tiistai 17. joulukuuta 2019

Suklaasiepolla on vaikeaa panettonejen luvatussa maassa

Sisilialaista tuotantoa. Samassa hyllyssä myös sopivat juomat.


Meillä kaikilla on jouluun liittyviä mieltymyksiä ja usein ne liittyvät syötäviin. Minulla on pari suosikkia, joita ilman en haluaisi olla. Toinen on jäätelö ja toinen on suklaa. Suklaan syöminen muuttui haastavaksi vajaa kymmenen vuotta sitten, kun jouduin siirtymään totaaliseen gluteenittomaan ruokavalioon. Tulin huomaamaan, että suosikkituottajani Fazer tunkee suklaaseen vehnää tai siinä voi olla jäänteitä viljoista. Siirryinkin Pandalle ja heiltä löytyikin hyviä suklaita. Viimeksi Suomessa ollessani löysin ilokseni valkosuklaan piparkakulla - gluteeniton, joten kiitos Panda!

Viime jouluna suurimmasta supermarketista löytyi yksi hyvä gluteeniton suklaarasia, mutta tämän vuoden joulusuklaavalikoima on minulle suuri pettymys. Markkinat on vallannut telkussakin ahkerasti mainostava Baci, jolla on gluteenittomia tuotteita ja Ferrero Rocher, jolla ei taas ole. Baci on kuitenkin maultaan mitäänsanomaton - tässä olisi tuotekehittelyn paikka Baci!
Panda tarvitsee tänne jälleenmyyjän!


Suklaahyllyn valikoima yhden hyllyrivin päässä on minipikkuinen.

Ymmärrän kyllä, että kuulun vähäiseen vähemmistöön. Suomalainen on täällä pikkuriikkinen joukkio, joka on keskittynyt enemmän Catanian seudulle ja meillä ei-turistimailla syödään sitä, mitä aina on syöty jouluna - panettoneja.

Panettoneja löytyy jokaiseen makuun: täytteet rusinoilla, kuivatuilla hedelmillä, suklaalla, pistaasipähkinöillä, sitruunakiisselillä.... 
Panettoneja löytyy sopivia jokaiselle kukkarolle ja hinnat vaihtelevat kolmesta eurosta reiluun 30 euroon. Parhaimmat panettonet valmistetaan käsityönä pitkään ja hartaasti ja ne säilyvät kauan jopa aukaistuina.



Tässä pieni osa tarjonnasta.


Osa on siirtynyt jo tarjoukseen.


Tämä kaunokainen myydään peltirasiassa.

No, täytyy myöntää, että kantafarmaciastani löytyy myös gluteenittomia vaihtoehtoja, mutta kun en ole pullatyttö, niin en jaksa oikein innostua. Söin kyllä tässä kaksi pikkuruista, mutta vatsani halajaa kunnollista suklaakonvehtirasiaa!

Seuraava vuosikin kääntyy panettonen voimalla - jos sitä vielä joku usean ruokalajin ja linssikeiton jälkeen jaksaa syödä!

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kaikki tiet eivät vie Sant'Angelo Muxaroon - lähikylämatkalla



Lähimatkailua tulee harrastettua aivan liian vähän. Ciancianan puistosta näkee yhden lähikylistä, Sant'Angelo Muxaron. Kylä kattaa yhden vuoren päällisen kokonaisuudessaan. Sinne on ollut varmasti vaikea vihollisen hyökätä! Korkeutta on 335 metriä meren pinnasta.



Vuoren juurelle johtaa yksi tie, johon pääsee Ciancianasta kahta eri kautta. Menomatkalla menimme eteläistä puolta Raffadali-Agrigento tietä alkumatkan. Cianciana sijaitsee vajaassa neljässä sadassa metrissä ja aamulla laaksot olivat vielä usvan peitossa.



Sant'Angelo Muxaro on pieni ja rauhallinen kylä, jossa on noin 1200 asukasta. Kylään on aikoinaan tultu suuren portin kautta ja portti suljettiin aina yöksi, jotta sudet eivät pääsisi kylään tekemään tuhojaan. Nykyään porttia ei enää ole mutta ei ole susiakaan koko Sisilian saarella. Jäljellä on kello kaupungin reunalla.



Voin suositella kylää ihan kuntoilunkin vuoksi. Jätimme auton kylän alaosaan hautausmaan sisäänkäynnin luokse ja lähdimme menneisyyden kärrypolkua pitkin kapuamaan ylös vuoren rinnettä.
Kuva ei anna oikeaa käsitystä jyrkkyydestä mutta reisissä nousu tuntui ja alas tullessa polvet olivat kovilla.


Karhuvatukoita oikotiemme varrella.
Ehkä tietä pitkin on kuljetettu kuolleita hautausmaalle ennen autojen yleistymistä.



Kylä on kaunis ja taloja on kunnostettu ja pidetty hyvin.


Joulupukki pyrkii vielä ylemmäs.

Erityisesti katujen kiveykset kiinnittivät huomiota. Niissä oli nähty vaivaa ja ne olivat hyvässä kunnossa, mikä ei ole kovin yleistä, sillä vesi ja paahtava aurinko ovat armottomia.




Vaikka kylä on korkealla ja osa kaduista on niin jyrkkiä, että niihin on yläosaan tehty portaat, voi kylässä liikkua vaikka invamopolla ja yhden rampinkin löysimme.





 Näkymät kylästä olivat mielettömät. Tuntui kuin olisi lintutornissa.




Kylän rauhallisuus oli tarttunut myös kissoihin. Tämäkin musta tyynesti katseli meitä kun kuljimme ohi.


Kävimme keskustan ainoassa auki olevassa baarissa kahvilla ja kyselimme, mihin meidän kannattaisi kylässä mennä. Baaria pitävä nainen kertoi olevansa myös turistiopas ja kehotti meitä jatkamaan katua ylös ja kääntymään oikealle. Sieltä löytäisimme leipomon.


Puolisolle ostettiin leipä.


Leipurirouva kertoi nousevansa aamuisin puoli kolmelta ja aloittavansa työt. Ulko-ovella odottaa joka aamu harmaa, vanha kissa, jolle hän antaa syötävää. Kissa tulee toisen kerran yhden maissa ja odottaa saavansa silloin makupaloja.

Kylän siisteydestä kertoo myös biojätekeräysastia, jonka näimme keskustassa. Sinne viedään ruuan tähteet. Nerokasta.


Nähtävyyksiin kuului tietysti kirkko, mikä oli suuri - ilmeisesti kylässä on ennen asununut huomattavasti enemmän ihmisiä.



Vesisäiliö - tavallaan vesitorni - ei kuulune nähtävyyksiin, mutta otin siitä silti kuvan. Se sijaitsi kylän korkeimmalla kohdalla ja säiliötä vartioivat poliisit, sillä heidän toimipisteensä näytti sijaitsevan vesisäiliön alakerrassa.


Kauniisiin katukyltteihin oli panostettu ja ne antoivat mukavan lisän kävelykierroksellemme.


Trumpetinkukat jaksoivat vielä kukkia joulukuun 8. päivänä reilun 20 asteen llämmössä.



Tulomatkan kiersimme San Biagio dei Platanin kautta mantelipuiden ympäröimää tietä.




Matkaa kertyi kokonaisuudessaan reilu 30 kilometriä suuntaansa ja aikaa kolme varttia mennen tullen.

Joulu lähestyy ja pukit pyrkivät sisätiloihin. 


Vielä voisimme yrittää käydä toisessa lähikylässä ennen joulua. Caltabelotta sijaitsee noin neljänkymmenen kilometrin päässä meiltä länteen 950 metrissä. Katsotaan miten joulukiireiltämme ehditään.

Ciao!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Nyt puhutaan viinistä – kohtuullisen tietämättömän käyttäjän suulla



Vähän ehkä olen yrittänyt pitkittää viineistä kirjoittamista. Siihen on montakin syytä ja mm. se, etten oikeastaan kovinkaan paljon tiedä viineistä! Perheeseemme kuuluu myös yksi paljon ja toinen erittäin paljon viineistä tietävää ja minulla ei ole mitään mahdollisuutta onnistua. Päätinkin kirjoittaa vain faktat ja sijainnit ja jätän viinien luonnehdinnat viisaamille.

Sisiliassa ei voi välttyä törmäämästä viineihin, vaikka coca cola näyttää vallanneen jalansijaa ruokajuomamarkkinoilla. Ei täällä kuitenkaan näy suurta joukkoa humaltuneita – ehkä vain kaikesta muusta kauniista, kuten taivaan ja meren väristä.



Olen päässyt vierailemaan muutamalla viinitilalla viiniasiantuntijamme siivellä, jolloin vierailut ovat olleet yksityisvierailuja ja olemme ehkä nähneet ja kuulleet sekä maistaneet tavallista esittelykierrosta enemmän ja laadukkaampia tuotteita.

Lähimmät viinitilat sijaitsevat meiltä reilun 50 kilometrin päässä etelään. siellä on Settesolin viinitila Selinunten alueella Menfissä. Tilasta lisää voit tutkia oheisesta linkistä: Settesoli

Ensimmäisen kerran saimme kyseisen viinitilan valkoviiniä Favignanan saarella ja se oli Mandrarossan Urra di Mare: Mandrarossa ja Urra di Mare
Huomasimme nopeasti, että viini onkin meidän naapurista.

Pohjoiseen meiltä noin 60 kilometrin päässä Cammaratassa Monti Sicanin vuoristossa sijaitsee Feudo Montonin viinitila. Voit lukea tästä linkistä lisää:Feudo Montoni   
Tilalla järjestetään myös viini ja ruoka –kursseja. Feudo Montonin Vrucara-punaviiniin olemme törmänneet Cammaratassa sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Filice, siis jos tilalle saakka ei pääse. Ravintolassa kannattaa kyllä muutenkin käydä sillä kaikki ruoka on todellista lähiruokaa ja siellä on oma lista gluteenittomille. Ravintola Filice 
Viini Vrucara löytyy tästä  Vrucara


Planetan viinitilan viinejä on joitakin ollut Suomessakin Alkon valikoimassa. Planetalla on useita tiloja ja tästä voit katsoa, missä päin Sisiliaa tilat sijaitsevat. Planeta

Meitä lähinnä on tuo länsilounaassa sijaitseva alue. 
Ulmo on Menfin territorioon kuuluva alue, 
mistä Planetan viinitila on saanut alkunsa.
Planetan Chardonnay on tuotannon yksi klassikoista. 
Myös sekä valkoinen että punainen La Segreta ovat 
erinomaisen kelvollisia. 
Ulmon tila sijaitsee Lago Sambucan läheisyydessä. 
Olemme käyneet siellä kerran. 

Käynnistä on jo vuosia aikaa ja olemme oppineet sen jälkeen monenlaista:
kuten että oikotie voi tarkoittaa melko ajokelvotonta reittiä ja että Fiat500 on pieni auto kuljettamaan neljää aikuista ja peräkontillista viinipulloja. Näin ainakin, jos edessä on todella jyrkkä ylämäki. Meillä oli onneksi rohkea kuljettaja!

Etnan ympärillä on viinitiloja ja niistäkin muutamaan olemme päässeet tutustumaan.
Terre Nere oli mahdollinen pari vuotta sitten joulu-tammikuun vaihteessa. Vierailupäivänä satoi ensilumi alueelle ja viiniköynnökset alkoivat peittyä märkään lumeen.









Onneksi maistelu lämmitti. Tästä voit tutustua tarkemmin:
 Terre Nere
Toinen mielenkiintoinen viinitila on Frank Cornelissen,
 joka on tullut Sisilian ulkopuolelta.


Hän on saanut jalansijan uudenaikaisena viinintekijänä. Nettisivut löytyvät tästä: Frank
Saimme iloksemme huomata, että Helsingissä on ravintola Winossa tarjolla paria Frank Cornelissen viiniä. Kannattaa maistaa, jos tulee tilaisuus.
Etnalla käydessä voin suositella majoitusta Randazzossa, 
joka on Etnan lähin kylä. 
Siellä on tasan yksi hotelli, Hotel Scrivano mutta siellä kannattaa 
yöpyä. 
Olimme joulun aikaan hotellin ainoat asiakkaat ja
saimme ensiluokkaista palvelua ja tietysti
mahtavaa ruokaa ja tietysti viinejä.



Vielä pitää mainita yksi viinipaikka Vittoriassa: Occhipinti. Siinä voi poiketa, jos on ollut käymässä, vaikka Ragusan Iblassa! Occhipinti. Viinitilalla kävimme viime helmikuussa. Tila sijaitsee valtatie sp68 varrella 3,3 kilometrin päässä jostakin risteyksestä. Tämä on todellakin tilan osoite! Yksi valko- ja punaviineistä onkin nimetty nerokkaasti SP68!

Ei nämä viinitilat tähän lopu; on Donnafugata, jolla on paikkoja Marsalassa, Etnalla, Pantellerialla ja vanhan Palermo-Sciacca tien varrella. Tänne ei vaan ole vielä eksytty. Marsala makean viinin keskuksena lienee tunnetuin ympäri maailmaa.

Sisiliassa on lukematon määrä viinikellareita – suuria ja pieniä ja siltä väliltä. Jos et usko, klikkaa tätä linkkiä Sisilian viinikellarit, joissa järjestetään maisteluja ja osassa tiloja voi majoittua B&B –tyyliin. Viinikellareita


Viinimatka on mahdollinen suunnitella, jos ei ole aivan hirveän vähän aikaa, sillä paikat sijaitsevat usein upeissa maisemissa ja niistä kannattaa nauttia. Aina ei tarvitse mennä kovin kauaksi kotoa, sillä paikalliset ravintolat tarjoavat minustakin ihan kelvollisia viinejä ja joskus voi löytyä joku helmikin. Ravintoloiden talon viinit eivät myöskään ole hullummasta päästä, joten niitäkin voin suositella. Tässä miesten illan viinit eiliseltä:
Talon viini Ristorante Halycos

Andrean viinikaappivalikoima

Mielenkiintoinen tuttavuus - ehkä joku osaa luonnehtia paremmin:)




Viiniterveisin! Ciao!




lauantai 19. lokakuuta 2019

Ruoka, rannat, viini



Pikkuruiset alkupalat herättelevät ruokahalua! Ensimmäinen ns. perinteinen, jälkimmäiset kalaa ja äyriäisiä.





Sisilian historia on monipolvinen. Usein keskitytään Sisilian valoituksiin ja siellä ovatkin hallinneet Pohjois-Afrikan foinikialaiset, islamilaiset maurit, kreikkalaiset, roomalaiset, normannit ja espanjalaiset. 

Ensimmäiset alkuperäiset asukkaat saarella olivat jo 3500 vuotta eKr. sicane, jotka rakensivat myös Maltan megaliittiajan temppeleitä ja ehkä mahdollisesti keksivät pyörän. Saari liittyi Italian kuningaskuntaan vuonna 1861.

Sisilian menneisyys on vaikuttanut paikalliseen kulttuuriin voimakkaasti ja kulttuurien kirjo näkyy sisilialaisessa ruuassa. 

Ehkä kummallisin aamupala suomalaiselle naiselle on granita con brioche, jossa pullan näköisen
leivonnaisen rinnalla syödään sorbettia! 


Sorbetti on sitruunasta, granaattiomenasta tai vaikkapa kahvista. Toisaalta kuumana aikana se on vilvoittava vaihtoehto. 

Arabivallan ajalta oleva katuruoka, arancinit ovat mehukkaita leivitettyjä ja uppopaistettuja sahrami-risottopalloja, joissa voi olla useanlaisia täytteitä: kinkku-herne, mozzarella ja kuuluisin tomaattipohjainen jauhenliha-ragu vihreillä herneillä. Viimeinen on myös komisario Montalbanon suosikkiArancina on helppo ostaa mukaan ”kevyeksi” lounaaksi tai välipalaksi. Usein niitä tehdään myös kotona alkupaloiksi. Kovin montaa niitä ei kyllä pysty kerralla syömään.
Tästä pääset katsomaan kuvia arancinuista.

Arancinien nimestä kiistellään saarella ja Palermon alueella se on feminiininen arancina kun taas Catanian seudulla maskuliininen arancino ja sisilian murteella arancinu
Viimeisin kannanotto oli uutuuselokuvassa Tuttoapposto (Kaikki hyvin?), jossa oli laitettu mutkat suoraksi ja jätetty sanan viimeinen kirjain yksinkertaisesti pois, jolloin siitä tuli arancin!
Munakoiso ystävän puutarhasta
  


Caponata on toinen alkupalalautaselta löytyvä tuote. Munakoisoaikaan sitä valmistetaan usein, mutta sitä saa myös purkitettuna elintarvikekaupoista. Mikään ei kuitenkaan voita kotona valmistettua! Reseptit vaihtelevat suvuittain, mutta aina niistä löytyy pinjan siemenet, rusinat ja viinietikka. Paistettuun munakoisoon lisätään selleriä, sipulia ja tomaatteja, kapriksia ja oliiveja ja tietysti pinjan siemeniä ja rusinoita. Viinietikka viimeistelee annoksen, joka tarjoillaan huoneenlämpöisenä.

Saarella kun ollaan, kalaruuat ovat välttämättömiä. Campero Rosso, punaiset katkaravut ovat maailman kuuluja. Saaren länsirannalla sijaitsevan Mazara del Vallon punaiset ravut ovat maailman parhaita ja kovin kysyttyjä. Ravut ovat parhaimmillaan raakana, vain sitruunamehulla ja oliiviöljyllä kevyesti hunnutettuina. Ensimmäisiä kertoja, kun sain maistaa näitä, en edes ymmärtänyt, miten kuuluisasta tuotteesta oli kyse. Juhlamenuihin Campero Rosso kuuluu ehdottomasti.

