Rautakaupassakin - Saako olla kahvia?

Kauppakeskuksia on muutama koko saarella. Kaupat ovat erikoistuneet ja ne ovat enimmäkseen pieniä perheyrityksiä. Rautakaupat eivät ole poikkeus. Kylässämme on neljä rautakauppaa ja kaikilla on oma tuotevalikoima: yksi myy puutarhassa tarvittavaa, toinen kylpyhuoneeseen liittyvää kuten kaakeleita ja vesisäiliöitä, kolmas työkaluja, ruuveja ja nauloja ja neljäs sementtiä ja puutavaraa.

Jos eksyy väärään kauppaan, asiakas ohjataan ystävällisesti oikeaan liikkeeseen. Kätevää!

Ostimme puutavaraa ja sementtiä kuivakäymälämme rakentamista varten kyseisiin tarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä. Liikkeen omistaa iäkäs mies, joka kärsivällisesti kuunteli tarpeemme ja yrittää auttaa meitä kaikin tavoin vaikka kielitaito ei aivan yllä rakentamisen erityissanastoon. Ensimmäistä kertaa rautakaupassa minua katsottiin hiukan kummeksuen, sillä naiset eivät selvästikään asioi rautakaupoissa. Nyt en tunne olevani enää väärässä paikassa ja kaikenlaiset uteluni eri asioista ja tavaroiden ja asioiden nimien kyselyt on hyväksytty ja minulle selitetään kärsivällisesti.

Kun kauppa on saatu hoidettua ja ostoksiamme aletaan lastata pieneen punaiseen kuorma-autoon, seuraa aina sama kysymys: cafe? Meidät ohjataan pieneen huoneeseen, jossa meille tarjotaan termospullosta pikkuruiset kupposet kahvia. Kun ensimmäisen kerran näin termoksen, ajattelin, että voi ei! Kahvi osoittautui kuitenkin todella erinomaiseksi. Siihen oli lisätty hivenen sokeria ja se oli kuumaa ja maukasta. Sain myös nähdä kuinka kahvipapuja säilytettiin jääkaapissa.

Jos ei ole kahvinkeitintä, on mutteripannu tai vähintään kahvia termoksessa. Kahvia tarjotaan kaikkialla ja vaikka olisit juonut jo kuudet kahvit, et voi kieltäytyä yhdestä kupista lisää! Kahvi on osoitus ystävällisyydestä ja samalla voi vaihtaa muutaman sanan perheestä tai jostakin muusta. Kahvibaarin kahvi tarvitseekin uuden tarinan!

Naapuriavuliaisuuden huippu

Vieraassa maassa kaikki voi olla toisin kuin kotona Suomessa. Naisen logiikkakaan ei kaikissa tilanteissa auta.

Ovet. lukot ja avaimet toimivat aivan toisella logiikalla  kuin mitä on tottunut. Ulos lähtiessä oven voi vain vetäistä perässään kiinni ja se on heti lukossa. Voi myös käyttää avainta jos haluaa varmistaa oven lukituksen varkaiden varalta, mikä on liioiteltu toimenpide. (varkaitahan ei ole, koska kaikki tuntevat toisensa ja naapurin omaisuutta pidetään silmällä.)


Ulko-oven avaamiseen sisäpuolelta taas tarvitaan avain! Ulos lähtiessä joutuu aina etsimään avaimia. Päätin varmistaa avainten löytymisen ja ripustin yhden avainnipun ulko-oven vieressä olevaan vanhaan oven saranaan.


Olin kolmen ystäväni kanssa lähdössä illalla ulos syömään ja vedin oven perässäni kiinni. Oven sulkeutuessa, näin että avaimet, jotka tavallisesti roikkuvat saranassa, olivatkin oven lukossa oven sisäpuolella. Samalla tajusin, että tulisi ongelmia ja yritin avata ovea ulkopuolelta mukanani olevilla avaimilla, mutta avain ei käänny lukossa, jos sisäpuolella on jo avaimet samaisessa lukossa.


Huoli seuraavan yön majapaikasta iski heti päälle ja menin naapuriin. Lähinaapurimme on perhe, jolla on leipomo ja leivonnaisia myyvä liike talomme vastapäätä. Perheeseen kuuluu vanhemmat, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikki jo aikuisia ja osa lapsista työskentelee leipomossa. Liikkeessä oli kaksi pojista, joille selitin tilanteen. Yritys auttaa kaikin tavoin käynnistyi välittömästi.  Ensin kokeiltiin aukeaako toinen alakerran ulko-ovi, mutta eihän se auennut järeän sisäpuolella olevan työntölukon vuoksi. Fabrizio soitti paikalle ystävän, joka toi tullessaan tikapuut. Francesco kiipesi tikapuiden avulla toisen kerroksen parvekkeelle ja suunnitteli ujuttautuvansa puolentoista metrin päässä parvekkeen kaiteesta sijaitsevasta vessan ikkunasta sisään. Hän totesi yrityksen kuitenkin nopeasti mahdottomaksi. Seuraavaksi yritettiin murtaa pohjakerroksen keittiön ikkunaluukku, mutta se oli niin lujaa tekoa ja sisäpuolella oli taas järeä metallinen työntölukko, ettei yritys onnistunut.


Lopulta Francesco kiipesi tikapuiden avulla toisen kerroksen korkeudelle kohdalle, jossa on rappukäytävän ikkunaluukut, sai väännettyä puiset ikkunaluukut auki ja rikkoi toisen ikkunalaseista. Ovi aukesi kätevästi sen jälkeen sisäpuolelta - olihan siellä jo avaimet valmiina.


Kiittelimme vuolaasti ja suuntasimme lopulta kohti ravintolaa illalliselle.
Seuraavana aamuna teippasin ikkunaan pahvin ja jätin lasiliikkeeseen tutustumisen seuraavaan kertaan. Luotin siihen, ettei kukaan muukaan pääse murtautumaan taloomme pohjakerroksen kautta ja kaikki muu yritys jäisi joka tapauksessa torsoksi naapureiden huolenpidon alla.

Kauppa-auto

Vihannekset ja hedelmät kotiovelle, tai keittiön ikkunasta  suoraan keittiöön!

Ciancianassa tämä on mahdollista. Naapurikaupungista kotoisin oleva kahdeksankymppinen mies ajaa kolmipyöräisellä Apella, jonka peräkärryssä on kauden vihanneksia ja hedelmiä. Voin valita juuri poimittua lähiruokaa ja vaihtaa muutaman sanan alkeellisella italian kielellä. Mainio tapa harjoitella sanastoa ja melkein aina saan uusia villivihannesten nimiä sanavarastooni. Kaupan päälle mies laittaa  muutaman ylimääräisen ja kertoo vihannesten valmistusvinkit. 

Mobiiligrilli ja lihakauppa pysähtyy torstai-iltaisin läheisellä aukiolla. Huomasin sen ensimmäisen kerran ihan vahingossa ja onnistuin ostamaan kaniinin. Kaniinit ovat pulskia ja valmistettuina herkullisia ja mureita. Naapurin mies piti huolen siitä, että kukaan ei etuillut ja sain tehdä ostekseni omalla vuorollani. Käytäntö on, että vanhat naiset saavat etuilla. Tämä liittyy jollakin tavalla naisiin äiteinä. Äitiä kunnioitetaan Italiassa perheissä. 

Tietysti on myös kala-auto, josta voit valita tuoretta saman päivän aikana pyydettyä kalaa ja äyriäisiä. Kylässä on kyllä vihannes-, liha- ja kalakauppoja mutta liikkuvat kaupat helpottavat iäkkäiden elämää kylässä, jossa korkeuserot ovat niin käsittämättömiä, että ne on vain itse koettava. Ruokatarvikkeiden ostaminen korkeintaan muutaman kymmenen metrin päästä kotoa on nuoremmallekin luksusta.

Varsinainen sekatavarakauppa-auto liikkuu silloin tällöin. Sen aikataulua en ole onnistunut selvittämään. Auto on lastattu ulkopuolta myöten mitä ihmeellisimmillä kotitaloustarvikkeilla. Auton nähdessäni jännitän kuinka se pinnistelee mäkeämme ylös uhmaten painovoimaa. 

Todennäköisesti kyse on vain järjestyksestä eikä siitä kuinka paljon mahtuu yhteen kulkimeen.

Viikon päästä jouluostoksille lähiliikkuviin!

Rahapula

Kylässämme on kaksi pankkia ja posti. Perheelläni on toisessa pankeista tili. Tili on välttämätön, jotta juoksevat asiat saa hoidettua. Sähkö- ja kaasulaskut voi hoitaa suoraveloituksena, mutta mm. kiinteistöveron maksamista varten on asioitava henkilökohtaisesti pankissa. Kuitteihin saa kasileimasimella lyödyt leimat - sellaista palvelua ei ole saanut enää vuosikymmeniin Suomessa! Pankkiasioinnissa Sisiliassa ei sitten olekaan mitään muuta henkilökohtaista, sillä asiasi saavat kuulla kaikki paikalla olevat henkilöt.


Pankin yhteydessä on pankkiautomaatti, josta voi nostaa käteistä. Käteinen on yleisesti käytetty tapa maksaa ostoksia ja palveluja. Pankkiautomaatin toimivuuden luotettavuus ei kuitenkaan ole parhainta a-tasoa. Viimeksi automaatti oli toimimatta lähes kaksi viikkoa. Toisen pankin automaatti oli ahkerassa käytössä, kunnes siitä loppui käteinen. Tässä vaiheessa en ollut ymmärtänyt, että postin yhteydessä oleva automaatti on pankkiautomaatti, josta voi nostaa luottokortilla rahaa. Olin luullut laitetta postimerkkiautomaatiksi.


