Sisilialainen liikenne, tiet ja teiden kunnossapito

Viime kesänä ajoin kolarin. Käännyin vasemmalle ja samaan aikaan takana mutkan takaa tullut auto lähti ohittamaan. Kylkeenhän se osui ja molemmat autot menivät romutettavaksi. Onneksi kukaan muu ei varsinaisesti loukkaantunut ja olin ainut, joka kuljetettiin ambulanssikyydillä sairaalaan. Nyt tapaus on muisto vain mutta ehkä kolarin vuoksi olen seurannut liikennettä, teitä ja liikennemerkkejä aiempaa tarkkaavaisemmin.

Tiet merkitään kirjaimin ja numeroin. A9 on autostrada eli moottoritie ja se kulkee pohjoisesta etelän suuntaan ja itälänsisuunnassa pohjoispuolella saarta. Kaikki muut päätiet ovat SS-numerolla. SS tarkoittaa Strada Statale ja voisi kuvitella että valtiollinen tie on suurehko ja hyväkuntoinen. Tosiasia on, että kyseiset väylät ovat hyvin monenlaisia ja erikuntoisia. Tiet kulkevat pääasiassa myös kaupunkien ja kylien halki ja monesti hyvin kapeita katuja pitkin ja terävin käännöksin. Naapurikaupungissa, Alessandria della Roccassa, tie tekee 90 asteen mutkan keskellä kylää ja kyllä nostan hattua korkealle isojen ajoneuvojen kuljettajille siitä selviämisessä ilman että jonkun talon kulma lähtee kyytiin.

Ajamme Ciancianaan Palermosta A9-tietä puolet matkasta, jonka jälkeen jatkamme tietä SS115 itään päin. 115-tie on ihan hyvässä kunnossa, rankkasateen viemä silta muutama vuosi sitten on rakennettu uuteen paikkaan ja risteykseen on ilmestynyt liikenneympyrä. Käännymme liikenneympyrästä pienemmälle tielle, maaseututie, Strada Provinciale 32, josta on perille noin puoli tuntia.

Seitsemàn vuoden ajan seisseet

Tie Riberasta, appelsiinikapungista eteen päin on lievästi sanottuna paikoitellen kurjassa kunnossa. Tie on osittain painunut ja sortunut ja korjaustoimet ovat olleet tavanomaiset: siloittelu ja asfalttia pintaan. Kummallista on, miten tien huonokuntoisuus ei oikeastaan enää vaivaa vaan se on yksi elämän tosiasioista, joita on siedettävä tai sitten pitäisi lähteä pois. Äkkiä kuitenkin oppii montut ja painaumat ja tietää miten ne kannattaa kiertää. Ei kannata käyttää energiaa asioihin, joille ei voi mitään.



Liikennemerkit ja erityisesti montuista, mutkista ja tietöistä varoittavat ovat mielenkiintoinen asia. Merkit ilmestyvät tarpeen vaatiessa nopeasti paikoilleen. Siinä ne sitten jököttävät ja jököttävät. Tie on jo korjattu tavanomaiseen tapaan, mutta vaarasta varoittavat merkit eivät lähde minnekään - ennen kuin niitä tarvitaan jonnekin toiseen paikkaan. Olen yrittänyt järkeillä, miksi tällainen toimintapa ja minulla on vain onnettomia arvauksia: 1. liikennemerkeille ei ole säilytyspaikkaa, jonne ne voisi joutavana siirtää 2. Miksi merkit siirrettäisiin, kun kuitenkin seuraavan rankkasateen jälkeen ne tarvitaan samassa paikassa? 3. Kyseisiä liikennenmerkkejä on rajallinen määrä ja niitä sitten siirrellään paikasta toiseen, eikä niitä kannata välillä säilöä minnekään. Todennäköisesti tosiasiallinen vastaus on jotakin paljon luovempaa!

Kolmanteen vaihtoehtoon minulla on todiste. Talomme läheisellä pienellä aukiolla aukion keskikohtaan ilmaantui muutama vuosi sitten reilu painauma. Maa kiveyksen alla oli jostain syystä siirtynyt toiseen paikkaa. Kohtaan ilmaantui pätkä puomia, jossa oli varoituskolmio. Seurasimme tilannetta ja ilman että painaumaa oli vielä korjattu, merkki oli yllättäen viety pois. Myöhemmin huomasin, että samanalaisilla puomeilla oli suljettu yksi kaduista ja liikenne ohjattu kiertotietä pitkin. Ilmeisesti kadun sulkijoilta oli puuttunut yksi puomi ja joku oli muistanut meidän aukiolla olevan yksilön. Myöhemmin aukion painauma oli korjattu vaikka puomi ei palannut koskaan takaisin.

Liikennemerkkien liikkumattomuus aiheuttaa vaaratilanteita syystä, että niihinkin totutaan kuten painaumiin. Tiedetään, että tie on korjattu ja merkit vain ovat jääneet ja ei merkeistä kannata välittää. Paikalliset tietävät mutta turistit eivät ja monesti näkee läheltäpititilanteita varsinkin kun ohittaminen on verissä.

Sisiliassa on lukemattomia pitkiä ja korkeita siltoja. Lämpötilan vaihtelut ja sateet rasittavat siltojen rakenteita ja useissa silloissa liitoskohtien yli ajaminen on yhtä jumpsutusta. Voi myös nähdä, kuinka sillan kaiteiden kiinnitykset tiehen alkavat osoittaa rapistumisen merkkejä. Muutama nuorison kuolonkolari, kun kaide on kovassa vauhdissa pettänyt ja auto syöksynyt kymmenien metrien matkan alas, on saanut kaupunkeja kiinnittämään huomiota siltojen kuntoon ja monta siltaa on kunnostuksen kohteena. Kaiteita korotetaan tai valmistetaan betonista.

Lopuksi vielä muutama sana liikennevaloista. Meillä ei ole liikennevaloille tarvetta, mutta lähikaupungissa on kahdet liikennevalot. Olen tottunut siihen, että keltainen valo syttyy aina ennen punaista tai vihreää. Pitkään ajattelin, että olen vain ollut tarkkaamaton, mutta sitten tarkoituksella kiinnitin valoihin huomiota ja huomasin, ettei keltainen koskaan syty. Liikennevaloissa on kyllä se vaihtoehto, mutta se ei ole käytössä. Täällä ollaan kyllä säästäväistä väkeä, mutta keltaisen säästäminen on minusta aika pitkälle mennyt säästätoimi. Harmillisinta tietysi on se, ettei voi ajella vanhoilla vihreillä!

Eilen kuulin vielä, että kyseisissä valoissa on tolpan nokassa kamera, joka napsahtaa, mikäli ajaa päin punaista. Nimitys on älykkäät liikennevalot, Semaforo intelligence? Tervetuloa Sisiliaan!