Komisario Montalbanon maisemissa

Olen lukenut tähän mennessä satoja dekkareita ja jännityssarjat ovat keinoni rentoutua.

Italialaisista sarjoista Luca Zingarettin tähdittämä Il comisario Montalbano sijoittuu Sisiliaan. Montalbano huseeraa kuvitteellisessa Vicatan kaupungissa. Eteläosassa sijaitseva Licata on kirjoitusasultaan lähellä, mutta sarja ei sijoitu sinne. Licatassa on kylläkin fantastinen ravintola, jossa kannattaa ehdottomasti käydä vaikka lounaalla, Ristorante La Madia. http://www.ristorantelamadia.it/

Montalbanon talo rannalla sijaitsee Punta Seccassa, talossa toimii nykyään Bed and Breakfast.
Talon läheisyydessä sivukadulla on pieni puoti, jossa myydään Montalbanon rakastamia arancinoja. Arancinot ovat oliiviöljyssä kysennettyjä pyöreitä riisistä tehtyjä piirakoita, joissa on lihaa, herneitä, Prosciutto-kinkkua, juustoa tai pinaattia täytteenä. Montalbano rakastaa arancinoja ja jos hän joutuu valitsemaan, ne menevät kaiken edelle - jopa naisystävän tapaaminen saa väistyä. Kävimme syömässä arancinoja ja ymmärrän, miksi ne ovat Montalbanon herkkuja! Arancinoja myydään kahviloissa ja lentoasemilla, joten niiden makuun voi päästä muuallakin. Salvon kantapaikka lounaalla on Enzo a Mare ja se sijaitsee myös Punta Seccassa. Reilu vuosi sitten se paloi rannan tasolle mutta on rakennettu uudelleen.

Kävin Montalbanon rannalla uimassa hikisen kävelylenkin jälkeen. Hikinen siitä tuli, koska jätimme auton mielestämme hyvään paikkaa parkkiin ja arvelimme kävelymatkaa olevan vain muutama sata metriä. Ei kannata luottaa edes  vanhaan naviin, sillä kävelimme ja kävelimme ja kävelimme eikä Punta Seccan majakkaa näkynyt horisontissakaan! Lopulta annoimme periksi ja kävelimme takaisin autolle aikamoisessa helteessä. Toiset vesipullot piti ostaa matkan varrelta, jotta jaksoimme.

Ranta oli hienoa hiekkaa ja siellä oli monta muutakin uimaria. Yritin tähyillä, näkyisikö Salvoa, mutta sitten muistin, että hän oli juuri mennyt naimisiin ja oli toivottavasti uimassa uuden vaimonsa kanssa.

Ragusan vanhassa barokkikaupunginosassa on kuvattu useita Montalbanon jaksoja, Iblassa on portaita, portaita ja vielä kerran portaita.  Toinen asia, mitä Iblassa on huikaiseva määrä, on kirkkoja: viitisenkymmentä kirkkoa ja palatsia. Duomo di San Giorgion portaita näytetään sarjassa usein mafiahautajaisten osana. Kyseinen kirkko sijaitsee kuitenkin Modicassa.

Istuimme Iblassa aukiolla ja nautimme jäätelöt. Sillä kertaa Montalbanoa ei näkynyt, mutta kuulimme poliisiauton sireenin äänen. Puutarha, joka vilahtaa psykiatrisen sairaalan pihakohtauksissa, löytyy myös Ragusasta: Villa Ragusan puutarha. Se näyttää vain niin paljon pienemmältä kuin sarjassa.

Sciclissä sijaitsee poliisin päämaja Questura, jonka eteen Salvo Montalbano kurvaa Fiatillaan, vetää käsijarrun päälle ennen kuin auto on kunnolla pysähtynyt ja harppoo Questuran portaita ylös sisälle. Questurassa hän joutuu ohittamaan puhelinvaihdetta hoitavan ja  ilmeisesti kuullun hahmottamisen ongelmasta kärsivän Catarellan, joka on yksi sarjan loistavista henkilöhahmoista.

