Päivä aloitetaan aamulla espressolla tai cappucinolla ja syödään toisinaan cornetto, joka on usein täytetty joko marmeladilla, suklaalla tai creamalla. Yleistä on käydä aamukahvilla baarissa. Kahvikuppi maksaa meidän kylässä 70 senttiä, cappucino puolitoista euroa!
Lounas kokoaa päivittäin perheen yhteen. Lounasaika, pranzo, on siinä puoli kahden aikaan. Ravintolat saattavat avata ovensa jo puolilta päivin, mutta ruokaa aletaan tarjoilla vasta aikaisintaan yhdeltä. Naisväki valmistelee lounasta aamupäivän aikana. Lounas aloitetaan antipastilla, joka koostuu usein salamista, kinkuista, makkaroista, palasta juustoa ja herkullista caponaattaa, joko kylmänä tai lämpimänä, jos on juuri valmistettua. Antipastia seuraa priimo, joka on yleensä pastaa ja harvemmin risottoa. Priimon jälkeen tulee secondo, joka on lihaa tai kalaa. Secondon yhteydessä tai sen jälkeen syödään contorno, joka on salaatti. Salaatin jälkeen pöytään kannetaan dolci, joka on makeaa; esim. cannoleja, kakkua, keksejä. Lopuksi kaikki jäljelle jääneet kolot tilkitään ajankohdan hedelmillä. Jotta pysyttäisiin hereillä illalliseen, cenaan, saakka, juodaan vielä espresso kaiken lopuksi.
Kävimme uuden vuoden jälkeen juustotilalla puolentoista tunnin ajomatkan päässä Cianciasta. Matkalla näkyi vielä uuden vuoden aaton lumisateen jälkiä ja perheitä oli laskemassa liukureilla mäkeä! Edellisen kerran lunta oli satanut naapurin Guiseppiinan mukaan 50 vuotta sitten. Juustotilan isäntä esitteli ylpeänä eläimiään: mughuja, ankkoja, kanoja, vuohia... Ostimme muutamaa paikallista juustoa.
Söimme lounasta Cammaratan kylän ulkopuolella sijaitsevassa ravintolassa, jonka nimi on Filice. (http://www.ristorantevecchiofilici.com/) Ravintolan omistaa perhe, mikä on tavallista Sisiliassa. Kaikki tarjolla oleva ruoka on joko perheen omaa tuotantoa tai lähikylistä.
Filicessä lounastaminen vaatii kovaa kuntoa ja tilavaa vatsaa. Tarjoilijat kantavat ruokaa pöytään herkeämättä ja aina kun kuvittelee, että tässä oli kaikki, tulee muutama tarjoiluastia lisää. Antipasteja tulee tarjolle seitsemää eri lajia ja lisäksi tietysti leipää. Primona on kahdenlaista pastaa, viimeksi lasagnea ja tagliatellea lampaanliharagulla. Ja tietysti vielä risottoa pancetalla. Secondona lampaan ja porsaan kyljyksiä, makkaroita ja ehkä erikoisinta syötävää, trippaa, joka on valmistettu naudan mahalaukusta. Lisäksi voi olla vielä ruskistettua ihraa, jonka tarkoitus ei ole selvinnyt minulle. Ehkä se liukkaana tavarana voi liukua tyhjiin kohtiin vatsassa.
Dolcit päälle - tällä kertaa mm. tuulihattujen näköisiä ricottalla täytettyjä palleroita. Lopuksi ananasta paloina ja useanlaisia kokonaisia hedelmiä. Espressot juotiin - kuski doppiona, jottei nukahda rattiin.
Vaikka kuinka yrittäisi, kaikkea ei millään pysty syömään ja ruokaa kannetaan pois. Jos erehtyy syömään astian tyhjäksi, voi saada vielä palkkioksi jotain ylimääräistä syötävää, joten on viisasta jättää aina edes hiukan tarjoiluastiaan. Manga! Manga! Tämä on kehotus, jota kuulee perheiden ruokaillessa.
Filicessä ruokaili kymmenkunta perhettä, joista osa oli vauvasta vaariin, jopa yli kahdenkymmenen hengen seurueita pitkissä pöydissä. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma ja sosiaalisuus ulottuu myös naapuripöytiin. Lapset leikkivät ruokalajien välillä ja joskus olen nähnyt lasten alkavan pelaamaan lautapeliä jälkiruuan vaiheilla.
Lounas on joka päivä ja joka päivä syödään kodeissa pastaa. Kysyin kerran naapurin nuorelta mieheltä, Francescolta, mitä hän oli syönyt lounaaksi. Hän katsoi minua kummastuneena ja vastasi: tietysti pastaa ja sillä kertaa vihreiden papujen kera. Hän halusi puolestaan tietää, mitä minä olin syönyt ja kummastutin häntä vieläkin enemmän vastaamalla: salaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti