Muutto Sisiliaan - Kuinka teen muuttoilmoituksen?

Pelkkä casa della vacanza -status ei enää toimi, kun olemme pitkäaikaisia sisilialaisia. Tänne on muutettava virallisesti ja anottava asumista kylässä. Saimme ohjeen mennä kaupungintalolle passin, sosiaaliturvatunnuksen (täkäläinen), eurooppalaisen kelakortin ja täkäläisen pankin tiliotteen kanssa.
Haluavat olla varmoja, ettemme ole siipiveikkoja. 


Hankimme tiliotteen odottamalla vuoroamme pankissa tällä kertaa vain kymmenisen minuuttia. Pankkiin ei kannata mennä ihan aamusta ( ei ole vielä välttämättä auki vaikka pitäisi, sillä virkailija on vielä matkalla töihin, vaikkapa lähibaarissa aamukahvilla tai piazzalla vaihtamassa kuulumisia miesporukan kanssa.) 

Sitten kaupunginkansliaan. Siellä tapasimme muutaman rouvashenkilön ja pari muuta asiakasta. Ensivaikutelma oli mielenkiintoinen, sillä emme olleet aivan varmoja, toivotettiinko meidät tervetulleiksi vai olimmeko piikki mukavasti käyntiin lähteneen työpäivän kulussa. 

Saimme hakemuksen tehdyksi vastaamalla kysymyksiin: syntymäpaikka, isän ja äidin nimet, missä olemme menneet naimisiin ja milloin, miksi haluamme muuttaa. Meille kerrottiin, että seuraavaksi kotiimme tulee käymään paikallispoliisi, joka tarkastaa kotimme ja todistaa, että se on asumiskelpoinen. Jätimme sekä lankapuhelimen että suomalaisen matkapuhelimen numerot ja meille luvattiin, että paikallispoliisi soittaa ja kertoo ajankohdan vierailulle. Aikaa pitäisi kulua tähän kaikkeen noin 10 päivää.

Odottelimme soittoa, mutta aivan turhaan! Olimme La Saunalla huussihommissa useimpina päivinä mutta tulimme kotiin aina lounasaikaan mennessä ja olimme siesta-ajan kotona.

Hiekkakasa ja rakennuspalikat Biolanin kompostihuussia varten.

Vaiheessa, mutta kiva maisema.

Yhtenä päivänä, kun palasimme lounaalle yhden maissa, olivat poliisit käyneet meitä tavoittamassa. Naapuri kertoi ja neuvoi meitä käymään poliisien luona selvittämässä asiaa. Menimme seuraavana aamuna poliisien toimistoon ja siellä ystävällinen henkilö merkkasi lomakkeeseen, että meillä on talo, osoite on oikea ja allekirjoitimme paperit. Poliisi sanoi tulevansa samana päivänä puolilta päivin käymään. Eipäs näkynyt ja ensiksi ajattelin ymmärtäneeni ajankohdan väärin, mutta kun seuraavana aamuna kävelin taas poliisien toimistoon, he kertoivat, ettei käyntiä tarvitakaan, koska olivat puhuneet naapurin kanssa ja meillä näytti olevan sähköliittymä. Prosessi siis eteni hyvin!

Kymmenen päivää kului ja menimme kaupunginkansliaan kysymään, josko meidät olisi hyväksytty asukkaiksi. Meitä oli neuvottu myös ostamaan kuudentoista euron veromerkit tupakkakaupasta. Jippii, meidät oli hyväksytty! Iloa kesti kuitenkin vain hetken, sillä kaksi päivää aiemmin oli kaikki aiemmin paperilla hoidettu asukkuus muuttunut elektroniseksi. 

Saimme ohjeen mennä ensin maksamaan postiin reilu kaksikymmentä rahaa molemmat ja tulla sitten takaisin taas sosiaaliturvatunnukset mukana. Toimimme kuten ohjeistettiin ja palasimme seuraavana aamuna. Ensin saimme moitteet siitä, ettemme olleet tulleet edellisenä iltapäivänä, kun heillä olisi ollut kaikki valmistelut tehtynä meitä varten. Pyysin useaan kertaan anteeksi typeryyttämme ja sitten pääsimme asiaan. Meitä palveleva virkailija sattui olemaan suosikkihuonekalukauppiaamme puoliso ja hän kertoi kauppiaan lähettäneen terveisiä. Tässä vaiheessa ajattelin, että nyt kaikki sujuu hyvin kun tunnemme oikeat henkilöt. 

Kävi kuitenkin ilmi, että minun kohdalla oli tapahtunut hakuvaiheessa virhe ja minulle oli haettu asukkuutta nykyisellä aviopuolisonkin sukunimellä kun olisi pitänyt hakea tyttönimellä! Sukunimi sailyy naisilla vaikka menee naimisiin. Tosiasia on, että täkäläinen sosiaaliturvatunnus on minun tyttönimelläni ja uusi elektroninen järjestelmä ilmoitti, ettei minua ole olemassa! Puolison asiakirjat saatiin kuitenkin hoidettua ja hän on nyt virallisesti Ciancianan asukas kaikkine oikeuksineen - velvollisuuksista ei ole vielä tietoa!

Minä olen tällä hetkellä ilmeisesti "laiton maahanmuuttaja", vaikka minulle kyllä virkailija vakuutti, etten joudu vankilaan.

Kävin aamulla leipäostoksilla apteekissa ja törmäsin suosikkihuonekalukauppiaaseeni. Hän kertoi, että kohdallani oleva virhe olisi korjattu ja voisin mennä antamaan sormenjälkeni. Hän soitti vaimolleen kaupunginkansilaan ja sanoi, että odota minuutti niin vaimo tarkistaa asian ja soittaa takaisin. Täällä on hiukan pidemmät kuuskytsekunttiset ja aikaa kului ja kului. 

Odotellessani apteekin omistajarouva tuli paikalle ja aloimme jutella: hän oli käynyt Helsingissä, Pietarissa, Ruotsissa ja Tanskassa risteilyllä. Sain häneltä mukaani maistettavaksi muutamia gluteenittomia leipäviipalepakkauksia ja hän pyysi kertomaan mitä mieltä olen niistä. Olen siten ilmeisesti gluteenittoman leivän virallinen maistaja!

Lopulta sain viestin, että hakemukseni on vielä vaiheessa ja kaupunginkanslia on lähettänyt asian pääkaupunkiin saakka. Taidan olla myös HTH, hyvin tärkeä henkilö ja lisäksi ilmeisesti ainakin puoli kylää tietää, että hakemukseni on tehty väärällä sukunimellä.

Kunhan saan asukkuuden kuntoon, aloitan suomalaisessa ajoneuvorekisterissä olevan ajoneuvon rekisteröintiprosessin. 

Sitä kokemusta odotellessa!

Muuten, veromerkkeja ei ole viela pyydetty mihinkaan. Pidan ne muistona ja kehystan, mikali olivatkin tarpeettomia - olenhan voinut ymmartaa asian vaarin!