Taloista, pihasta ja saunasta

Talomme sijaitsee kylän vanhassa keskustassa. Kylä on oikeasti kaupunki, jossa asuu reilu 3000 asukasta. Talossa on kolme kerrosta ja kaksi pääovea. Aiemmin talomme on ollut kahden perheen asunto: alakerrassa on asunut yksi perhe ja toisessa ja kolmannessa kerroksessa toinen. Minulta on kysytty eri paikoissa, kuten apteekissa, vihanneskaupassa, tietysti baarissa ja toisinaan kadulla, missä asumme. Kerron kadun nimen ja että asumme La Dolceriaa vastapäätä. La Dolceria on leipomo, jossa tehdään kaikenlaista makeaa ja suolaista ja sieltä voi tilata myös leipää ja pizzaa. Kaikki tuntevat La Dolcerian ja kummallista kyllä, kaikki tuntuvat tietävän talomme: "isoäitini tapasi asua siinä", "tätini perhe asui talossanne" tai "olen syntynyt talossanne", ovat kommentteja taloomme. Sen seinät ovat mahtaneet nähdä vajaan puolentoista sadan vuoden aikana kaikenlaista.

La Dolceria talvipuvussa kerran viidesäkymmenessä vuodessa.

Talomme on ihana, mutta siinä on yksi puute, piha. Pihoja ei Ciancianan taloilla juuri ole, vaan talot ovat kiinni toisissaan ja pihana toimii katu. Kadulle nostetaan tuolit illan hämärtyessä ja siellä voidaan viettää iltaa naiset yhdessä ja miehet yhdessä. Mihin sitä pihaa tarvisisi? Kukkamaan virkaa hoitaa ruukut seinustalla ja parvekkeilla. Parvekkeelta voi hyvin hoitaa sekä perheen asioita että naapurisuhteita. Talossamme on kaksi parveketta, toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Parvekkeet ovat kapeita ja aluksi harkitsimme terassin rakentamista. Huomasimme pian, että terassi ei ole hyvä ajatus, sillä pulut tuppaavat viettämään aikaansa terasseilla, vaikka niille ei mitään tarjoiltaisikaan.

Cianciana on puolen tunnin matkan päässä mereltä. Kesällä ei ole niin kuumaa, mikä on hyvä asia. Maisemat ovat huikaisevat; vuoria, laaksoja ja merikin pilkottaa korkeimmilta paikoilta.

Suomalainen ajatuksen juoksu tahtoo karata toisinaan saunan suuntaan, vaikka olisi kuinka kuuma! Aloimmekin aika nopeasti miettiä, löytäisimmekö mukavan palan maata, johon voisimme rakentaa saunan. Hullu idea, mutta se ei millään tahtonut päästää irti. 

Löysimme paikan, joka on lähellä taloamme - matkaa kolme kilometriä ylämäkeä ja josta on aivan mahtava näköala. Pian meille selvisi, että näköalan lisäksi, maa-alue jatkui toiseen suuntaan ja siihen kuului 90 oliivipuuta, muutama viikunapuu ja mantelipuita. Meistä tuli samalla oliivitarhureiden alkuja!

Sauna valmistui vuosi sitten ystäviemme Sepon ja Tuulan avulla. Lisäksi olen saanut alulle kaktuspuutarhan. Sain tontilla kävijöiltä ystäviltä, naapureilta, oliivipuiden leikkaajalta kaktusten taimia. Kaktukset ovat siitä hyviä, että ne selviävät kastelematta ajat, jolloin emme ole paikalla. En ole mielestäni mikään viherpeukalo, mutta omaksi hämmästyksekseni olen oikeasti innostunut pienen puutarhani hoitamisesta. Harvinainen lumisade ja siihen liittynyt pikkupakkanen kylläkin verotti puutarhaani, mutta kaktuksia on helppo lisätä.

Lämmitämme saunaamme oliivi-ja eukalyptuspuilla ja ensimmäinen joulusauna on saunottu vastan kera. Tonttimme sai myös seudun ensimmäisen ulkohuussin, kun tilasimme Biolanin kompostikäymälän ja rakensimme kesällä sille seinät. Biolanin palvelu ilahdutti ja voin suositella vastaavaa muillekin. Huussistamme on paikan parhaimmat näköalat, mikä täytyy vain itse kokea! Uurastin jouluna huussille rappuset, joista olen aika ylpeä. Suomalaista naisenergiaa sisilialaisessa kylässä.

Saunominen herättää sisilialaisissa kummastusta. Kuinka kukaan haluaa ja voi mennä kuumaan kun ulkona on kuuma? Jos saunassa on 70 astetta ja ulkona 30, ulkona on itse asiassa aika mukava saunan jälkeen -selitys ei vakuuta kyläläisiä. Saunamme katsojia on riittänyt ja merkille pantavaa on paikallisten rouvien kiinnostus, sillä pari heistä onkin alkanut puhua miehelleen oman saunan rakentamisesta.