Baarit ovat olohuoneiden jatkeita, jossa tapaa muita kyläläisiä. Baariin mennään juomaan nopea kahvi baaritiskillä ennen töihin menoa , silmäilemään päivän lehti ja vaihtamaan kuulumiset. Olen huomannut, että baari on myös mainio "tietotoimisto". Jos haluan tietää, miksi kadut on koristeltu kesäkuun lopussa, minulle kerrotaan kylän vaikutusvaltaisen perheen Saksassa asuvista perheenjäsenistä, jotka olivat kuolleet auto-onnettomuudessa ja hautajaisten vuoksi kylän suojelupyhimyksen juhlaa oli siirretty kahdella viikolla eteen päin. Normaalisti juhla on juhannuksen tienoilla.
Baristan kanssa voi keskustella nuorten miesten tukkamuodista - viime kesänä James Dean -tyyppinen muoti näytti olevan suosittu tai jos tarvitsen tietoa siitä, milloin rikkoontunut vesijohto korjataan, senkin tiedon voin saada baarista. Jouluna barista Salvator kertoi, että baarit luokitellaan ns. julkisiksi palveluiksi ja niillä on oltava vähintään 5000 litran vesisäiliö, josta he voivat sitten jakaa talousvettä vesikatkosten aikana. Vesijohto oli rikkoontunut pakkasen vuoksi. Mikä hieno tapa hoitaa yhteisöllisesti yhteistä yhteisöä!
Baareissa käy enimmäkseen miehiä. Saattaa siellä piipahtaa naisia aamukahvilla sekä lapsia ja nuoria pyytämässä vettä. Illallisen jälkeen perheet saattavat pistäytyä jäätelölle. Baarit näyttävät kuitenkin olevan miesten valtakuntaa. Käymme mieheni kanssa yhdessä baarissa säännöllisesti. Voimme käväistä kahvilla mihin aikaan tahansa päivän aikana, mikä poikkeaa sisilialaisesta arjesta. Taloltamme Bar Triesteen, jossa tarjotaan erinomaista Licata kahvia, on matkaa noin 250 m. Matka on mennessä 30 asteen alamäkeä ja takaisin tullessa 30 asteen ylämäkeä. Kulkiessamme mäkeä alas, näemme usean pienen joukon miehiä kahviloiden lähettyvillä. Minulla kesti jonkin aikaa, ennen kuin huomasin, että naisia ei näy missään ja että minua tuijotetaan uteliaana.
Pohdimme asiaa mieheni kanssa ja hänen arvionsa mukaan tuijotus johtui sangen valkeaksi muuttuneesta tukastani. Toki poikkean hiusten värin perusteella perussisilialaisesta naisesta. Lopulta kuitenkin on myönnettävä, että kummallista minussa ei ole pelkästään hiusten väri vaan se, että käyn baarissa kahvilla keskellä päivää ja joskus useita kertoja päivässä! Kun minä menen kahville, kylän naisväki on valmistamassa lounasta tai illallista tai hoitamassa muita kotirouvien tehtäviä.
Kahvi on niin hyvää ja vielä halpaakin, etten aio muuttaa tapojani. Sosiaalinen ulottuvuus baarissa käymisessä merkitsee minulle myös paljon. Voin harjoitella kahvin lomassa hitaasti karttuvaa kielitaitoani. Odotan kuitenkin sitä päivää, jolloin osaan niin paljon italiaa/sisiliaa, että ymmärrän, mitä miehet puhuvat, kun ohitan heidät matkalla kahville.
Un caffé per favore!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti