Muuttodokumentit antavat odottaa. Kerronpa kuitenkin, mitä maksaa?

Cavolo trunzo

"Satakolmekymppiä, anna satanen", sanoo hammaslääkäri asiakkaalle hoidettuaan tämän hampaan kuntoon! Näin voi käydä missä tahansa maksutapahtumassa. Postilaatikon hintalapussa luki 47 euroa ja kassalla maksoin 45.

Meillä ei ole suuria ostoskeskuksia. Pieniä erikoistuneita kauppoja sitä vastoin useita. 

Pienet "supermarketit" hoitavat suomalaisen Prisman tai Citymarketin virkaa kylläkin paljon vaatimattomammin. 

En ole koskaan pitänyt suurista kaupoista, joissa pitää kiertää kaikki kenkä-, vaate- ja astiaosastot ennen kuin pääsee ostamaan litran maitoa. Pidänkin todella paljon meidän kaupoista Ciancianassa! En tarvitse viettää aikaa hyllyjen välissä kävelyyn, vaan ostokset voi tehdä napakasti ja ilman ylenmääräistä etsimistä. 

Aikaa voi kaupassa käyttää paremminkin - keskusteluihin tuttujen ja kaupan työntekijöiden tai satunnaisten asiakkaiden kanssa. Vihanneskaupassa uusista tuotteista saa parhaat vinkit joko kauppiaalta itseltään tai toiselta asiakkaalta. Pari päivää sitten huomasin vihanneskaupassani uuden vihreän. Se näytti hiukan lehtikaalilta mutta siinä oli sileämmät ja syvemmän vihreät lehdet. Varret olivat myös paksummat. Ihmettelin sitä ensin yksikseni ja sitten kysyin toiselta asiakkaalta, vanhemman puoleiselta naiselta, tiesikö hän nimen. Kyseessä oli kuin olikin kaali, cavolo trunzo. Ostin sen ja valmistin siitä hurmaavan kastikkeen pastalle pikkutomaattien kera.

Minunhan piti kertoa itse asiassa siitä, mitä tuotteet ja palvelut maksavat! Osa maksaa selvästi vähemmän kuin Suomessa ja osa suurin piirtein saman verran. Joku tuote voi olla kalliimpaa, kuten perunat. Halvin kilohinta, jonka olen nähnyt, on 0,99 ekeä. Tuoreiden elintarvikkeiden, kuten vihannesten ja hedelmien hinnat perustuvat sekä kysyntään että tarjontaan. Nyt on päärynäaika ja niitä saa viidelläkymmenellä sentillä kilon. Ne kyllä täytyy syödä nopsasti, sillä ne ovat täysin kypsiä. Paikalliset juustot ovat myös edullisia mutta jos haluaa Edamia, siitä saa pulittaa yli kympin kilo. Oltermannin tarjouksesta voi vai uneksia. Harri osti tänään lähikaupasta kahden litran jäätelörasian, Cassata ja se maksoi kolme ekeä. Muuten aivan ihanaa jäätelöä! Ihmettelimme taas jälleen kerran, miksi täällä jäätelöt voivat olla sopivan pehmeitä pakasteesta otettaessa ja Suomessa saa odotella tovin, ennen kuin lusikalla pystyy kaivamaan rasiasta nokareen jäätelöä.

Maksan pankkikortilla aina kun on mahdollista. Suomessa pankkikortilla maksaessa, maksetaan aina sentilleen se hinta, mikä kuitissa lukee ja käteismaksu pyöristetään lähimmäksi viideksi sentiksi. Meillä taas on käytössä myös sentin ja kahden kolikot, joten niillä voi maksaa käteisellä. 

Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin niin, että kun maksan kortilla, siihen näpytellään hinta, josta on otettu yksittäiset sentit pois ja pyöristetty hinta lähimpään kymmeneen senttiin. Kassakuitissa kuitenkin lukee se oikea hinta, minkä ostokseni maksoivat. Olen päätellyt, että kassakone ei ole yhteydessä mihinkään. Ei tällainen toiminta voisi olla muuten mitenkään mahdollinen. Ruokakaupassa kassarouva kirjaa korttiostokseni erikseen ylös ruutuvihkoon. Vihko toiminee kirjanpitona.

Voin myös saada alennusta vielä sen jälkeen, kun olen saanut kassakuitin ja etsin käteistä lompakostani. Ei se niin vakavaa ole, jos ei sattuisi olemaan aivan niin monta euroa tai senttiä kuin ostokset maksoivat! Tämäkin tuntuu sangen erilaiselta tavalta toimia. Alennus voi olla senttejä tai useita euroja. Kassakoneet ovat ilmeisesti sen vuoksi, etta asiakkaalle voidaan antaa kuitti. Asiakasta voidaan sakottaa, mikäli hänellä ei ole esittää kuittia liikkeestä poistuessaan. En ole kyllä nähnyt koskaan ketään tarkastamassa kuitteja kauppojen ovilla.

Poikkeuksen käytännöistä tekee Lidl, joka on lähikaupungissa, Riberassa, sillä siellä korttimaksu on tismalleen yhtä paljon kuin kuitissa lukee.