Välillä on tehtävä kotiaskareita! Siivouspäivä on jokainen mahdollinen päivä. Lounaan ja illallisen jälkeen imuroidaan keittiön lattia. Lattia voidaan myös mopata. Raput pestään ainakin kerran viikossa ja parhaimmillaan joka päivä.
Työt jakautuvat hyvin perinteisesti; leipominen näyttää tekevän poikkeuksen. Olen saanut antaa piirakkaohjeen täkäläiselle miehelle. Leipomoissa työskentelee enimmäkseen miehiä ja naiset ovat myymälän puolella.
Työt jakautuvat hyvin perinteisesti; leipominen näyttää tekevän poikkeuksen. Olen saanut antaa piirakkaohjeen täkäläiselle miehelle. Leipomoissa työskentelee enimmäkseen miehiä ja naiset ovat myymälän puolella.
Meikäläinen on tottunut kippaamaan pesuvedet viemäriin, mutta täällä ne viskataan rappusilta tai ylhäältä parvekkeelta kadulle, josta ne valuvat katuviemäreihin tai haihtuvat ilmaan. Mitähän suomaisessa lähiössä tuumattaisiin töstä tavasta?
Olen yrittänyt totutella "likavedet kadulle" tapaan, mutta useimmin onnistun kaatamaan likaveden viemäriin, ennen kuin muistan. En myöskään osaa oikeanlaista ranneliikettä ja minun suoritukseni kuulostaa yhdeltä läsäykseltä kun taas todelliset taiturit viskaavat veden sulavasti ja suoritus kuulostaa yhtäjaksoiselta ja päättyy rauhallisesti. Mahdollista on aina hyvällä tai huonolla tuurilla kipata vesi jonkun niskaan! Tätä en ole kyllä sattunut näkemään, joten ilmeisesti se on harvinaista.
Parvekkeet pestään runsaalla vedellä ja reippaasti harjaten. Vuosia sitten lakaisin ensin varovasti pulujen jätökset pois varoen ettei mitään vaan putoa kadulle ja sen jälkeen moppasin parvekkeen lattian useita kertoja aina välillä vettä vaihtaen. Huolehdin viimeiseen saakka, ettei vettä valu alas palvekkeelta. No, sitten näin kuinka runsaalla vedellä ja ilman turhaa varovaisuutta muut naiset pesivät parvekkeita. Eilen näin sellaisen version, että letkulla laskettiin vettä kolmannen kerroksen parvekkeellä ja vain lotina kuului ja vettä tuli ryöppyinä kadulle. Puhdistuuhan siinä tietysti myös katu ja mahdolliset kukat tulevat samalla kasteltua.
Olen yrittänyt totutella "likavedet kadulle" tapaan, mutta useimmin onnistun kaatamaan likaveden viemäriin, ennen kuin muistan. En myöskään osaa oikeanlaista ranneliikettä ja minun suoritukseni kuulostaa yhdeltä läsäykseltä kun taas todelliset taiturit viskaavat veden sulavasti ja suoritus kuulostaa yhtäjaksoiselta ja päättyy rauhallisesti. Mahdollista on aina hyvällä tai huonolla tuurilla kipata vesi jonkun niskaan! Tätä en ole kyllä sattunut näkemään, joten ilmeisesti se on harvinaista.
Parvekkeet pestään runsaalla vedellä ja reippaasti harjaten. Vuosia sitten lakaisin ensin varovasti pulujen jätökset pois varoen ettei mitään vaan putoa kadulle ja sen jälkeen moppasin parvekkeen lattian useita kertoja aina välillä vettä vaihtaen. Huolehdin viimeiseen saakka, ettei vettä valu alas palvekkeelta. No, sitten näin kuinka runsaalla vedellä ja ilman turhaa varovaisuutta muut naiset pesivät parvekkeita. Eilen näin sellaisen version, että letkulla laskettiin vettä kolmannen kerroksen parvekkeellä ja vain lotina kuului ja vettä tuli ryöppyinä kadulle. Puhdistuuhan siinä tietysti myös katu ja mahdolliset kukat tulevat samalla kasteltua.
Likaisen veden lisäksi kadulle heitetään uudenvuoden yönä vanhoja astioita. Silloin halutaan unohtaa vanha vuosi ja toivottaa uusi tervetulleeksi. Sivujuonena on se, että voi ostaa uusia astioita. En ole nähnyt, kuka ne sitten kerää pois!
Pulloista ei makseta palautusrahaa ja niinpä ne joko päätyvät jätekeräyksen eri päivinä - jonnekin tai kummallisiin paikkoihin, kuten kadun varrella kasvavien appelsiinipuiden juurille. Harri huomasi tämän, minä en. Olutpulloja voi olla rappusilla ja jonnekin ne sitten katoavat! Lasia kerätään kerran viikossa ja työteliäät roskakuskit ottavat näkyvillä olevat pullot pois. Kylässä ei näy rikottuja pulloja, mikä on hyvä asia, mutta maanteiden varsilla niitä näkyy, kun lasi ei säily ehjänä liikkeessä olevasta autosta heitettäessä.
Ikävä tapa näyttää olevan "suomalaisittaisen tapainen kesäkissaongelma". Ystäviemme pihaan ilmestyi yhtenä päivänä tyttökissa, joka osasi käyttää sisällä olevaa kissanhiekkalaatikkoa. Kyseessä ei voinut olla kulkukissa eikä sattuma. Ystävillämme on ennestään kaksi kissaa. No, kissa pääsi eläinlääkärin tarkastukseen ja on nyt kotiutunut loistavasti. Ystävämme eivät kuitenkaan toivo tilanteen toistuvan!
Facebookin paikallisessa ryhmässä kirjoitti vähän aikaa sitten nainen, ja kertoiettä heidän porttiinsa oli sidottu koira talutushihnasta. Kyseli, mahtaisiko kukaan tunnista koiraa. Vielä ei ole löytynyt oikeaa omistajaa ja luulen että ei löydykään.
Kun et enää tarvitse jotakin tai jokin on käytetty loppuun, joutaa jokin pois ulos, kadulle, tiedossa oleville eläimistä huolehtiville.
Suomalainen nainen miettii, täyttäisikö ensimmäinen ympäristö- ja viimeiset eläinsuojelurikkomuksen tunnusmerkit? Keskimmäiset voisivat olla vain roskaamista ja siitä voisi tuomita paheksuvan katseen.
Aina on mahdollisuus poimia kadulta mukaansa ja omaan roskikseen pois heitettyja!
Ei siis valiteta vaan toimitaan!
Mahdollisesti voin oppia oikean tavan ranteelleni:)!
Leivoin pienen kakkusen luumuhilloisen sellaisen - eihän sitä muuten jaksa!
La tortta ottima!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti