torstai 2. heinäkuuta 2015

Naisten tòitàkò?

Toivoin syntymàpàivàlahjaksi toukokuussa kasan kivià, joista voisin rakentaa pientà aidanpàtkàà tai muuta mukavaa suojaa auringolle ja tuulelle. En saanut kivià vaan betonilaattoja.

Saunamme edustalla on kaksi melko tasaista kohtaa. Molemmat noin puolitoista metrià kertaa neljà. Niihin kasvaa kaikenlaista rikkaruohoa ja kaikki kuiva ruoho kesàllà on maastopalolle mahdollisuus. Siinà sivussa voi mennà myòs oliivipuut ja sitàhàn emme tietenkààn toivo.

Rautakauppa tietysti toimitti laatat, yhteensà 160 kappaletta, 25cm x 25cm. Kàrràsin (Harrikin kàrràsi) hiekkaa tontilta lòytàmàstàmme hiekkakasasta, Tasoitin alueet ja aloitin laattojen asennuksen. Jokainen laatta piti asetella yksilòllisesti ja pyrkià saamaan tukevasti alustalleen. Koputtelin laattoja paikoilleen monikàyttòisen puutarhalapion varren pààllà, mikà olikin oiva vàline. Olen kàyttànyt samaa puutarhalapiota myòs sementin sekoittamiseen.

Laattapuuha oli mukavaa ja sain aikaiseksi mielestàni kohtuullista jàlkeà. Tarkoituksena oli kàyttàà vain kokonaisia laattoja ja sen yli jààvà alue valaa sementillà, joka jài pergoilan tukipilareiden valamisesta tàhteeksi. Toinen alueista pààttyy “kukkaistutuksiini” ja on senkin vuoksi kàtevà.

Vaiheessa

Sementtià vaille valmis.
Samanaikaisesti laatta-asennuksen kanssa Harri puuhasi saunaan rànnià, joka johtaisi talvella satavan veden pois terassilta. Rànni tuli korkealle, tuuli mukavan navakasti ja pààdyimme siihen, ettà Harri tarvitsee pidemmàt ja vahvemmat apulaiset kuin minà. Isà ja poika, jotka olivat aiemmin muuranneet saunan ulkoseinàt, tulivat avuksi. Heillà oli myòs telineet, jotka olivat huterat ja moni tyòsuojeluvirkamies olisi ollut kauhuissaan!



Nuoremmalle jài aikaa seurata, mità minà oikein puuhasin ja hàn kàvi katsomassa muutaman kerran tyòskentelyàni. Kysyin lopulta hàneltà, mità hàn ajatteli tyòni jàljestà. Nuori mies kommentoikin asiaa laajemmasta nàkòkulmasta: tyònjàlki oli hànen mielestààn erinomaista mutta naiset eivàt koskaan missààn tilanteessa tekisi tyòtà, mità minà tein. Kun ihmettelin asiaa ja kysyin miksi, hàn totesi, ettà heillà ei ole osaamista ja he osaavat vain siivota. En usein jàà sanattomaksi, nyt jàin.

Tiedàn, ettà àitejà arvostetaan ja vanhat naiset saavat luvan etuilla. Olen myòs nàhnyt, kuinka naiset vastaavat liikkeissà kassasta ja kirjoittavat kuitit. Liikkeistà moni on myòs naisen nimissà. Miehet auttavat ostoksien tekemisessà, hoitavat raskaat tyòt ja kuljettavat tavaraa. Pankissa taas olen nàhnyt tyòssà vain miehià. Kerroin aiemmin rautakaupan nuoresta naisesta, jolle ei mikààn tyò nàyttànyt olevan vieras. Olenko siis arvioinut naisten asemaa vààrin?

Keskustelimme kotona asiasta ja Harrin mielestà ajat ovat muuttumassa:  naisista tulee tààllàkin yhà enemmàn vastuun ottajia. Naiset tulevat valtaamaan perinteisià miesten tehtàvià; nàin on tapahtunut jo monessa muussa maassa. 


En ole aivan varma, oliko nuoren miehen lausahdus kohteliaisuus vai halveksiva kommentti. Haluan uskoa ensimmàiseen!
Vàsyneet mutta onnelliset kottarit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti