Moottoriteista ja hauskoista liikennetiedotteista Italiassa

Matkamme Suomesta Sisiliaan kesti yksitoista päivää. Yövyimme laivassa, ystävillä, hotelleissa ja b&b-paikoissa. Siirryimme paikasta toiseen pääasiassa moottoriteitä pitkin. Joku voi ajatella sen olevan tylsää, mutta se on päinvastoin. 

1. Moottoritiet kulkevat kaupunkien ulkopuolella ja näkymät ovat avarat ja vihreät.
2. Liikenteessä voi seurata erilaisia asioita, kuten auton merkkejä: Pienenä tyttönä kilpailimme sisarusten kanssa automatkoilla siitä, kuka näkee eniten tietynmerkkisiä autoja. Merkki piti valita ennen matkan alkua. Tämä juttu on vieläkin minulla jossain takaraivossa, vaikka nykyään monet autot näyttävät samanlaisilta. 
3. Raskas liikenne on mielenkiintoista: niin monesta eri maasta kulkee tavaraa ympäri Euroopan. Rekkojen ajotapa vaihtelee myös suuresti: osa ajaa samaa nopeutta kaistaa vaihtamatta ja osa lähtee ohittamaan ylämäessäkin, mistä seuraa ongelmia samalla kaistalla ajaville nopeammille autoille.
4. Paikannimet ovat hauskaa seurattavaa: voi miettiä haluaisiko olla kotoisin vaikka Numanasta.
5. Sekä Saksassa että Italiassa oli moottoritien yllä liikennetiedotteita, opasteita ja varoituksia vaikka ruuhkasta. Italiassa opasteet veivät kyllä voiton! Tässä muutama ohje vapaasti suomennettuna: 1) Älä katso sosiaalista mediaa, katso tietä! Ohje päättyy! 2) Elämässä on muutakin kuin matkapuhelin! Ala elää! Ohje päättyy! 3) tämä menee Mafialle: Ei mafialle! Venetsia on pyhä!

Matka päättyy Ciancianaan

Venetsian jälkeen porhalsimme italialaista moottoritietä etelään Anconan eteläpuolelle Numana nimiseen paikkaan. Hotelli on jälleen kerran ViaMichelin -appin kautta varattu: loistosijainti Adrianmeren rannalla. Hotelli Alexandria on neljän tähden mutta parhaat päivänsä ehkä 90-luvulla nähnyt ja hiukan kulunut mutta puhdas. Meillä oli parveke mutta suuntasimme kuitenkin rannalle. Vieno tuuli vilvoitti 32 -asteista lämpötilaa mukavasti.

Uima-allas oli katolla ja nakoalat kivat.

Voin suositella ViaMicheliniä. Siinä voi hakea reittejä, hotelleja, ruokapaikkoja ja se kertoo onko reitillä maksullisia teitä, paljonko ne maksavat ja paljonko polttoainetta kuluu ja mitä se maksaa suurin piirtein.

Moottoriteistä täytyy kirjoittaa hiukan. Tietöitä oli huomattavasti vähemmän kuin Saksassa ja Itävallassa. Taloustilanne on aivan selvä - huonompi kuin naapureiden. Liikenne oli kuitenkin rauhallisempi. Vaikka osa teistä oli kolmikaistaisia, "nopeuksettomia"autoja ei sujahtanut ohi neljänsadan kilometrin matkalla kuin yksi - avoferrari. Saksassa näkyi runsaasti Porche-merkkisiä autoja, Itävallassa ei mitään silmiinpistäviä ja Italian puolella silmiin pisti Ferrareiden ja muiden parempien autojen puute. Harrin mielestä ajaminen on rauhallisempaa kuin Saksassa siksi, että kaikilla kaistoilla ajetaan suhteellisen samaa nopeutta.

Numanasta jatkoimme Pugliaan ja teimme pysähdyksen Gioia della Collassa hotelli Svevossa. Paikka oli vaan sopivasti moottoritien läheisyydessä ja muuta siellä ei sitten ollutkaan. Tästä hotellista tuli mieleen amerikkalaiset 90-luvun kongressihotellit: suuria saleja pyöreine pöytineen. Musiikki oli samaa aikakautta ja tuntui niin kotoisalta. Olimme melkein ainoat asiakkaat ja huoneemme kylpyhuone oli niin suuri, että siellä olisi voinut pitää muutaman parin tanssit. Epätavallista oli parkettilattia kokolattiamattojen sijaan.

Ruokailimme luonnollisesti illalla ravintolassa ja samaan aikaan viereisessä pöydässä ruokaili vanhempi mieshenkilö. Aterian loppupuolella pyysimme miestä pöytäämme ja hän innostui kertomaan itsestään. Hän rakensi työkseen messuja ja oli nyt kotieläinmessujen vuoksi tuhannen kilometrin päässä kotoaan. 

Lähestyimme Reggio Calabriaa ja löysimme viimeiseksi yöksi mantereen puolella hauskan ja ihanan paikan Villa San Giovannin läheltä Scillasta. Villa Grazia oli aivan meren rannassa, iso huvila pienellä puutarhalla ja söpöllä hiekkarannalla, joka oli noin neljän metrin korkeudessa merenpinnasta. Ranta oli suuria kiviä ja sieltä saattoi lähteä hyvin snorkkeloimaan.

Villa Grazia

Kylassa oli useita ilmeisesti vedenottopaikkoja.

Näimme myös kuinka hassunmalliset ja pitkämastoiset miekkakalaveneet partioivat lähellä.

Mastossa tahystajat ja etumastossa kalastaja, jos miekkakala nakyv.

Meidän lisäksi Villa Graziassa majoittui saksalainen ja hollantilainen pariskunta. Paikan omistaja asui talossa ja huolehti vieraista loistavasti. En ole ollut koskaan ennen paikassa, jossa omistajan kasvimaalta ja puista saa syödä mitä haluaa. Puutarhassa kasvoi monenlaisia tomaatteja, salaatteja ja sipuleita. Aamupala syötiin omaan tahtiin terassilla ja mukaan saimme vielä jääteepullot matkajuomisiksi.

Scilla on pieni kiva kylänen, missä ehdottomasti kannattaa pistäytyä, jos liikkuu Calabriassa. Talot ovat kuten Venetsiassa, veden äärellä ja vedessä.

Villa San Giovannista kulkee lautta Messinaan ja siten päädyimme Sisiliaan. 

Jonossa Telepass-laivaan. Matka vain 20 minuuttia.

Siella se Messina nakyy!

Päätimme ajaa pohjoista kautta kotiin, sillä olimme kulkeneet sitä kautta vain kerran aiemmin kahdeksan vuotta sitten. 

Alkumatka oli moottoritietä, aluksi A20 ja lopuksi A19. Moottoritie kulki suurimman osan aikaa erimittaisissa tunneleissa. Lyhyin oli muutama sata metriä ja pisin kaksoistunneli kymmenen kilometriä. Moottoritieltä käännyimme Villabaten kohdalla etelään.

Valinta on ihan väärä! Matkalla oli lukuisia tietöitä ja viimeiset 80 kilometriä vei melkein kaksi tuntia. Oli kiertotietä ja liikennevaloilla ohjattuja yksikaistaisia pätkiä. Hauskinta oli, että koska kyseessä oli sunnuntai, muita liikkujia oli vähän ja odottelimme pitkiä aikoja punaisen valon vaihtumista vihreäksi ilman että yhtään autoa liikkui sinä aikana.

Odottavan aika on todellakin  pitka!

Naapurikaupungin kukkaloistoa. Suomessa ruukkukasveja!

