Autollani on vihdoinkin Italian rekisterikilvet ja kuskin puolen takakulmassa ruttu

Asioiden hoitamisen verkkopalveluissa saa unohtaa. Tämä on kopioiden luvattu maa. Kaikesta otetaan kopio - ilmeisesti varmuuden vuoksi. Näin tapahtuu jopa postissa, kun lähetetään paketti. Paketin kylkeen liimattavasta osoitekortista otetaan kopio, enkä todellakaan tiedä miksi. Paperin kulutus on hieno asia paperitehtaille, mutta ihan viimeisen päälle fiksua se ei kyllä ole. Paperin määrä on häkellyttävän suuri myös rekisteröintiprosessissa.

Menin kolme viikkoa sitten toimistoon, jossa nuorimies hoitaa autoihin liittyviä virallisia asioita kuten ajokortteja ja rekisteröintejä. Uloin ovi oli auki, mutta sisempi lukossa. Seinällä oli kyltti, jossa oli kaksi puhelinnumeroa. Soitin ensimmäiseen ja kuulin puhelimen soivan toimistossa. Soitin toiseen ja puhelimeen vastasi mies, joka sanoi olevansa kahvilassa ja kutsui minut sinne. Sinä päivänä kylässä ei toiminut internet ja virkailija ei kertomansa mukaan voinut tehdä töitään. Myöhennin ihmettelin kyllä asiaa, sillä paperit eivät tarvitse toimivaa yhteyttä ulkomaailmaan.

Siinä selvittelin asiaani ja sain tietää että rekisteröinti on hoidettavissa nopeasti. Nopeus on luonnollisesti suhteellinen asia ja niin minunkin tapauksessa. 

Olin ennakoinut, että sekava sukunimisotkuni voisi aiheuttaa ongelmia. Selitin tilanteen ja hämmästyin suuresti pyynnöstä toimittaa aviopuolisoni passi nähtäväksi, jotta siitä voitaisiin ottaa kopio! Hetken hämmennyksen jälkeen sain sanottua, etten aio tuoda puolisoni passia, koska MINÄ omistan auton ja kaikki asiakirjat ovat MINUN nimelläni! Lopulta passini ja italialainen henkilökorttini yhdessä kelpasivat todisteeksi, että olen sama henkilö molemmilla sukunimillä. 

Olin ennakkoon hankkinut suomalaisesta rekisteriotteesta italiankielisen virallisen version, mikä oli hyvä asia. Jätin kopiot passista, henkilökortista ja rekisteriotteesta toimistoon ja annoin puhelinnumeron mahdollisia lisäkysymyksiä varten. Aikaa menisi viikon verran, sillä asiakirjoja pitäisi käyttää maakunnan pääpaikalla Agrigentossa. Palasin tyytyväisenä kotiin.

Muutamana seuraavana iltapäivnää puhelin soi ja minulta kysyttiin lisätietoja: auton ostohintaa, ostopäivää, ajokilometrejä, vaihteiston laatua, moottorin kokoa, moottorin numeroa.... Sanavarastoni ei todellakaan riittänyt selvittämään asioita puhelimessa ja juoksin muutamia kertoja toimistoon selvittämään asioita. 

Moottorin numero tarkistettiin auton moottoritilasta kahdella kännykällä valoa näyttäen ja vakuutteluani autoni automaattivaihteistosta ei millään meinattua uskoa! Puhelimessa minulta kysyttiin, olenko varma asiasta ja kun vastasin olevani, lisäkysymys oli: montako pedaalia on jaloille autossa, kolme vai kaksi? Vastaustani kaksi ei uskottu vaan moottorinumeron metsästyksen  aikana autoon katsottiin sisään ja todettiin: ah, automaatti! En millään tavalla halua väittää, että sukupuolella olisi väliä!

Koko prosessi venähti aivan omasta syystä yhdellä ylimääräisellä viikolla. Ensin minulle kerrottiin, että joudun tuomaan suomalaiset kilvet toimistoon ja ne viedään Agrigentoon yhdessä kaikkien kymmenien asiakirjojen kanssa. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut, että minulla olisi ollut auto ilman mitään rekisterikilpiä! 
Sanoin, etten voi antaa kilpiä, sillä meille on tulossa viikoksi vieraita ja tarvitsemme auton. Myöhemmin kävi ilmi, ettei kilpiä tarvinnutkaan toimittaa etukäteen, vaan myöhemminkin olisi riittävä. Säilytän kilpiä tällä hetkellä auton takakontissa ja olen päättänyt odottaa siihen saakka, että kilpiä pyydetään minulta (kansalaistottelamattomuuskohtaus iski yllättäen).

Menin toimistolle ehkä kymmenennen kerran ja sain rekisteriotteen ja kilvet.

Etukilpi on selvästi lyhyempi kuin takakilpi ja erikokoinen kun alkuperäinen suomalainen, joten puoliso pääsi sovitustöihin.

Seuraavaksi on vakuutuksen hankkiminen, sillä suomalainen vakuutus ei ole voimassa sen jälkeen kun kilvet on vaihdettu. Nyt on käytännössä sellainen tilanne, että minulla on suomalaisilla kilvillä sukunimellä Airaksinen varustettu ja rekisteröity auto suomalaisella vakuutuksella ja samalla italiassa sukunimellä Hentunen rekisteröity auto (kilvet takakontissa). Jotenkin tuttu tilanne tämä. Ihmisellä, jolla kaksi virallista sukunimeä, täytyy hänellä olla myös molemmille nimille rekisteröity ajoneuvo, vai kuinka?

Vakuutuksen saamisen jälkeen auto pitää saada pois Suomen rekisteristä ja vakuutus päättää. Nämä kuvittelen voivani hoitaa sähköisesti.

Pysäköimme auton yleensä talomme eteen, jos ei joku toinen ole ehtinyt ensin. Tänä aamuna huomasimme, että joku ryökäle on osunut autollaan tai auton renkaallaan kuskin puolen takakulmaan. Puskuri repsotti ja siinä oli jälkiä. Puskurin sai työnnettyä paikoilleen, mutta todennäköisesti se ei kestä siinä ja naarmut voineet paikkailla jollain ihmeaineella ( jos satut tietämään hyvän, laita kommentti!). 

Täällä autot ovat enemmän tai vähemmän ruttuisia, sillä kadut ovat kapeita. Epäilen myös, että autokoulun laatua voisi lisätä ihan vaan vähän, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Muuten tänään tapasimme kävelylenkillä oman lääkärimme. Hän oli autolla liikkeellä ja pysäytti kohdallemme. Normaalien tervehdysten jälkeen hän kertoi, että terveyskorttimme ovat tulleet ja voimme noutaa ne häneltä. Sairausvakuutuskortti tulee pikapuolin myös kotiosoitteeseen. Tämä tieto oli yllätys ja terveydenhuoltopalvelun laatua ei voi muuta kuin kehua!

Ciao!

Terveydenhuolto toimii ihan hyvin

Yleinen kirjaston nimi on Falcone e Borsellini - niin Alessandria della Roccassakin. Falcone e Borsellinon murhista on kulunut yli 25 vuotta.

.

Päätin sitten mennä Alessandria della Roccan kirjastoon mammografiakutsun kanssa. Koska en ollut nähnyt naapurin rouvaa muutamaan päivään, olin menossa itsekseni. 

Yöllä oli alkanut ukkostaa ja aamulla satoi rankasti. Autoa ei voinut pysäköidä aivan lähelle ja sateenvarjon suojassa - kengät ja jalat märkänä - saavuin kirjastoon. 

Kirjaston edessä oli asuntoauton kokoinen ajoneuvo, jonka kyljessä luki "paikalla edistämässä terveyttä".  Olen käynyt Suomessa "magneettirekassa" kuvantamistutkimuksessa ja siihen verrattuna ajoneuvo näytti lilliputilta. Ei tänne kaduille kyllä mikään rekka mahtuisikaan, joten käytännöllisyys ennen kaikkea. 

