Mutkan takana voi olla hevonen

Kun tulimme Sisiliaan etsimään pientä kotia itsellemme, yövyimme kolme yötä pienessä merenrantakaupungissa, Balestratessa, Palermon lähellä. Emme löytäneet sieltä meille sopivaa taloa, mutta päätimme käväistä Kummisedän maisemissa, Corleonissa. Matka sinne näytti kartasta katsoen sopivalta päiväretkeltä ja lähdimme navigaattorin ohjeiden mukaan matkaan. Valitsimme lyhyimmän reitin ja totesimme aika nopeasti, että lyhyin ei ole aina paras vaihtoehto. Tie muuttuui aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Alussa tie oli päällystetty, vähitellen päällysteessä oli yhä suurempia ja suurempia aukkoja ja osittain tie saattoi olla osittain sortunut. Lopulta tiestä loppui päällyste kokonaan ja hiekkakin tiellä oli vähemmän kuin kiviä ja monttuja. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa ja lopulta tulimme Corleoniin, jossa oli markkinat. Corleon sinänsä ei säväyttänyt. Ostimme sieltä muutaman appelsiinin.

Ensikosketuksemme Sisilialaisiin teihin teki vaikutuksen ja kun sitten ajoimme Palermosta Ciancianaan (taas lyhyintä reittiä, emme siis olleet oppineet mitään!) tie oli kunnoltaan aika hyvä, mutta se kulki lukuisten pienten kaupunkien läpi, joka lisäsi matka-aikaa huomattavasti. Reiluun sataan kilometriin kului melkein kolme tuntia. Osa kaupunkien keskustojen läpi kulkevista teistä on leveydeltään juuri ja juuri kahdelle pikkuautolle riittävä kohtaamistilanteessa ja jos bussi tai kuorma-auto tulee vastaan, on väistettävä sivukadulle tai jalkakäytävälle. Esimerkiksi Aleksander del Roccan läpi vievä tie tekee keskellä kaupunkia yhdeksänkymmenen asteen mutkan ja siinä on bussilla tekemistä.

Pitkä johdanto tahtoo kertoa yhden tosiasian Sisilian teistä: suomalaisen mittapuun mukaan surkeita. Suomessa pienistä routavaurioista valittaminen tuntuu lähinnä vitsiltä kun Sisiliassa saattaa puuttua koko päällyste ja sen korjaaminen kestää vuosia. Kaupunkimme sisääntulotiestä vei vesi muutama vuotta sitten osan päällysteestä, tie on pahasti painunut ja sivusuunnassa korkeusero muutamasta kohtaa voi olla kohtalokas matalamaavara-autolle, jos ei huomaa ja älyä hiljentää tarpeeksi. Kukaan ei kuitenkaan näytä laittavan paukkuja asiasta valittamiseen. Kyllä se jonain päivänä korjataan.

Autot on tarkoitettu käytettäväksi ja osa myös näytettäväksi. Mututuntumalla voin todeta, että suurin osa on ensimmäistä luokkaa, käyttöautoja. Käyttöauton tunnistaa monista lommoista, naarmuista ja peilien repsottamisista. Joka kerta kun vuokraamme auton, arvioimme, minkälaisen riskin haluamme ottaa. Vielä emme ole joutuneet minkäänlaiseen kolhaisuun tai kolariin, mutta kyllä sekin vielä väistämättä koittaa. Hyvä puoli on, että autot eivät täällä juuri ruostu ja olen nähnyt todella vanhoja autoja - erityisesti viisisataset näyttävät kestävän ja kestävän.

Näyttöautot ovat oma tarinansa. Kylässämme on yhdellä iäkkäällä miehellä Porche merkkinen auto, jolla hän ajaa muutaman kilometrin matkan päivittäin kahvibaariin tai ruokakauppaan. Kerran olen nähnyt Ferrarin, mutta sen moottorissa oli kyllä jotain vikaa, kun kuskin piti vähän väliä huruttaa kaasua, vaikka auto seisoi paikallan samalla kun kuski teki tupakkaostoksia tupakkakaupan pitäjän kanssa. Täällä saa siis palvelua myös autoon, mutta tämä saattaa päteä vain tupakan ostamiseen ja ehkä siihen saattoi vaikuttaa myös auton merkki. Minulle on kyllä kerrottu, että useimmat kalliimmat autot saattaa omistaa joku rahoituslaitos ja kuljettajilla on vain käyttöoikeus.

Otsikoin tämän jutun "Mutka takana saattaa olla hevonen" ja siihen minulla on ihan oikea syykin. Viime torstaina ajoin Sciaccaan ja yhden mutkan takan oli hevonen ja sitten oli varsa ja sitten vielä kolmas hevonen. Siihen mutkan taakse olivat parkeeraanneet eivätkä olleet moksiskaan autostani. Minun oli siis pakko väistää niitä. Takanani ajanut autokin onnitui väistämään ja onneksi ei kukaan tullut vastaan.

Paikalliset ajavat reippaasti ja nopeusrajoituksista välittämättä. Kolareita olemme nähneet kuitenkin vain kaksi ja nekin autostradalla joka on moottoritie Palermosta Mazara del Valloon. Yhden kerran olemme kuulleet kolarin, kova pamaus, kun kylämme keskustaan johtavan kadun, joka on jyrkkä ylämäki, varrella viistosti parkissa ollut auto peruutti samalla kun toinen auto ajoi mäkeä alas. Huolettomasta ajotavasta huolimatta kolareita on vähän myös yhden tietolähteeni mukaan.

Palaan taas mutkaan ja siihen, että siellä voi olla myös satapäinen lammaslauma. Lammaspaimenet ja koirat kaitsevat laumoja ja laumat siirretään usein tietä myöten seuraavaan paikkaan. Tien käyttämisen ymmärtää, kun katsoo mastoa: korkeuserot ovat huomattavia.

Autoa ajaessa ei kannata juoda kahvia, meikata tai lukea sanomalehteä, vaan keskittyä tien tarkkailuun. Tämä neuvo ei sitten taas päde paikallisiin ja ehkä myös laajemmin saapasmaalaisiin. Kuljettaja voi ajaa autoa ihan sujuvasti ilman käsiä! Kymmenen ja kaksi - asento ei ole ilmeisesti autokoulun ohjelmassa. Erittäin usein näkee autoilijoita, jotka käyvät käsillään hillitöntä keskustelua vierustoverin kanssa ja autolla ajaminen näyttää jäävän toissijaiseksi toiminnaksi. Jos ajaa auto perässä, joka seilaa tien laidasta toiseen, kulkee epätasaista nopeutta tai vilkuttaa jatkuvasti, ei kannata ensimmäisenä ajatella kuljettajan olevan päihtynyt vaan kannattaa tarkenta katsettaan ja selvittää, heiluuko kuljettajan kädet vimmatusti sinne tänne. Ensimmäinenkin vaihtoehto on toki ihan mahdollinen.

Aloitin teiden kunnosta ja vielä on ihan pakko kertoa yksi asia teistä tai oikeammin tienpientareista. Tienpientareita ei juuri leikata lyhyeksi kuten Suomessa. Tienposket rehoittavat ihan kauniisti kaikenlaista ruohoa ja puskaa ja olemmepa nähneet myös yleisen tien, joka oli paikoitellen kasvnut melkein umpeen ja pääsimme vaivoin jatkamaan matkaamme. Pientareiden niittämisen huolehtii kulotus; joko tahallinen tai tahaton. Tahattomat tuppaavat leviämään myös muualle maastoon, mikä ei ole hyvä asia.

Niittämättömistä tienpientareista voin palata mutkan takaa tulevaan, sillä koska esteetön näkeminen on estynyt rehoittavan kasvillisuuden vuoksi, mutkan takana voi olla mitä tahansa ja tähän vuodenaikaan se voi olla myös leikkuupuimuri, joka on siirtymässä palstalta toiselle.

Autoilu on hauskaa ja haasteellista, mutta jos joskus saa istua kuljettajan vierellä, voi ihailla maisemia, jotka ovat aivan uskomattomat.

Tervetuloa Sisiliaan; minä voin ajaa!

Hedelmàpuutarhakierros

Saimmme suuren pussillisen hedelmià (kahdenlaisia luumuja, aprikooseja, viikunoita, pààrynòità), kaksi suurta kesàkurpitsaa, nipun valkoisia sipuleita ja kuusi kaunista kanamunaa. (Kananmunat jo syòtiin.)

Harri on saanut joka pàivà naapureilta makeita leivonnaisia, vaikka hàn on niità myòs ostanut.

Hedelmàpuita nàyttàisi olevan yhdellà jos toisellakin ja hedelmàt ovat hyvàà vietàvàà kun piipahdetaan naapurissa tai ystàvien luona. 