Tummat pilvet seurasivat viimeiset kilometrit mutta sade antoi odottaa seuraavaan aamuyöhön, jolloin oli kova ukonilma ja rankkasade. Naapureiden mukaan kesäkuu oli ollut epävakainen ja ei niin kuuma. Sää on kuin hyvä suomalainen kesä.

Matka oli mielenkiintoinen, sopivan pitkä ja se kannatti ehdottomasti tehdä!  

Laatikollinen luumuja, aprikooseja ja ensimmäiset pesuvadilliset viikunoita odottavat tekijöitään. Oliivipuutkin on jo katsastettu ja tänä vuonna sato tulee olemaan maltillisempi kuin viimeksi.

Viikunapuista yksi. Linnut tahtovat vain olla niinpaljon nopeampia kuin mina! Onneksi viikunoita riittaa meille kaikille.

Venetsia - viimeinen osa

Mahtaakohan olla kosteusvaurioita?

Vaporettolinjan pysäkit numero ykkösellä.

Venetsia oli paljon sitä mitä olimme odottaneetkin mutta paljon myös ihan sellaista mistä ei ollut voinut etukäteen tietää. Tiesimme että turisteja on paljon, mutta kyllä määrä yllätti. Erityisesti aasialaisia matkaajia näytti olevan paljon liikkeellä. Matkaoppaiden keskeiset nähtävyydet olivat ruuhkaisimmat paikat mutta kun lähti vähän etemmäs, sai olla aika rauhassa. Sekä Getto että Lido olivat miellyttäviä alueita. 

Vaporetolla liikkumisesta olin saanut jotenkin toisenlaisen kuvan ja niiden tupaten täydet muutamat suosituimmat linjat olivat tuskaisia. Donna Leon antaa aivan toisenlaisen kuvan asiasta, mutta hänkin on muuttanut Saksaan, joten epäilen,  että kirjoissa on vaihtoehtoinen totuus. Mukava matka oli Muranosta ihan aluksen perässä, jossa näki paljon, kukaan ei tallonut varpaille ja ilmavirta kuivatti muuten niin hikistä oloa. 

Itikat yllättivät! Mantereella Mestressä asti oli äkäisiä itikoita aina varjopaikoissa ja varjoonhan sitä aina yritti asettautua. Ensimmäisenä iltana ravintola Dantessa söimme ulkona ja siinä ehti saada jokusen itikan piston. Huomasin illan aikana että oven vieressä oli neljä hyttyskarkotepulloa, joista asiakkaat kävivät suhauttelemassa aterian lomassa. Me kuitenkin kestimme - kuten suomalaiset! Jos on ollut suolla tai edes suon laidassa, tunnistaa tilanteen.

Nyt jatketaan matkaa etelään, seuraavana rantalomakohde Numana.

Venetsia - osa 3 - Vesillä

Venetsiassa kaikki liikkuu veneillä, niin ihmiset kuin tavarat. Maalla tavarat liikkuvat riuskojen miesten voimin suurilla nokkakärryillä, joissa oli edessä pienet lisärenkaat. Niiden avulla kuorman sai kätevän näköisesti lukuisia portaita ylös ja alas. Nuorisotyöttömyys vaikuttaa näin vähäisemmältä ainakin turistisesonkiaikaan! 

Terveydenhoitovene

Murano jäi taakse. 

Neljän ruuhka!

Tässä pitää huokaista😂

Venetsia on autoton kaupunki sillä Piazzale Roma on viimeisin paikka autoille ja autovuokraamoille. Siinä sijaitsee myös bussiasema. Vaporetoilla pääsee starttaamaan Roma-aukiolta. Näin teimmekin yhtenä päivänä. Matkustimme ensin linjalla numero 1 Lidon saarelle. Lidossa ei ollut tungosta. Hiekkaranta odotti auringon palvojia, joita siellä oli kourallinen. Uimareita, rannalla kävelijöitä ja "leijasurffaajia" sen sijaan olin yllättävän paljon. Punainen lippu edellytti uintikieltoa mutta se ei näyttänyt uimareita haittaavan. Joimme rantaravintolassa päivän ensimmäiset kahvit. Italiaan saapumisen jälkeen olemme saaneet vain erinomaista kahvia. Ottimo!

