Eri tavoin elantoa

Kaikenlaista tulee pohdittua kun on muualla kuin Suomessa. Ei siksi, ettà asiat olisivat jotenkin huonommin vaan kyse on erilaisuudesta. Ennen  suomalainen otti meetvurstileivät ja kahvipaketin mukaansa kun matkusti ulkomaille. Nykyään melkein kaikkea saa melkein kaikkialta, meetvurstitarjonta on ihan riittävä suomalaiseen makuun. 

Olen selvinnyt työhön palaamisesta ja vahinkoja muutamalta viikolta on vain vähän käytetty nuha ja yskä! 

Lupasin palata työn tekemiseen ja heinäkuun alussa se vielä tuntui hyvältä ajatukselta. Nyt en enää ole ihan varma. Tässä kuitenkin jotakin:

Olemme käyttäneet Ciancianassa paikallisten palveluja ja meillä on ollut työmiehiä työssä: työtehtävä arvioidaan, keskustellaan paljonko työ veisi työpäiviä ja mitähän se mahtaisi maksaa. Ei siis mitenkään erilaista kuin Suomessa. Tarjouspyyntö – tarjous – tarjouksen hyväksyminen tai hylkääminen. Yhden tarjouksen olemme hylänneet, minkä jälkeen saimme toiselta henkilötä mielestämme kohtuullisen tarjouksen.Työstä sopimisen prosessi vastaa totuttua. Työaika tai työsuojeluasiat sitten eivät. Työtä tehdään silloin kun sitä on. Valoisa aika on hyvä mittari. Yhdestä puoli kahteen tai jopa neljään syödään lounasta, jonka jälkeen palataan työpaikalle. Tämä on homman nimi, jos työ on ulkotyötä. Sisätyötä voi tehdä pidempään, jos on vain sähköä, jolla valaista työtila. Lauantai on edelleen työpäivä siinä missä arkipäivätkin.

Istuin naapurin kanssa saunan jälkeen vilvoittelemassa ulkona penkillä. Olin käyttänyt sanavarastoni jo lähes loppuun, kun puheeksi tuli työaika. Kerroin, että Suomessa noudatetaan työaikalakia ja viikossa täytyy olla vapaa-aikaakin. Jutusteluni huvitti suuresti ja kun kysyin kuinka pitkää päivää hän tekee, vastaus oli, että niin pitkää kuin on tarpeen. Asiakkaan tilaus tulee hoitaa ajallaan, meni siihen sitten aikaa vaikka kahdeksantoista tiimaa.

Suomessa kauhistellaan pätkätyöläisiä, mutta Sisiliassa on tavanomaista hankkia elanto pienistä puroista: leipuri voi osan vuotta toimia maalarina tai muurarina, maataloudessa työskentelevä hankkia lisätienestiä ravintolasta tai baarista. Ei tällaista järjestelyä kummeksuta tai pidetä millään muotoa huonompana kuin yhtä ja samaa työtä tekeviä. Kaiken lisäksi useita työtehtäviä tekevät näyttävät suhtautuvan kaikkiin töihin vakavasti ja he selvästi ovat ylpeitä tekemästään. Ylpeys työstä paistaa niin selvästi ulospäin, ettei sitä olla huomaamatta. Ylpeys siitä, että osaa, siitä, että on saanut juuri tuon työn ja ylpeys siitä, että asiakas on tyytyväinen. Tällaista toivoisi näkevänsä enemmän myös Suomessa.

Työsuojelumääräykset eivät ole tavoittaneet vielä Euroopan etelälaitaa! Suojavälineitä, kuten suojalaseja tai kuulosuojaimia ei käytetä, rakennustelineet ovat pari leveää lankkua huojuvassa putkirakennelmassa. En tiedä, kuinka paljon tapahtuu työssä tapaturmia, mutta niitä on kyllä pakko tapahtua. Harri osti kivimiehelle suojalasit ja antoi ne henkilökohtaisesti, mutta emme nähneet hänen käyttävän niitä kertaakaan.

Taakse ovat Suomessakin jääneet ajat, jolloin ensimmäinen työpaikka oli samalla ainoa ja siitä jäätiin eläkkeelle. Yrittäjyys ja siihen kasvattaminen on hiipinyt peruskouluun ja irtisanotuille tarjotaan apua yrityksen perustamiseen. Itsensä työllistäminen on taito, jonka oppiminen vaikuttaa nykyään välttämättömältä.

Sisilia on pullollaan pieniä yrityksiä kun Suomessa suunta on ollut päinvastainen. Pienessä porukassa jokaisen on hoidettava hommansa mutta jättipaikoissa on varmasti myös vapaamatkustajia. Pienet yritykset Suomessa kipuavat paremmuuslistoilla työilmapiiriltään erinomaisiksi. Jokaisella työntekijällä on kasvot ja esimiehellä on mahdollisuus muistaa jokaisen nimi, olla kiinnostunut ihmisistä ja tietää vaikkapa kiinnostuksen kohteista vähän.

Sisiliassa on runsaasti palveluyrityksiä, jotka usein ovat samalla perheyrityksiä. Palvelujen ostaminen on tuttua. Minäkin ostan niitä! Miksi syyllistyn Suomessa siihen, että harkitsen joka kevät ikkunoiden pesupalvelun ostamista? Joka kerta kuitenkin päädyn aina pesemään ne itse - tai yksinkertaisesti totean, etteivät ne niin likaiset olekaan ja jätän ne pesemättä! Meillä ei vain ole palvelujen ostamisen kulttuuria - suomalainen on tottunut sisukkaasti tekemään itse. Meillä ei ole myöskään sellaisia verkostoja, joiden avulla tavoittaisi tekijöitä. Kun tuntee tekijän, on helpompi ja ehkä turvallisempi ottaa toinen henkilö kotiinsa vaikka siivoamaan. Nuorempi sukupolvi toivottavasti toimii toisin. Meille varttuneille tulee mainoksen voimalla muistuttaa, että kympillä kannattaa ostaa suomalaista.