Taloista, pihasta ja saunasta

Talomme sijaitsee kylän vanhassa keskustassa. Kylä on oikeasti kaupunki, jossa asuu reilu 3000 asukasta. Talossa on kolme kerrosta ja kaksi pääovea. Aiemmin talomme on ollut kahden perheen asunto: alakerrassa on asunut yksi perhe ja toisessa ja kolmannessa kerroksessa toinen. Minulta on kysytty eri paikoissa, kuten apteekissa, vihanneskaupassa, tietysti baarissa ja toisinaan kadulla, missä asumme. Kerron kadun nimen ja että asumme La Dolceriaa vastapäätä. La Dolceria on leipomo, jossa tehdään kaikenlaista makeaa ja suolaista ja sieltä voi tilata myös leipää ja pizzaa. Kaikki tuntevat La Dolcerian ja kummallista kyllä, kaikki tuntuvat tietävän talomme: "isoäitini tapasi asua siinä", "tätini perhe asui talossanne" tai "olen syntynyt talossanne", ovat kommentteja taloomme. Sen seinät ovat mahtaneet nähdä vajaan puolentoista sadan vuoden aikana kaikenlaista.

La Dolceria talvipuvussa kerran viidesäkymmenessä vuodessa.

Talomme on ihana, mutta siinä on yksi puute, piha. Pihoja ei Ciancianan taloilla juuri ole, vaan talot ovat kiinni toisissaan ja pihana toimii katu. Kadulle nostetaan tuolit illan hämärtyessä ja siellä voidaan viettää iltaa naiset yhdessä ja miehet yhdessä. Mihin sitä pihaa tarvisisi? Kukkamaan virkaa hoitaa ruukut seinustalla ja parvekkeilla. Parvekkeelta voi hyvin hoitaa sekä perheen asioita että naapurisuhteita. Talossamme on kaksi parveketta, toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Parvekkeet ovat kapeita ja aluksi harkitsimme terassin rakentamista. Huomasimme pian, että terassi ei ole hyvä ajatus, sillä pulut tuppaavat viettämään aikaansa terasseilla, vaikka niille ei mitään tarjoiltaisikaan.

Cianciana on puolen tunnin matkan päässä mereltä. Kesällä ei ole niin kuumaa, mikä on hyvä asia. Maisemat ovat huikaisevat; vuoria, laaksoja ja merikin pilkottaa korkeimmilta paikoilta.

Suomalainen ajatuksen juoksu tahtoo karata toisinaan saunan suuntaan, vaikka olisi kuinka kuuma! Aloimmekin aika nopeasti miettiä, löytäisimmekö mukavan palan maata, johon voisimme rakentaa saunan. Hullu idea, mutta se ei millään tahtonut päästää irti. 

Löysimme paikan, joka on lähellä taloamme - matkaa kolme kilometriä ylämäkeä ja josta on aivan mahtava näköala. Pian meille selvisi, että näköalan lisäksi, maa-alue jatkui toiseen suuntaan ja siihen kuului 90 oliivipuuta, muutama viikunapuu ja mantelipuita. Meistä tuli samalla oliivitarhureiden alkuja!

Sauna valmistui vuosi sitten ystäviemme Sepon ja Tuulan avulla. Lisäksi olen saanut alulle kaktuspuutarhan. Sain tontilla kävijöiltä ystäviltä, naapureilta, oliivipuiden leikkaajalta kaktusten taimia. Kaktukset ovat siitä hyviä, että ne selviävät kastelematta ajat, jolloin emme ole paikalla. En ole mielestäni mikään viherpeukalo, mutta omaksi hämmästyksekseni olen oikeasti innostunut pienen puutarhani hoitamisesta. Harvinainen lumisade ja siihen liittynyt pikkupakkanen kylläkin verotti puutarhaani, mutta kaktuksia on helppo lisätä.

Lämmitämme saunaamme oliivi-ja eukalyptuspuilla ja ensimmäinen joulusauna on saunottu vastan kera. Tonttimme sai myös seudun ensimmäisen ulkohuussin, kun tilasimme Biolanin kompostikäymälän ja rakensimme kesällä sille seinät. Biolanin palvelu ilahdutti ja voin suositella vastaavaa muillekin. Huussistamme on paikan parhaimmat näköalat, mikä täytyy vain itse kokea! Uurastin jouluna huussille rappuset, joista olen aika ylpeä. Suomalaista naisenergiaa sisilialaisessa kylässä.

Saunominen herättää sisilialaisissa kummastusta. Kuinka kukaan haluaa ja voi mennä kuumaan kun ulkona on kuuma? Jos saunassa on 70 astetta ja ulkona 30, ulkona on itse asiassa aika mukava saunan jälkeen -selitys ei vakuuta kyläläisiä. Saunamme katsojia on riittänyt ja merkille pantavaa on paikallisten rouvien kiinnostus, sillä pari heistä onkin alkanut puhua miehelleen oman saunan rakentamisesta.

Ruokailu on vakava asia

Päivä aloitetaan aamulla espressolla tai cappucinolla ja syödään toisinaan cornetto, joka on usein täytetty joko marmeladilla, suklaalla tai creamalla. Yleistä on käydä aamukahvilla baarissa. Kahvikuppi maksaa meidän kylässä 70 senttiä, cappucino puolitoista euroa!

Lounas kokoaa päivittäin perheen yhteen. Lounasaika, pranzo, on siinä puoli kahden aikaan. Ravintolat saattavat avata ovensa jo puolilta päivin, mutta ruokaa aletaan tarjoilla vasta aikaisintaan yhdeltä. Naisväki valmistelee lounasta aamupäivän aikana. Lounas aloitetaan antipastilla, joka koostuu usein salamista, kinkuista, makkaroista, palasta juustoa ja herkullista caponaattaa, joko kylmänä tai lämpimänä, jos on juuri valmistettua. Antipastia seuraa priimo, joka on yleensä pastaa ja harvemmin risottoa. Priimon jälkeen tulee secondo, joka on lihaa tai kalaa. Secondon yhteydessä tai sen jälkeen syödään contorno, joka on salaatti. Salaatin jälkeen pöytään kannetaan dolci, joka on makeaa; esim. cannoleja, kakkua, keksejä. Lopuksi kaikki jäljelle jääneet kolot tilkitään ajankohdan hedelmillä. Jotta pysyttäisiin hereillä illalliseen, cenaan, saakka, juodaan vielä espresso kaiken lopuksi.

Kävimme uuden vuoden jälkeen juustotilalla puolentoista tunnin ajomatkan päässä Cianciasta. Matkalla näkyi vielä uuden vuoden aaton lumisateen jälkiä ja perheitä oli laskemassa liukureilla mäkeä! Edellisen kerran lunta oli satanut naapurin Guiseppiinan mukaan 50 vuotta sitten. Juustotilan isäntä esitteli ylpeänä eläimiään: mughuja, ankkoja, kanoja, vuohia...  Ostimme muutamaa paikallista juustoa.

Söimme lounasta Cammaratan kylän ulkopuolella sijaitsevassa ravintolassa, jonka nimi on Filice. (http://www.ristorantevecchiofilici.com/) Ravintolan omistaa perhe, mikä on tavallista Sisiliassa. Kaikki tarjolla oleva ruoka on joko perheen omaa tuotantoa tai lähikylistä.

Filicessä lounastaminen vaatii kovaa kuntoa ja tilavaa vatsaa. Tarjoilijat kantavat ruokaa pöytään herkeämättä ja aina kun kuvittelee, että tässä oli kaikki, tulee muutama tarjoiluastia lisää. Antipasteja tulee tarjolle seitsemää eri lajia ja lisäksi tietysti leipää. Primona on kahdenlaista pastaa, viimeksi lasagnea ja tagliatellea lampaanliharagulla. Ja tietysti vielä risottoa pancetalla. Secondona lampaan ja porsaan kyljyksiä, makkaroita ja ehkä erikoisinta syötävää, trippaa, joka on valmistettu naudan mahalaukusta. Lisäksi voi olla vielä ruskistettua ihraa, jonka tarkoitus ei ole selvinnyt minulle. Ehkä se liukkaana tavarana voi liukua tyhjiin kohtiin vatsassa.

Dolcit päälle - tällä kertaa mm. tuulihattujen näköisiä ricottalla täytettyjä palleroita. Lopuksi ananasta paloina ja useanlaisia kokonaisia hedelmiä. Espressot juotiin - kuski doppiona, jottei nukahda rattiin.

Vaikka kuinka yrittäisi, kaikkea ei millään pysty syömään ja ruokaa kannetaan pois. Jos erehtyy syömään astian tyhjäksi, voi saada vielä palkkioksi jotain ylimääräistä syötävää, joten on viisasta jättää aina edes hiukan tarjoiluastiaan. Manga! Manga! Tämä on kehotus, jota kuulee perheiden ruokaillessa.

Ruokailu kestää helposti kolme tuntia, juhlapäivinä lounas voi kestää viisikin tuntia. Siinä ehtii keroa vähemmänkin tärkeät asiat. Lounastamista voi verrata suomalaiseen jouluun, jossa käytäisiin kaksien isovanhempien luona kolmen tunnin sisällä ja molemmissa paikoissa syötäisiin täysi jouluateria!