Muranoon menevään vaporettoon numero 18 hyppäsimme Sant Nikolon laiturista ja jäimme pois kyydistä Muranon Colonnassa. Löysimme viihtyisän lounaspaikan vanhojen teollisuusrakennusten väliin avatusta ravintolasta. Harri söi pastaa alla vongole e cozze ja minulle löytyi grillaattu kanafile peperonatalla, joka on venetsialainen paprikaversio caponatasta, jossa on taas munakoisoa.

Poikkesimme lasitehtaaseen, joka olikin yllättäen tehnyt yhteistyötä suomalaisten muotoilijoiden kanssa. Timo Sarpaneva mm. oli työstänyt lasia yhdessä nykyisen omistajan isän kanssa. Yhteistyösuunnitelmia oli aivan äskettäin tehty Oiva Toikan tuotannosta. Omistaja oli hyvin ilahtunut kun suomalaisia osui paikalle. Lasin työstäminen näytti kyllä hyvin, hyvin kuumalta puuhalta. Yritin ottaa kuvia, mutta kovin lähelle en uskaltautunut: ulkona oli jo aika kuuma mutta kun meni tilaan vähänkin sisemmälle, alkoi olla kuin sata-asteisessa saunassa. Tässä kuitenkin muutama kuvanen. Hauska ulkoruukkuasetelma!

Venetsia kävellen - osa 2

Tää pakollinen

Getosta suuntasimme kohti San Marcon aukiota. Kulkeminen kävi vaikeaksi, sillä mitä lähemmäksi pääsimme sitä enemmän kohtasimme muita turisteja. Suunnistamien ei onnistunut ihmismassojan vuoksi ja valitsimme strategiaksi seuraavan: kävelimme sinne suuntaan, mistä tuli eniten ihmisiä. Poikkesimme hetkeksi turvaan baariin kahville. 

San Marcon aukio kuhisi ihmisiä, jotka ottivat kuvia itsestään eri taustoilla. Täytyy kyllä sanoa, että mistään kuvasta ei saa todellista käsitystä paikasta. Se on kerrassaan niin upea! Tässä kuitenkin muutama kuva. 

Lounasaika alkoi lähestyä ja päätimme suunnata pois väkijoukosta. Kuljimme Dorsoduron alueelle ja osuimme lounaspaikkaan, missä oli paikallisia ruokailemassa. Koko ajan tuli lisää nälkäisiä miehiä. Ilmeisesti miehet olivat työssä läheisellä satama-alueella.

Venetsia kävellen - osa 1

Mestrestä pääsi kätevästi bussilla tai junalla Venetsiaan. Meidän hotelli Cris oli lähellä sekä bussi- että juna-asemaa. Lähin bussipysäkki oli vain reilun sadan metrin päässä. Ajettiin siis bussilla turistina. Bussi yhdistettynä vesibussiin eli vaporettomatkoihin on kannattava valinta; saatavilla on 24 tunnin lippu ja siitä ylöspäin aina 24 tuntia lisää. 

Sää oli lämmin ja voisi sitä luonnehtia myös kuumaksi. Suuntasimme ensiksi Cannaregion alueelle ja Gettoon, joka käsittää kaksi aukiota Cannaregiossa. Getto on alkuaan tarkoittanut alueella sijainnutta rautavalimoa. Asuintalot ovat epätavallisen korkeita mutta kerrokset ovat matalia. 1500-luvun alussa Venetsian tasavalta määräsi kaupungin juutalaiset asumaan nykyisen Getton alueelle. Alueesta on tullut suosittu asuinalue ja siellä on yksi Venetsian suurimmista aukioista. Ghetosta puuttuvat palatsit mutta rakennukset on rakennettu mielenkiintoisella tavalla uunmuotoisesti. Keskelle jäänyt alue on ollut suojaisa meren suunnasta tulevilta myrskytuulilta. Talojen savupiiput olivat myös erikoisia; otinpa niistä kuvan.