Montalbanon jaksot sijoittuvat eri puolille Sisiliaa ja mm. eri aikakausien asuminen näkyy hyvin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita Trapanin lähellä sijaitsevan Crotta Mangiapane, joka on korkeudeltaan 70 metria ja syvyydeltään 50 metriä. Kapeahko kolmetoistametrinen luola oli asuttu aina 1950 -luvulle ja siellä on kuvattu useita Montalbanon jaksojen osia. Luolasta on löytynyt esihistoriallisia jäännöksiä ja luolamaalauksia. Mangiapanen luolassa on vielä käymättä, mutta käyn kun ehdin.

Il Castello di Donnafugatan terassilla Montalbano käy tapaamassa mafiapomo Balduccio Sinagraa. Donnafugatan linna sijaitsee Sisilian kaakkoisosassa parinkymmenen kilometrin päässä Ragusasta. Donnafugatan nimeen voi törmätä myös viineihin liittyen, mutta sillä ei ole tietäkseni mitään tekemistä linnan kanssa.  Donnafugatan viinit ovat muuten oikein hyviä ja ainakin yksi viinitarhoista varmasti käymisen arvoisia, jos haluaa käväistä Pantellerian saarelle - sinnekään en ole vielä ehtinyt. Marsala ja Contessa Entellina -viinitarhat ovat helpommin saavutettavissa,

Il Comisario Montalbano on kirjailija Andrea Camillierin luoma hahmo, joka kertoo sisilialaisesta luonteenlaadusta ja jatkuvasta oikean ja väärän taistelusta. Montalbano puolustaa heikkoja ja pyrkii toimimaan siten että tavalla tai toisella rikolliset saadaan kiinni - välillä laillisuusrimaa hipoen.

Kauppapolitiikkaa

Rakastan asiointia lihakaupassa, vihanneskaupassa, kalakaupassa, pikku-supermarketissa, kenkäkaupassa, lahjatavarakaupassa tai alusvaateliikkeessä. Aluksi olin vain viehättynyt siitä, että pieniä kauppoja kaiken kaikkiaan on olemassa kylässämme, enkä ajatellut asiaa yhtään enempää. 

Asioidessani paikallisessa kiinteistövälityksen toimistossa, jäin miettimään kauppoja tarkemmin. Toimiston eteisen seinällä oli kartta, johon oli sijoitettu kaikki me maahanmuuttajat kansallisuuksien mukaan. Samassa kartassa oli pienellä präntillä kerrottu kylän asukasmäärä: vajaa 3500 henkilöä, jonka lisäksi osan vuotta asuvia reilu 100.

Miten on mahdollista, että kauppoja on niin monta ja monenlaista? Kuinka ne voivat kannattaa, kun Suomessa mennään vaan aina suurempiin ja suurempiin kauppakeskuksiin! Menneellä viikolla oli Hesarin verkkolehdessä kerrottu Euroopan eri maiden yritysveroprosentit ja Italiassa se on 31 kun Suomessa 20. Voisi päätellä, että Suomessa on kannattavampaa yrittää kuin Italiassa.

Totta on, että kaupat ovat perheyrityksiä, Suomessa taas suuria ketjuja. Perheyrittäjä voi tyytyä pieneen voittoon, kun ketjut tahkoavat rahaa jopa joidenkin väitteiden mukaan tuottajien selkänahasta. Pienistä tuloista ei tarvitse maksaa veroa lainkaan mutta en usko, että kaikki ovat niin pieniä.

Kyse on ehkä kuitenkin kulttuurista.  Asiointi eri kaupoissa on sosiaalinen tapahtuma ja kauppiaan kanssa voi vaihtaa tärkeimmät kuulumiset. Tullaan tutuksi ja tunnetaan toisemme.  Kauppahallit ovat ehkä lähimpänä Suomessa.

Viime joulun alla vihanneskauppiaani kysyi minulta, milloin tyttäreni perhe saapuu Ciancianaan? Perään hän totesi, että perhe syö tosi paljon vihanneksia. En voisi kuvitella vastaavaa keskustelua käytävän Suomessa! Kaupan seinällä on myös lukuisia postikortteja eri puolilta maailmaa tyytyväisiltä asiakkailta. Minäkin lähetin kerran yhden Helsingistä.