Filicessä ruokaili kymmenkunta perhettä, joista osa oli vauvasta vaariin, jopa yli kahdenkymmenen hengen seurueita pitkissä pöydissä. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma ja sosiaalisuus ulottuu myös naapuripöytiin. Lapset leikkivät ruokalajien välillä ja joskus olen nähnyt lasten alkavan pelaamaan lautapeliä jälkiruuan vaiheilla.

Lounas on joka päivä ja joka päivä syödään kodeissa pastaa. Kysyin kerran naapurin nuorelta mieheltä, Francescolta, mitä hän oli syönyt lounaaksi. Hän katsoi minua kummastuneena ja vastasi: tietysti pastaa ja sillä kertaa vihreiden papujen kera. Hän halusi puolestaan tietää, mitä minä olin syönyt ja kummastutin häntä vieläkin enemmän vastaamalla: salaattia.

Pari sanaa baareista

Kylässämme on useita baareja, joista saa ensisijaisesti erinomaista kahvia edulliseen hintaan. Kaikissa baareissa on tarjolla myös alkoholijuomia ja kylminä aikoina caffe corretto con grappa tai alla sambuca näyttävät suosituilta juomavaihtoehdolta. Baareissa on tarjolla myös pientä syötävää, kuten grillattuja täytettyjä leipiä tai jopa paistettuja munia.


Baarit ovat olohuoneiden jatkeita, jossa tapaa muita kyläläisiä. Baariin mennään juomaan nopea kahvi baaritiskillä ennen töihin menoa , silmäilemään päivän lehti ja vaihtamaan kuulumiset. Olen huomannut, että baari on myös mainio "tietotoimisto". Jos haluan tietää, miksi kadut on koristeltu kesäkuun lopussa, minulle kerrotaan kylän vaikutusvaltaisen perheen Saksassa asuvista perheenjäsenistä, jotka olivat kuolleet auto-onnettomuudessa ja hautajaisten vuoksi kylän suojelupyhimyksen juhlaa oli siirretty kahdella viikolla eteen päin. Normaalisti juhla on juhannuksen tienoilla.


Baristan kanssa voi keskustella nuorten miesten tukkamuodista - viime kesänä James Dean -tyyppinen muoti näytti olevan suosittu tai jos tarvitsen tietoa siitä, milloin rikkoontunut vesijohto korjataan, senkin tiedon voin saada baarista. Jouluna barista Salvator kertoi, että baarit luokitellaan ns. julkisiksi palveluiksi ja niillä on oltava vähintään 5000 litran vesisäiliö, josta he voivat sitten jakaa talousvettä vesikatkosten aikana. Vesijohto oli rikkoontunut pakkasen vuoksi. Mikä hieno tapa hoitaa yhteisöllisesti yhteistä yhteisöä!


Baareissa käy enimmäkseen miehiä. Saattaa siellä piipahtaa naisia aamukahvilla sekä lapsia ja nuoria pyytämässä vettä. Illallisen jälkeen perheet saattavat pistäytyä jäätelölle. Baarit näyttävät kuitenkin olevan miesten valtakuntaa. Käymme mieheni kanssa yhdessä baarissa säännöllisesti. Voimme käväistä kahvilla mihin aikaan tahansa päivän aikana, mikä poikkeaa sisilialaisesta arjesta. Taloltamme Bar Triesteen, jossa tarjotaan erinomaista Licata kahvia, on matkaa noin 250 m. Matka on mennessä 30 asteen alamäkeä ja takaisin tullessa 30 asteen ylämäkeä. Kulkiessamme mäkeä alas, näemme usean pienen joukon miehiä kahviloiden lähettyvillä. Minulla kesti jonkin aikaa, ennen kuin huomasin, että naisia ei näy missään ja että minua tuijotetaan uteliaana.


Pohdimme asiaa mieheni kanssa ja hänen arvionsa mukaan tuijotus johtui sangen valkeaksi muuttuneesta tukastani. Toki poikkean hiusten värin perusteella perussisilialaisesta naisesta. Lopulta kuitenkin on myönnettävä, että kummallista minussa ei ole pelkästään hiusten väri vaan se, että käyn baarissa kahvilla keskellä päivää ja joskus useita kertoja päivässä! Kun minä menen kahville, kylän naisväki on valmistamassa lounasta tai illallista tai hoitamassa muita kotirouvien tehtäviä.

Kahvi on niin hyvää ja vielä halpaakin, etten aio muuttaa tapojani. Sosiaalinen ulottuvuus baarissa käymisessä merkitsee minulle myös paljon. Voin harjoitella kahvin lomassa hitaasti karttuvaa kielitaitoani. Odotan kuitenkin sitä päivää, jolloin osaan niin paljon italiaa/sisiliaa, että ymmärrän, mitä miehet puhuvat, kun ohitan heidät matkalla kahville.


Un caffé per favore!