Getton muuria kanaalista päin.

Savupiiput ulkoseinässä.

Näin jalkapallon MM-kisojen aikaan huomasin, että Ghetossa voi pelata jalkapalloa. Ainakin siellä oli kenttä, vaikkakin aidan ja portin takana. Kenellä mahtaa olla avain?

Saksa suoritettu - Tirolin kautta Venetsiaan

Saksasta jäi miellyttävä kuva; siistiä ja järjestäytynyttä. Yövyimme laivalta pääsyn jälkeen Lubeckissä hotelli Waldhusenissa, jonka yhteydessä oli pieni ravintola. Hotelli sijaitsi pienen kadun lopussa 10 minuutin matkan päässä satamasta. Kiva ullakkohuone hyvällä sängyllä, mikä oli vielä plussaa. Aamupalalla jaksoi hyvin muutaman tunnin eteen päin. 

Autobaanoilla ajetaan lujaa! Reunakaistalla rekat ja muut hidastelijat, keskikaistalla niin kovaa kuin autosta lähtee ja siinä välissä kaikki muut yrittävät pysyä omalla kaistalla ja väistellä sekä oikealta että vasemmalta kaistaa vaihtavia. Harri on ollut kuskina ja minä kartturina. Kartturilla on ihan lokoisat olot, paitsi silloin kun navigaattori käskee tekemään u-käännöksen keskellä motaria. Meillä on iäkäs navi, jota ei ole voinut enää vuosiin päivittää, joten se ei löydä aivan kaikkia osoitteita ja silloin pitää säveltää. Pariin paikkaan olemme osuneet ihan tuurilla.

Rekkaliikenne on valtava. Tavara liikkuu paikasta toiseen aivan käsittämättömässä määrin. Vaikka ei ole sesonki vielä meneillään, myös asuntoautoja ja ihan vaan pikkuautoja on liikkeellä paljon. Taukopaikoilta on vaikea löytää parkkiruutua pysähtymisen ajaksi. Pohdimme, miten sitten kun sesonki alkaa?

Riippusilta Itävallan puolella. Hurjalta näytti.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli  Kasselin  lähellä oleva Kaufungenin kylä. Löysin hotelli Steinertseen Michelin-reittipalvelun kautta kriteereinä lähellä mutta ei liian lähellä moottoritietä. Hotelli osoittautui loistovalinnaksi. Sekin sijaitsi hiljaisen kadun lopussa ja pienen puiston vieressä. Puistossa teimme mukavanmittaisen lenkin pienen järven ympäri. 

Talot Saksassa ovat monimuotoisia😀. Minkähänlainen olisi sisältä?

Läheisessä kylässä oli pienen kävelymatkan päässä kaikki tarvittavat palvelut: ruokakauppa Aldi, josta sain ostettu gluteenitonta leipää siltä varalta, että sitä ei olisi tarjolla aamiaisella ja kaksi ravintolaa, joista valitsimme toisen illallispaikaksi. Siinä oli pöytiä pienessä puutarhassa. Sain siellä schnitzelin joka oli leivitetty maissijauhoilla. Kokki (ihan selvästi jonkun äiti) tuli näyttämään minulle, mitä jauhoja aikoo käyttää! Kyllä pienistä asioista voi tulla niin onnelliseksi!