Muita seudun tunnettuja ruokia ovat Sarde a beccafico, täytetyt sardiinit ja Involtini di pesce spada, miekkakalarullat. Sardiinit ovat jokapäiväistä ruokaa ja kaloista halvimmasta päästä. Sardiineja pyydetään rannikon läheisyydestä päivittäin. Kala-alusten saapuminen satamaan tuo sekä ravintoloitsijoita että yksityishenkilöitä ostoksille. Sardiinilaatikot vaihtavat satamassa omistajia.
Täytettyjen sardiinien sisälle laitetaan - yllätys, yllätys - pinjan siemeniä, rusinoita ja leivänmurujaja ja ne paistetaan uunissa. 

Ohuet miekkakalasiivut täytetään kapriksilla, pinjan siemenillä, rusinoilla, oliiveilla ja sitruunasuikaleilla, rullataan varrastikkuihin ja ne voidaan joko paistaa uunissa tai usein myös grillata.
Sisilia on erilaisten pastojen luvattu maa! Kuuluisa Pasta alla Norma, jonka kastike valmistetaan munakoisosta, tomaatista ja basilikasta sekä suolatusta ricottasta, on saanut nimensä 1900-luvun Vincenzo Bellinin opperastaNorma. Voit katsoa ohjeen ja Norman historian tästä:
Juttu toimii samalla lyhyenä kuullun ymmärtämistä.


Pastaa tarjotaan lähes joka aterialla, meillä kotona välillä aika kerettiläisiä yhdistelmiä!
Kotikutoinen pancetta-porkkanapasta
Etnan lähellä lihaisat annokset ja pistaasipähkinä ovat suosittuja.
Pistaasikastikeella raviolit Hotel Scrivanon illallisella Randazzossa.

Scrivanon  lihainen Tagliatelleannos
Pasta con le sarde on todellinen kalaruoka, sillä siinä on tuoreita sardiineja ja suolattuja anjovisfileitä, fenkolia, villi sellaista ja tietysti pinjan siemeniä, rusinoita ja sahramia. Kastike tarjoillaan perinteisesti bucatini-pastan kera ja päälle ripotellaan vielä leivänmurusia ja mahdollisesti valkoviiniä loraus tai vähän mantelia. Tämä ruoka on minun mielestäni usein vähän liian suolainen mutta sehän on vain makuasia!

Lihasta pitäville on tarjolla raakamakkaroita, salciccia, jotka on yleensä tehty sianlihasta ja ne ovat herkullisia grillattuina. Lampaanlihaa on myös tarjolla, onhan saarella vielä voimissaan lammaspaimenen ammatti. Grillaaminen on yleinen tapa valmistaa lihaa ja ravintoloissa on mahtavankokoisia puugrillejä.


Grillatut artisokat ovat nekin sesonkiruokaa.



Lihaa ja sieniä - yksinkertaista

Henkilökohtaisesti minä pidän kaniinista. Siinä on melko kanamainen rakenne mutta maku on voimakkaampi. Kaniinia metsästäjän tapaan tarjotaan kotona ja harvemmin sitä on ravintoloissa – ainakaan painetussa ruokalistassa.


Jälkiruuista en ole kertonut vielä mitään, mutta niitä kannattaa maistaa. Tunnetuin lienee cannolit, uppopaistetut taikinaputket, jotka täytetään kermaisella ricotta-juustolla tai makealla ricotta-creemillä. Toinen kuuluisa jälkkäri on kakku nimeltään Cassata. Se on sokerikakkupohjainen ja maustettu suklaalla, sitrushedelmillä, marsipaanilla ja tietysti makealla ricotta-creemillä.
Semifreddo, sisilialainen jäädyke, on usein tehty manteleista ja sitä syödään jäätelön tilalla. 
Lukuisat eri kausihedelmät ovat luonnollisesti osa täydellisiä aterioita.

Erilaiset kakut ja tietysti panettone joulun ja uudenvuoden aikaan ovat välttämättömät ateriaan kuuluvat elementit.




 
Rannoista voitte muuten lukea täältä: Ihanista rannoista
Rantoja riittää!






Täytyykin muuten kirjoittaa erillinen juttu viineistä, kun ruuatkin on vain päällisin puolin käsitelty.  

Kehotan teitä itse tulemaan maistamaan, sillä mikään kirjoitettu kuvaus ei riitä. 

Ciao!