maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulu on taas - luojan kiitos!

Reilu viikko jouluun. Vietämme sen yhdessä Hannan ja Petrin kanssa. Joulumme on monikulttuurinen ja sekaisin sitä sun tätä. Sisilialaista, suomalaista ja todennäköisesti ripaus brittiläistä. Tänä jouluna aamupuuroa Nalle4-viljan hiutaleista, kahvit mutteripannulla, paikallisen leipomon leipää, juustoja ja muita leikketiskin herkkuja. Mehu puristetaan suoraan appelsiinitarhalta ostetuista appelsiineista. 

Löysin suomalais-sisilialaisten face-book -ystävien vihjeestä hämeenlinnalaisen liikkeen, joka toimittaa suomalaisia elintarvikkeita ulkomaille. Tilasin tietysti, koska erityisesti jouluna kaipaa jotain suomalaista. Liike löytyy seuraavasta linkistä. Viimeisin tarjous on Jopo-polkupyörä. Suomiruokaa ja muuta suomalaistaJos sattuu uupumaan vaikka kuivauslasta, sellaisen ehtii vielä hankkia joulusiivousta varten. En tilannut!

Jouluun olen aina ennen liittänyt lumen. Tämä ihanuus karisi jo vuosia sittten, kun Espoossa veimme Tuomiokirkon hautausmaalle kynttilöitä aattoiltana: varusteemme suuret sateenvarjot ja kumisaappaat eivät riittäneet, vaan kastuimme ja kynttilöiden sytyttäminen oli tuulessa melkein mahdotonta. 

Valo on se mitä lumikin varmaan on minuille merkinnyt. Jotain valkoista maassa valaisee koko tienoon. No, Sisiliassa meillä on harvemmin lunta mutta hyvin todennäköisesti auringon valoa. Valo, vihreys ja sininen taivas antavat voimaa ja virkeyttä.

Jouluaattona ei juhlita vielä mitään, mutta käymme varmasti joulusaunassa. Olemme säästelleet yhtä koivuvastaa ja se on parasta käyttää niin kauan kuin siinä on lehtiä. Joulupäivänä mennään yleensä ulos syömään ja olemme useana jouluna käyneet Garibaldissa Eraclea Minoan rannalla. Tänä jouluna aiomme herkutella kotona pitkän kaavan mukaan. Jouluateriallamme ei tarjoilla kinkkua  ja joululaatikoita mutta varmasti kalaa. Ruokalistakeskustelu on vielä aloittamatta, mutta luotan siihen, että nuorilla on hyviä ehdotuksia. Pastaa ja risottoa tietysti ainakin syödään. Joulukakku tulee olemaan suklainen. Panettonea on tietysti tarjolla.

Joululauluista Sylvian joululaulu kertoo muuttolinnusta, mustapääkertusta, joka talvehti Sisiliassa. Nykyään Etelä- ja Länsi-Suomessa lintu on paikkalintu ehkäpä ilmaston lämpenemisen vuoksi tai se muuttaa vain lyhyen matkan. Ei ole vaikea samaistua Topeliuksen runoon, joka kertoo tulivuori Etnasta ja sypresseistä. Meidänkin sypressiaita on kasvanut mutta kovin paljon se ei kyllä tuoksu.

"Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!"

En ole tavannut mustapääkerttua Sisiliassa, mutta sen havaitseminen voikin olla vaikeaa - vaikka sillä on musta pää, on sillä myös oliivinharmaa vatsa. Lintu voi hyvin pysyä piilossa oliivipuidemme seassa. Sää on suomalaisen toukokuinen vaikka aivan ylimpään mahdolliseen lämpötilaan tuskin ylletään. 




Valoisaa joulunaikaa kaikille! Buon Natale!