Lastentarhanopettajan palkkausasia on ollut monin tavoin Suomessa esillä ja vaikka minun omista opinnoista on jo tovi aikaa - 38 vuotta, huh - uskon että leikki on edelleen opinnoissa keskeisessä roolissa. Leikkimisen taitojen puute syrjäyttää lasta ja jättää hänet monesta kehityttymisen kannalta tärkeästä kokemuksesta paitsi. Näen tästä esimerkkejä nykyisessä työssäni erityislasten ja nuorten koulussa, miten kokemusten vähyys edesauttaa ikätasoisen kehityksen viivettä. Ja se ei ole hyvä juttu!
Olen miettinyt omaa lapsuuttani kun katson aukioilla leikkiviä lapsia. Naapurustossa on eri-ikäisiä ihmisiä - oikeasti vauvasta vaariin! Kesällä kun pahin kuumuus hellittää, lapset tulevat ulos. Juoksua, hippaa ja piilosta näyttävät lapset leikkivän. Niin tutun mukavaa, että tekisi mieli mennä mukaan!
Suomessa lapsilla olisi kännykät, joilla he kuvaisivat tai pelaisivat mutta kenelläkään ulkona leikkivillä lapsista ei näytä olevan mitään älylaitetta mukanaan. Perheillallisella kännykkä sitä vastoin on vakiovaruste.
Katselen lapsikatrasta sinkoilemassa katua ylösalas hipan tuoksinnassa. Luin vasta suomalaisen kouluterveydenhoitajan kommentteja: ei ole itsestään selvää, että lapsi pystyy seisomaan suorassa tai menemään kyykkyyn. Liikkumisen väheneminen näkyy kehon hallinnan lisäksi myös keskittymiskyvyssä ja sosiaalisissa taidoissa. Näin kerran lentoasemalla, kuinka aikuinen syötti selkeästi jo kouluikäistä lasta samalla kun lapsi pelasi jotain peliä kännykällä. Motoriset taidot ilmeisesti riittivät pelaamiseen mutta eivät syömiseen!
Suomalaisista yli 80 prosenttia omistaa älylaitteen ja lapsista ja nuorista vieläkin useampi. Laite ei ole mikään ylellisyys vaan kaikille kuuluva perustarvike. Usein pienen lapsen kännykkää perustellaan turvallisuudella - voi ottaa yhteyttä tarvittaessa ja vanhemmat saavat jälkikasvunsa kiinni. Näin olikin aikaisemmin ja kännykkä hankittiin koulun aloituksen kynnyksellä. Nyt älylaite annetaan lapsen käteen paljon aikaisemmin.
Leikkiminen on vapaata ja ennakoimatonta ja siinä käsitellään tunteita ja ratkaistaan ongelmia. Juoni kehittyy ja kasvaa leikin tiimellyksessä ja vaatii leikkiin osallistuvilta neuvottelutaitoja. Omat lapseni saattoivat leikkiä viikkokausia samaa leikkiä naapurin lasten kanssa. Leikki kehittyi juonellisesti ja kasvoi ihan fyysisestikin omasta huoneesta keittiöön ja olohuoneeseen. Leikkiminen kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta mutta jättää mahdollisuuden joustaa ja luoda uutta. Juuri noita taitoja tarvittaisiin työelämässäkin! Peleissä on taas juoni, joka ohjaa pelaamista ja jonka ovat pääasiassa luoneet pelien kehittäjät. Mielikuvitukselle jää vähemmän tilaa.
Lastentarhanopettajien tädittely kannattaa lopettaa! Nimikkeen muutos voisi vauhdittaa asenteiden muutosta. Ajan hermolla ja aikaansa edellä oleva lasten leikkitaitoja ohjaava henkilö voisi olla vaikka älylaitekoordinaattori tai leikkitaitoguru. Sanoilla ohjataan ajattelua ja se kannattaa ottaa huomioon ja hyödyntää.
Onkohan kymmenen tikkua laudalla tuttu peli naapuruston lapsille? Siihen tarvitaan vain lauta, kivi tai puupala ja tietysti kymmenen tikkua!
Taidanpa opettaa pelin lapsille!
Casa Signora Leena toivottaa kaikki leikkitaitoiset henkilöt verestämään osaamistaan Ciancianaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti