Hedelmàpuutarhakierros

Saimmme suuren pussillisen hedelmià (kahdenlaisia luumuja, aprikooseja, viikunoita, pààrynòità), kaksi suurta kesàkurpitsaa, nipun valkoisia sipuleita ja kuusi kaunista kanamunaa. (Kananmunat jo syòtiin.)

Harri on saanut joka pàivà naapureilta makeita leivonnaisia, vaikka hàn on niità myòs ostanut.

Hedelmàpuita nàyttàisi olevan yhdellà jos toisellakin ja hedelmàt ovat hyvàà vietàvàà kun piipahdetaan naapurissa tai ystàvien luona. 

Tontillamme on satakunta oliivipuuta, mantelipuita ja viikunapuita. Mantelit ovat aika hankalia saattaa lopulliseen kàyttòkuntoon ja valmistuvat meille epàedulliseen aikaan. Viikunat samoin, vaikka niissàkin on eri aikaan kypsyvià lajeja.

Kesàkuussa on paljon hedelmià saatavilla ja minua on kiehtonut mahdollisuus istuttaa tontillemme muutamia uusia hedelmàpuita. Tàssàhàn ei tietysti ole mitààn jàrkeà, kun hedelmià saa muutenkin ja viimeisin vaihtoehto on ostaa ne kaupasta. Tarvitseeko kaikessa aina olla jàrkeà?

Vapaata maata on runsaasti ja paras paikka puille olisi saunan edustalla laatoituksen ja kukkapenkkini jàlkeen. Alueella on myòs muutama vanha mantelipuu, joiden runkoon on mahdollista lisàtà aprikoosi- ja luumupuun vartteita.

Saimme sovittua saunatonttinaapurimme kanssa tapaamisen. Hàn leikksi kaksi vuotta sitten oliivipuumme, jotka olivat olleet huonolla hoidolla. Miellyttàvà mies, jolle puutarha-asiat nàyttàvàt olevan intohimo. Hànellà on kaksi màyràkoiraa, joita hàn usein pitàà tyòssà mukanaan.

Suunnittelimme yhdessà, mità puita voidaan istuttaa. 

Pààdyimme noin kymmeneen puuhun, joista yksi olisi sitruunapuu ja yksi granaattiomenapuu, neljàà erilaista pààrynàà, omenapuita, laakeripuu. Lisàksi istutamme karhunvatukoita valkoista lajiketta, jonka poimiminen on helpompaa kuin punaisten.

Olimme sopineet, ettà menemme yhdessà puutarhakauppaan katsomaan taimia ja sopimaan niiden hankinnasta. Taimet on tarkoitus istuttaa parhaimpaan mahdolliseen aikaan, joulukuussa. Silloin niiden on mahdollista saada alussa tarvitsemansa kosteus.

Naapurimme halusi ennen puutarhakauppaan menoa nàyttàà itsellààn kasvavia lajikkeita, jotta voisimme olla varmoja siità, mità haluamme. Hàn nàytti meille kolme eripuolilla kylàà sijaitsevaa puutarhapalstaansa ja pààsimme nàkemààn kolmesataa vuotta vanhan heldelmàpuun ja lukemattomia muita hedelmàpuita, joita kaikkia oli hoidettu suurella sydàmellà. Saimme maistella hedelmià suoraan puista ja yllàtyimme esim. pikkuruisen brutto è dolce  -pààrynàlajikkeen suussasulavasta mausta.  

Viimeiseksi ajoimme palstalle, jonne pààsi satoja vuosia vanhojen oliivipuiden reunustamaa tietà pitkin. Tien pààstà lòytyi tomaattiviljelmà. Viljelmà oli matalaa pensamaista pientà soikeaa tomaattia. 

Olimme aiemmin hàmmàstelleet, kuinka tomaatit nàyttivàt kasvavan rutikuivassa maassa. Tomaatit nàytetààn poimittavan silloin, kun koko kasvi varsinaista hedelmàà lukuun ottamatta on rutikuiva ja oksat rasahtavat katki. Tomaatit ovat kuitenkin niin mehukkaita, ettà olemme ajatelleet maan alla olevan jonkinlaisen kastelujàrjestelmàn. Nàin ei kuitenkaan ole, vaan tomaatit todellakin kasvavat kuivassa maassa. 

Ystàvàmme mukaan salaisuus piilee maassa ja taimen istummamisessa: maa on hiekkapitoista ja kun taimi istutetaan kaivetaan kuoppa, jonka pohjalle laitetaan lampaanpapanoita ja puun polttamisesta syntynyttà tuhkaa. Taimi kastellaan vain kerran ja sen jàlkeen sen annetaan vain kasvaa ja tuottaa niin ihanan makuisia tomaatteja, ettà NAM! (kuva tomaatintaimista tulee tàhàn vàhàn myòhemmin)

Kuva tässä:

Valloittava puutarhakierros pààttyi puutarhalle,jossa katsottiin yhdessà taimia ja pohdittiin, minkàkokoisia kannattaa hankkia. En melkein malta odottaa – omia hedelmià!

Pààtimme myòs samalla varata sypressin taimia, jotka istutetaan tontin pohjoiseen osaan ottamaan vastaan joskus niin voimakkaita tuulia. Nyt tàtà kirjoittaessani 30 astetta plussaa ja vieno tuuliainen silloin tàllòin.