Venetsia - viimeinen osa

Mahtaakohan olla kosteusvaurioita?

Vaporettolinjan pysäkit numero ykkösellä.

Venetsia oli paljon sitä mitä olimme odottaneetkin mutta paljon myös ihan sellaista mistä ei ollut voinut etukäteen tietää. Tiesimme että turisteja on paljon, mutta kyllä määrä yllätti. Erityisesti aasialaisia matkaajia näytti olevan paljon liikkeellä. Matkaoppaiden keskeiset nähtävyydet olivat ruuhkaisimmat paikat mutta kun lähti vähän etemmäs, sai olla aika rauhassa. Sekä Getto että Lido olivat miellyttäviä alueita. 

Vaporetolla liikkumisesta olin saanut jotenkin toisenlaisen kuvan ja niiden tupaten täydet muutamat suosituimmat linjat olivat tuskaisia. Donna Leon antaa aivan toisenlaisen kuvan asiasta, mutta hänkin on muuttanut Saksaan, joten epäilen,  että kirjoissa on vaihtoehtoinen totuus. Mukava matka oli Muranosta ihan aluksen perässä, jossa näki paljon, kukaan ei tallonut varpaille ja ilmavirta kuivatti muuten niin hikistä oloa. 

Itikat yllättivät! Mantereella Mestressä asti oli äkäisiä itikoita aina varjopaikoissa ja varjoonhan sitä aina yritti asettautua. Ensimmäisenä iltana ravintola Dantessa söimme ulkona ja siinä ehti saada jokusen itikan piston. Huomasin illan aikana että oven vieressä oli neljä hyttyskarkotepulloa, joista asiakkaat kävivät suhauttelemassa aterian lomassa. Me kuitenkin kestimme - kuten suomalaiset! Jos on ollut suolla tai edes suon laidassa, tunnistaa tilanteen.

Nyt jatketaan matkaa etelään, seuraavana rantalomakohde Numana.