Kyltti ohjasi sisään kirjastoon ja sinne suuntasin. Pienessä huoneessa oli mies ja nainen, jotka tervehtivät ja pyysivät odottamaan hetkisen. Vuoroni tuli ja selitin tulleeni kutsun mukaiseen tutkimukseen, mutta minulla on asiassa pieni ongelma. Kerroin, että asun naapurikaupungissa, mutta olen saanut kutsun aviopuolisoni sukunimellä. 

Siinä sitten aloitettiin asian selvittely ja kaikki pöydälle laittamani asiakirjat: kuvantamiskutsu nimellä Airaksinen, passi nimellä Airaksinen, Eurooppalainen sairausvakuutuskortti nimellä Airaksinen ja Carta di Identita nimellä Hentunen tutkittiin. Viimeksi mainittu on niin pieni ja kirjoitus on niin pienellä fontilla, että sitä on todella vaikea lukea. Elektronisia kortteja on myös vielä vasta kourallinen, joten sekin oli uutta.

Mieshenkilö tutki tietokoneelta tietojani. Airaksinen löytyi, mutta sotuani ei. Yhdessä todettiin, että jos tutkimus tehdään nimellä Airaksinen, seuraavat mahdolliset asukkaille kuuluvat terveydenhuollon tutkimukset ovat ongelma, kun minulla on kuitenkin virallisesti toinen nimi tässä maassa. 

Olin aivan varma, että joudun lähtemään pois ilman tutkimusta, sillä yhdessä vaiheessa vaihtoehtona esitettiin, että minulle merkittäisiin puolison sosiaaliturvatunnus! Meinasi nauruntyrskäys tulla, kun ehdin ajatella puolison saavan mammografian tutkimustulokset! Olisin tietysti voinut sotkea hänenkin viralliset asiakirjat todella pahasti.

On pakko kehua saamaani palvelua, sillä mieshenkilö soitti paikalliseen sairaalaan, josta koordinoidaan tutkimuksia ja selitti tilanteeni. Hän sai sieltä ohjeen faksata korttini tiedot sairaalaan, jossa tekevät muutoksen sukunimeeni. Hän sai myös ohjeen toteuttaa mammografian ja yllättäen tietokoneen järjestelmästä löytyi nimelläni, ilmeisesti väliaikainen, sosiaaliturvatunnus, jonka sairaala oli minulle luonut puhelun aikana. Itselleni annan myös muutamia tähtiä siitä, että selvisin italiallani tilanteesta. Röntgenhoitaja antoi myös palautetta, la Signora puhuu hyvää italiaa! Tuo rouvittelu on minusta mukavaa, ja kukaan ei yritä sinutella. 

Itse tutkimus oli sangen tuttu. Laitteet eivät olleet aivan uusinta uutta ja röntgenhoitaja piipahti samassa tilassa olevan pienen pleksiseinän taakse röntgensäteitä pakoon. Minulle esitettiin ensimmäistä kertaa myös sellainen kysymys, mihin en ole Suomessa aiemmin vastaavassa tutkimustilanteessa törmännyt: onko minulla mahdollisesti silikonia rinnoissa? Ehkä asia ei ole niinkään harvinainen kuin olen luullut!

Paluumatkalla näin hurmaavan sinapinkeltaisen Fiat500 pakun.

Sadepäivän ratoksi keittelin jättikurpitsasta, vihreistä paprikoista ja selleristä pikkelsinkaltaista. Säilöntätaitoni ovat parantuneet huimasti, sillä kaupasta ei vaan saa kaikkea ympäri vuoden ja se pistää säilöntähormoonini hyrräämään.

Ensi viikolla suunnitelmassa on lähestyä lopultakin rekisteriviranomaisia.

Ciao!