Stuttgartissa tapasimme Harrin kollegan Martinin, hänen vaimonsa Karinin ja toisen pojista. Paikalliset ovat aina loistavia oppaita ja näkemään pääsee sellaista, mitä ei turisti tulisi ajatelleeksi. Olisimme voineet kokeilla nuoralla (taljalla) kävelyä pihassa Martinin opastuksella, mutta jätimme sen kokemuksen liian riskialttiina väliin. Näimme, miten crocsit jalassa voi kävellä taljan päällä putoamatta! Jalkineilla ei kuulemma ole väliä!

Stuttgartin TV-tornissa pääsimme käymään ja sieltä oli aivan mahtavat näkymät. Bonuksena oli vielä se, että saatoimme lintuperspektiivistä seurata amerikkalaista jalkapalloa ja cheerleedereitä! En ole aivan varma oliko pelaajat miehiä vai naisia, sillä 180 metriä on aika kaukana.

Lähdimme ajamaan sunnuntaiaamuna kohti Innsbruckia. Alkumatka sujui joutuisasti mutta rajan jälkeen alkoi jonot. Tie kulki Reutten kautta ja oli todella kaunis ja mutkainen. Siellä oli vaan niin moni muukin - miksi eivät olleet nukkumassa tai jotain muuta sunnuntaihin sopivaa puuhaamassa! Matka taittui tunnin verran tipeällä kävelyvauhdilla, 5 km/tunti. Otin tuulilasin läpi muutaman kuvan muistoksi.

Ystävämme Ansku ja Alexi Suvaksen kesäpaikasta, asuvat Pfaffehoffenissa Tirolissa ja oli hienoa, kun pääsimme käymään heidän kotonaan. He veivät meidät Seefeldtiin, jonka olemme nähneet vain televisiossa. Paikka oli käsittämättömän huolellisesti hoidettu ja talot olivat viimeistä piirtoa myöten maalattuja ja siistittyjä ja kukkaistutuksia oli kaikkialla.

Nyt olemme saapuneet Venetsian Mestreen, jossa kämppäämme Hotel Crispissä kolme päivää. Aamulla starttaamme Venetsiaan ja odotettavissa on lämmin päivä, yli kolmekymmentä plussaa. Varaudumme vesipulloilla.

Majapaikkamme lähistöllä on kivan näköinen trattoria, Dante, käymme katsastamassa sen vielä illan aikana.

Ciao amici!

Merimatka

Lähtöselvitysjonossa Vuosaaren satamassa oli kaikenlaista kuljinta. Tavallisten autojen seassa mm. muutama Porsche. 

Meidän pikkuauto näytti hiukan säälittävältä. Seurasin viereisellä linjalla olevan citymaasturin tavaratilan avaamista kun kuljettaja kaivoi Alepan muovikassista vesipulloa: tavaratila näytti sekä suurelta ja väljältä että melko tyhjältä. 

Meidän auto herätti jostain syystä huomiota ja pääsimme osallistumaan turvatarkastukseen. Turvatarkastushenkilö päätti kuitenkin jättää tavaroidemme penkomisen nähtyään tavaratilamme: ehdin jo ajatella, miten ihmeessä saisin kaiken mahtumaan takaisin ja pelkäsin jotain putoavan kun avaamme takaluukun. Vakuutimme, että meillä ei ole mitään palavia nesteitä ja turvatarkastaja siirtyi seuraavalle linjalle. 

Muutama sivuvaunullinen moottoripyörä oli lähdössä matkaan ja yksi niistä näytti melko iäkkäältä. Mieleeni tuli Indiana Jones -elokuvan kohtaus jossa Sean Connery ja Harrison Ford kaahaavat karkuun vihamielistä porukkaa sodanajan Saksassa. 

Laivaan ajo oli monenlaisen käännöksen ja ylämäkirampin matka. Lopulta meidät ohjattiin ajamaan pieneen välikköön. Pikkuautoja ei ajettu suoriin jonoihin vaan ne peruutettiin ja käännettiin moniin koloihin ympäri laivan lastikansia. Tämä oli aivan uusi kokemus. Jonkun täytyy suunnitella ennakkoon tarkoin eri autojen paikat sillä muuten lastaus ei olisi mahdollista. 

