä. 

Ei sillä sinänsä ole väliä, sillä sienet olivat herkullisia. Kuivatin saaliista suurimman osan ja tuoreista valmistin risoton. Risoton kanssa laitoin villivihanneksia.

Sieniretkipäivänä sain pikakurssin villivihanneksista ja kotiin palasin runsaan saaliin kanssa.

1. La Borragine on terhakkaanoloinen vihannes, jonka lehdet ovat karvaisentuntuiset, mutta ei kuitenkaan piikikkäät. 
   
   Borragine on tärkeä osa "cucina sicilianea". Yleisohje on pehmitellä pannulla oliiviöljyssä valkosipulin ja peperoncinojen kanssa. Sitä voi myös kiehauttaa nopeasti. Minestronekeiton ainesosana se on mainio. Olen nähnyt myös ohjeen, jossa lehtiä käytetään viininlehtien tavoin kääryleissä. Me teimme keittoversion.
   
   Borraginessa on mm. omega kutosta, kalsiumia ja  potassiumia.
2. I Lassini tai Amareddi, kutsutaan myös nimellä Senape Canuta Cicoria.
   
   Valmistustapa kuten Borraginekin. Tänään paistoin oliiviöljyssä ja osan kiehautin. Paistoversio oli selvästi parempi.
   
   
   
   
3. Le Coste on laihduttajan unelmaruoka-aine ja sitä kutsutaankin superruuaksi. Sadassa grammassa on kaloreita vain 17 ja niistäkin 7 on kuituja. Siitä voi käyttää kuten pinaattia ja se on pehmeälehtinen.
   
4. La Cardellan lempinimi on Piscialetto ja se onkin mainio nesteenpoistaja ja se vilkastuttaa ruuansulatusta, mutta samalla siinä on paljon vitamiinejä (B,C,E jaD) ja beetakaroteenia. Lehdet näyttävät voikukan lehdiltä. Keväällä lehtiä voi käyttää salaattiin, talvella keittoihin ja vaikka pastakastikkeeseen.
   
5. Bonuksena keräsin vielä villifenkolia ja sain muutaman villiparsan.
   
   Villiparsakausi on parhaimmillaan helmikuusta alkaen.

Villivihannesten kerääminen on täällä melko yleistä. Viime viikolla Seccagranden rannalla näimme pariskunnan joka oli kerännyt monta kassillista Borraginea. Tietysti on tiedettävä, mitä kerää, mutta niinhän se on Suomessakin!

Ciao!