Sekatavarakauppa on ehkä sopiva ilmaisu useimmille elintarvikkeita myyville liikkeille. Pääartikkeli on vihannekset, mutta kaikissa liikkeissä on pieni juusto-leikkeletiski ja kuivatavarahyllyjä lattiasta kattoon. Löysinpä lähimmästä kaupasta jopa gluteenitonta torronea, manteli-suklaakeksiä.

Joku voisi väittää, että olihan Suomessa ennen vanhaan pikkukauppoja ja että ei kannata haikailla vanhaa. Fanitan kuitenkin pieniä ja ihmettelen edelleen kuinka muutaman tuhannen asukkaan kylässä voi olla niin monta liikettä! 

Arvokas vanhuus

Naapurissamme asuu ikäihmisiä. Tämä ei ole ollenkaan kummallista Sisiliassa. Merkillistä sen sijaan on, kuinka kotipalvelu näyttää pelaavan. Liha, kala ja vihannekset voi ostaa lähistölle tai oven eteen pysähtyvästä kulkimesta. Valmista ruokaa tuodaan niille, jotka eivät jaksa ulko-ovelle saakka. Hoitajapalvelut käyvät kotona ja lääkäritkin tekevät tarvittaessa kotikäyntejä - samaan eurooppalainen sairausvakuutuskorttihintaan. Kyläjuhlissa keittoa, viiniä ja jälkkäriä viedään vanhuksille kotiin - ruokaa haetaan yhteisestä kattilasta pienemmällä kattilalla. Viimeksi näin sen tapahtuvan sadonkorjuujuhlassa. Ricotta ja paikallinen viini kuuluivat tietysti myös asiaan.

Suvut ovat kiinteitä ja kaikista huolehditaan. Jos sukua ei enää ole, napurit pitävät huolta. Yhteistö on hyvin tiivis. Erityisesti vanhuksista huolehtiminen vaikuttaa kunnia-asialta. Kunnia-asia!

Viime vuosina kyläämme on avattu vanhusten palvelutaloja nimellä "Casa di riposa". Yksiköitä on useita. Asunnot on remontoitu kauniisti ja paras sijainti on mielestäni supermarketin yläkerrassa sijaitseva yksikkö. Mikä onkaan helpompaa kuin käväistä alakerrassa hakemassa ruokatarvikkeet ja jos ja kun yleensä sattuu jotakin unohtumaan, kaupasta tuodaan perille saakka.

Vanhukset Sisiliassa tulivat tänään erityisesti mieleeni kun kävimme vierailulla suomalaisten ikäihmisten kotona. Sivistysvaltion merkkinä pidetään heikoimmista huolehtimista mutta en ole aivan varma voiko Suomessa hehkuttaa asiasta.

Juttelin taannoin eläkkeelle jääneen ystäväni kanssa ja erehdyin ihastelemaan kuinka hänen 92-vuotias isänsä asuu vielä omassa kodissa. Ystäväni totesi, ettei siinä ole mitään hyvää, sillä isä on vankina omassa kodissaan. Hän ei uskalla lähteä asunnosta, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Talossa ei ole hissiä ja hän oli kaatunut viisi vuotta sitten kauppareissulla. Mitään ei ollut mennyt rikki mutta kaatuminen oli säikäyttänyt hänet. Kesällä pahinta asunnossa on, ettei siinä ole parveketta ja ikkunat ovat auringon puolella. Ystäväni isä on liian hyväkuntoinen päästäkseen kotoaan muualle asumaan.

Aion selvittää kuinka Casa di riposaan pääsee asumaan. Siihen asti asumme ensimmäisessä kerroksessa, joka sijaitsee katutasossa ja pidämme ovet ja ikkunat avoimena kaikille mahdollisille palveluille. Olisikohan silloin aika hankkia myös siivouspalveluja, niitä kun tullut välteltyä aina joihinkin kummallisiin tekosyihin vedoten.

Veimme tänään omenapiirakkaa ystävillemme. Hyvin näytti maistuvan!