Hytistämme oli hyvä ja vaihtuva näköala - merelle. Ensimmäisen illan meri oli melko tyyni ja toisena päivänä vain pientä maininkia. Lähtöajan klo 17.00 ja Travemundeen saapuminen seuraavana ilta klo 21.30 välisen ajan oli mahdollista ottaa rennosti. Aloitin rentoutumisen laivan pyöreästä saunasta, mikä oli loistava ratkaisu. 

Saunapuhtaana oli mukava aloittaa illallinen hyvässä seurassa Harrin kanssa. Olimme ostaneet ateriapaketin ennakkoon ja saimme ruokailla koko matkan ravintolan samassa ikkunapöydässä. Finnstar laivassa oli melko rajallinen määrä palveluita ja vain yksi varsinainen ravintola. Laiva muistutti meitä Kanarialla liikennöivää Siremarin rahtilaivaa. Tällä matkasimme 2006 tammikuussa Lanzaroten saarelle myrskyn läpi.

Ehdin lukea matkan aikana vain yhden kirjan: Victoria Hislopin Saaren, jonka sain Johannalta matkaan mukaan. 

Ai niin, harkittiin hetki laivan kaappaamista! Olisihan se ollut mukavaa matkata samalla kyydillä Palermon tai Trapanin satamaan. 

Auto on lastattu - nokka kohti etelää

Kuinka paljon mahtuu pieneen yarikseen - ihan omia kamoja? 

Vastaus on yllättävän paljon: vaatteita ja muita tekstiilejä, kenkiä (minulla on ihan vaan muutamat:)), kirjoja, televisio (heitettiin noppaa, otetaanko), akkuporakone ja hylsysarja (koskaan ei tiedä, mitä voi matkan aikana tarjoutua korjaamaan, poraamaan tai kiinnittämään), fiskarsin sakset (hakkaa kaikki muut brandit), savustuslaatikko (siippa suunnittelee savustavansa kalaa, kanaa, kania, lammasta...), neljä sateenvarjoa (ne on niin kivoja; yksi ostettu aikoinaan vatikaanin matkamuistokaupasta), silitysrauta (se on punainen ja mun Ferrari). Pakkaustrategia oli sellainen, että takapenkille tai muualle autoon ei tarvitse jättää yöksi näkyville mitään. Ihan vaan riskien hallintaa!

Tarkkavaisimmat saattoivat jo huomata, että automme merkki on vaihtunut - cinquecentosta, joka muuten oli cappucinon värinen, toyota yarikseen. Fiiu oli kiva ja näppärä auto kaupunkiajossa, mutta kyllästyin vaihteiden kanssa sotkemiseen ja niin vaihdoimme automaattivaihteiseen. Laatu-hinta kokonaisuus tuli samalla selviteltyä. Yariksessa on myös hivenen suurempi takakontti, mikä mahdollisti mm. tuon kummallisuuden - telkkarin mukaan pakkaamisen. Litteänä se mahtui takakontissa olevaan välitilaan mainiosti.



Matkustamme Finnlinesin laivalla puolitoista vuorokautta Saksaan ja siitä sitten jatkamme kohti etelää. Olemme saaneet vinkkejä paikoista, jonne voisi poiketa matkan varrella. Kasselissa Bergpark Wilhelmshöhe on Unescon maailmanperintökohde. Siellä olevat vesiputousrakennelmat kiinnostaisivat..



Venetsiaa odoten kovasti. Sain ystäviltä Bertizin matkaoppaan vuodelta 1977. Opus alkaa johdannolla: kädessäsi on uusi suihkukautta varten suunniteltu matkaopas. Ghetto, Lido ja Murano ovat ainakin koettava. Nähtäväksi jää, kuinka paljon malttaa pysähdellä kun määränpää lähenee. 


Kolme päivää lähtöön!