Lopulta oli siis mentävä pankkiin nostamaan käteistä rahaa. Keittiöremonttimme oli loppusuoralla ja työmiehille piti maksaa palkat.


Pankkiin kannattaa mennä hyvissä ajoin ennen se aukeamista. Jono on erityisesti muutamina kuukauden päivinä pitkä! Menin puolta tuntia ennen ja jonotin kuuden naisen kanssa pankin ulkopuolella. Pankin avaamisen kellonaika tuli ja meni: pankkivirkailija näytti vaihtavan kiihkeästi kuulumisia kadun toisella puolella eikä ajan kuluminen vaikuttanut huolestuttavan myöskään kanssani jonottajia. Lopulta virkailija päätti aloittaa työskentelyn ja avasi pankin ovet. Pankkiin mennään yksi kerrallaan ns. kapselin kautta. Kapseli korvannee aiemmin käytössä olleet konepistoolimiehet. Pankkisaliin päästessä on katsottava tai selvitettävä heti, kenen jälkeen on minun vuoroni. Jonotusnumeroita ei ole käytössä muuta kuin pienen marketin juusto- ja lihatiskillä.


Istuin odottamaan ja pidin silmällä naista, joka hoitaisi asiansa ennen minua. Vuoroni tuli lopulta ja kerroin asiani: halusin nostaa rahaa. Virkailija aukaisi pienen kassakaappilaatikkonsa ja totesi, ettei ole niin paljoa ja levitteli käsiään. Istuin sinnikkäästi tuolissa, asetin käsilaukkuni pontevasti tiskille ja sanoin voivani odottaa. Virkailija huokasi ja alkoi ottaa muutamalta asiakkaalta talletuksia. Odotin, ja lopulta virkailija laski sisään tulleet rahat ja kertoi minulle summan. Sain nostettua hiukan pienemmän määrän rahaa, kuin olin pyytänyt, mutta käsitin venyttäneeni kaikkia kohteliaisuuden rajoja.


Pankista lähtiessä toivotetaan aina koko pankkisalille hyvää päivän jatkoa, sillä koskaan ei tiedä, milloin asioin seuraavan kerran tai tarvitsen käteistalletuksia avukseni. Käteinen on edelleen pääasiallinen maksamisen muoto; sellainen määräys, että kaikki yli 50 euroa ylittävät ostokset tulee maksaa kortilla, ei ole tavoittanut vielä Ciancianan kylää Sisiliassa.

Naapuri

Naapuri on välttämätön ja ihana mahdollisuus Sisiliassa. Mikä tahansa pulma arjessa ja naapuri on aina lähellä;  valmiina auttamaan. Jos onnistut käyttämään vesisäiliöstäsi kaiken veden ja seuraavan kerran vettä tulee parin päivän päästä, naapuri kantaa kattilalla vettä ja huolehtii siitä, että koko muukin perhe osallistuu veden tuomiseen kovaonniselle naapurille.

Naisen paikka

Miesten parturikulttuuria on vaikea ymmärtää. Parturissa saa hiukset leikattua ja parran ajettua, mutta tapahtumassa on kyse paljosta muusta. Parturiin voi varata ajan, mutta koskaan ei voi olla varma kuinka monta päätä on ennen. Jonottavat löytää vastapäisestä kahvilasta tai hoitamasta muita asioitaan jonotuksen ajan. Kylämme yksi partureista pitää liikettään pääkadun varralla. Kävin siellä kerran, kun Puolisoni meni ensimmäistä kertaa tukkaansa leikkauttamaan. Menin sisään pikkuruiseen liikkeeseen ja istuin odottamaan sohvalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt ja nyt siitä näkyi lähinnä sisukset. Seinällä oleva peili ja sitä ympäröivä hyllykkö täyttää todennäköisesti lähiaikoina viisikymppisiä. Istuin ja selasin paljon luettuja lehtiä.

Näin kuinka kadulla kulki miehiä parturiliikkeen oven ohi ja samalla he kurkistivat ikkunasta sisään. Kukaan ei kuitenkaan tullut sisään sinä aikana kun odotin. Lopulta hiukset oli pesty mobiililavuarissa kahteen kertaan, parturi Angelo oli kiihtyvään vauhtiin mielettömän näppärästi leikannut hiukset ja siistinyt lopuksi kaiken partaveitsellä. Kymmenen euron maksun ja kuitin kera lähdimme parturista ja näimme kuinka miehiä alkoi valua parturiliikkeen ovesta kadulta sisään. Siinä vaiheessa tajusin, ettei naisen paikka ole Sisiliassa miesten parturissa!