Tontillamme on satakunta oliivipuuta, mantelipuita ja viikunapuita. Mantelit ovat aika hankalia saattaa lopulliseen kàyttòkuntoon ja valmistuvat meille epàedulliseen aikaan. Viikunat samoin, vaikka niissàkin on eri aikaan kypsyvià lajeja.

Kesàkuussa on paljon hedelmià saatavilla ja minua on kiehtonut mahdollisuus istuttaa tontillemme muutamia uusia hedelmàpuita. Tàssàhàn ei tietysti ole mitààn jàrkeà, kun hedelmià saa muutenkin ja viimeisin vaihtoehto on ostaa ne kaupasta. Tarvitseeko kaikessa aina olla jàrkeà?

Vapaata maata on runsaasti ja paras paikka puille olisi saunan edustalla laatoituksen ja kukkapenkkini jàlkeen. Alueella on myòs muutama vanha mantelipuu, joiden runkoon on mahdollista lisàtà aprikoosi- ja luumupuun vartteita.

Saimme sovittua saunatonttinaapurimme kanssa tapaamisen. Hàn leikksi kaksi vuotta sitten oliivipuumme, jotka olivat olleet huonolla hoidolla. Miellyttàvà mies, jolle puutarha-asiat nàyttàvàt olevan intohimo. Hànellà on kaksi màyràkoiraa, joita hàn usein pitàà tyòssà mukanaan.

Suunnittelimme yhdessà, mità puita voidaan istuttaa. 

Pààdyimme noin kymmeneen puuhun, joista yksi olisi sitruunapuu ja yksi granaattiomenapuu, neljàà erilaista pààrynàà, omenapuita, laakeripuu. Lisàksi istutamme karhunvatukoita valkoista lajiketta, jonka poimiminen on helpompaa kuin punaisten.

Olimme sopineet, ettà menemme yhdessà puutarhakauppaan katsomaan taimia ja sopimaan niiden hankinnasta. Taimet on tarkoitus istuttaa parhaimpaan mahdolliseen aikaan, joulukuussa. Silloin niiden on mahdollista saada alussa tarvitsemansa kosteus.

Naapurimme halusi ennen puutarhakauppaan menoa nàyttàà itsellààn kasvavia lajikkeita, jotta voisimme olla varmoja siità, mità haluamme. Hàn nàytti meille kolme eripuolilla kylàà sijaitsevaa puutarhapalstaansa ja pààsimme nàkemààn kolmesataa vuotta vanhan heldelmàpuun ja lukemattomia muita hedelmàpuita, joita kaikkia oli hoidettu suurella sydàmellà. Saimme maistella hedelmià suoraan puista ja yllàtyimme esim. pikkuruisen brutto è dolce  -pààrynàlajikkeen suussasulavasta mausta.  

Viimeiseksi ajoimme palstalle, jonne pààsi satoja vuosia vanhojen oliivipuiden reunustamaa tietà pitkin. Tien pààstà lòytyi tomaattiviljelmà. Viljelmà oli matalaa pensamaista pientà soikeaa tomaattia. 

Olimme aiemmin hàmmàstelleet, kuinka tomaatit nàyttivàt kasvavan rutikuivassa maassa. Tomaatit nàytetààn poimittavan silloin, kun koko kasvi varsinaista hedelmàà lukuun ottamatta on rutikuiva ja oksat rasahtavat katki. Tomaatit ovat kuitenkin niin mehukkaita, ettà olemme ajatelleet maan alla olevan jonkinlaisen kastelujàrjestelmàn. Nàin ei kuitenkaan ole, vaan tomaatit todellakin kasvavat kuivassa maassa. 

Ystàvàmme mukaan salaisuus piilee maassa ja taimen istummamisessa: maa on hiekkapitoista ja kun taimi istutetaan kaivetaan kuoppa, jonka pohjalle laitetaan lampaanpapanoita ja puun polttamisesta syntynyttà tuhkaa. Taimi kastellaan vain kerran ja sen jàlkeen sen annetaan vain kasvaa ja tuottaa niin ihanan makuisia tomaatteja, ettà NAM! (kuva tomaatintaimista tulee tàhàn vàhàn myòhemmin)

Kuva tässä:

Valloittava puutarhakierros pààttyi puutarhalle,jossa katsottiin yhdessà taimia ja pohdittiin, minkàkokoisia kannattaa hankkia. En melkein malta odottaa – omia hedelmià!

Pààtimme myòs samalla varata sypressin taimia, jotka istutetaan tontin pohjoiseen osaan ottamaan vastaan joskus niin voimakkaita tuulia. Nyt tàtà kirjoittaessani 30 astetta plussaa ja vieno tuuliainen silloin tàllòin.

Naisten tòitàkò?

Toivoin syntymàpàivàlahjaksi toukokuussa kasan kivià, joista voisin rakentaa pientà aidanpàtkàà tai muuta mukavaa suojaa auringolle ja tuulelle. En saanut kivià vaan betonilaattoja.

Saunamme edustalla on kaksi melko tasaista kohtaa. Molemmat noin puolitoista metrià kertaa neljà. Niihin kasvaa kaikenlaista rikkaruohoa ja kaikki kuiva ruoho kesàllà on maastopalolle mahdollisuus. Siinà sivussa voi mennà myòs oliivipuut ja sitàhàn emme tietenkààn toivo.

Rautakauppa tietysti toimitti laatat, yhteensà 160 kappaletta, 25cm x 25cm. Kàrràsin (Harrikin kàrràsi) hiekkaa tontilta lòytàmàstàmme hiekkakasasta, Tasoitin alueet ja aloitin laattojen asennuksen. Jokainen laatta piti asetella yksilòllisesti ja pyrkià saamaan tukevasti alustalleen. Koputtelin laattoja paikoilleen monikàyttòisen puutarhalapion varren pààllà, mikà olikin oiva vàline. Olen kàyttànyt samaa puutarhalapiota myòs sementin sekoittamiseen.

Laattapuuha oli mukavaa ja sain aikaiseksi mielestàni kohtuullista jàlkeà. Tarkoituksena oli kàyttàà vain kokonaisia laattoja ja sen yli jààvà alue valaa sementillà, joka jài pergoilan tukipilareiden valamisesta tàhteeksi. Toinen alueista pààttyy “kukkaistutuksiini” ja on senkin vuoksi kàtevà.

Vaiheessa

Sementtià vaille valmis.

Samanaikaisesti laatta-asennuksen kanssa Harri puuhasi saunaan rànnià, joka johtaisi talvella satavan veden pois terassilta. Rànni tuli korkealle, tuuli mukavan navakasti ja pààdyimme siihen, ettà Harri tarvitsee pidemmàt ja vahvemmat apulaiset kuin minà. Isà ja poika, jotka olivat aiemmin muuranneet saunan ulkoseinàt, tulivat avuksi. Heillà oli myòs telineet, jotka olivat huterat ja moni tyòsuojeluvirkamies olisi ollut kauhuissaan!

Nuoremmalle jài aikaa seurata, mità minà oikein puuhasin ja hàn kàvi katsomassa muutaman kerran tyòskentelyàni. Kysyin lopulta hàneltà, mità hàn ajatteli tyòni jàljestà. Nuori mies kommentoikin asiaa laajemmasta nàkòkulmasta: tyònjàlki oli hànen mielestààn erinomaista mutta naiset eivàt koskaan missààn tilanteessa tekisi tyòtà, mità minà tein. Kun ihmettelin asiaa ja kysyin miksi, hàn totesi, ettà heillà ei ole osaamista ja he osaavat vain siivota. En usein jàà sanattomaksi, nyt jàin.

Tiedàn, ettà àitejà arvostetaan ja vanhat naiset saavat luvan etuilla. Olen myòs nàhnyt, kuinka naiset vastaavat liikkeissà kassasta ja kirjoittavat kuitit. Liikkeistà moni on myòs naisen nimissà. Miehet auttavat ostoksien tekemisessà, hoitavat raskaat tyòt ja kuljettavat tavaraa. Pankissa taas olen nàhnyt tyòssà vain miehià. Kerroin aiemmin rautakaupan nuoresta naisesta, jolle ei mikààn tyò nàyttànyt olevan vieras. Olenko siis arvioinut naisten asemaa vààrin?

Keskustelimme kotona asiasta ja Harrin mielestà ajat ovat muuttumassa:  naisista tulee tààllàkin yhà enemmàn vastuun ottajia. Naiset tulevat valtaamaan perinteisià miesten tehtàvià; nàin on tapahtunut jo monessa muussa maassa. 

En ole aivan varma, oliko nuoren miehen lausahdus kohteliaisuus vai halveksiva kommentti. Haluan uskoa ensimmàiseen!

Vàsyneet mutta onnelliset kottarit!