torstai 25. kesäkuuta 2015

Maistelumenù Da Vittoriosta Hannan pyynnòstà kuvin

Antipastia







Primi


Secondi




Dolci
(Harri ehti syòdà kaksi!)



Vino 



Cafè

 http://www.ristorantevittorio.it/ :

Ranta on ihanan hienoa hiekkaa. Kàvin uimassa.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sesonkia pukkaa

Màki alas taloltamme vie liikkeen Frutta e Verdura luo. Kaupan omistaa pariskunta, jonka kanssa olemme alkaneet ‘keskustella’ maailman menosta. Erityisesti mies on kiinnostunut siità, minkàlaista on Suomessa: mità kielià puhutaan, minkàlainen on vallitseva sààtila ja viimeksi hàntà kiinnosti, onko Suomikin kriisissà, kuten moni Euroopan maa. Hàn harmittelee nuorisotyòttòmyyttà ja sità, etteivàt nuoret pysty perustamaan perhettà ja muuttamaan vanhempiensa nurkista omaan asuntoon.

Keskustelu kàydààn sen jàlkeen, kun olemme saaneet ostokset tehtyà. Vihannekset ja hedelmàt ovat pààasiallinen syy, miksi kàymme kyseisessà kaupassa.

Kesàkuussa on ollut saatavilla munakoisoa kolmea eri muotoa ja vàrisàvyà, kesàkurpitsaa ja pitkàà vaaleanvihreàà kurpitsaa, josta tulee aivan ihana keittto. Tomaatit ovat vielà alkukesàn makuisia mutta paranevat koko ajan. Vihreità vihanneksia on monenlaista mm.  hiukan lehtikaalin nàkòistà Betulaa. Sità voi laittaa salaattiin sellaisenaan tai keittoon tai wokatakin voi. Herkullista! Selleri, persilja, minttu, basilika ovat ihanan pienià ja mehukkaita. Pitkàt vihreàt pavut ovat myòs parhaimmillaan.

Hedelmistà parhaita on tàllà hetkellà pienet minipààrynàt, joita voi syòdà sellaisenaan. Aprikoosit ovat myòs kypsyneet ja jonkin verran on ollut saatavilla viikunoita ja kiiwejà. Ostimme kokonaisen vesimeloonin, yhdeksàn euroa ja kymmenen kiloa, ja sòimme sità aamupalalla, lounaalla, vàlipalalla ja illallisella jàlkiruuaksi.  Viikon se kesti ensin neljàltà hengeltà ja pari viimeistà pàivàà kahdelta hengeltà, mutta hyvàà se oli: mehukasta mutta ei liian makeaa. 


Tààllà syòdààn sità, mikà on parhaimmillaan ja làheltà saatavilla. Maaseudulla nàkee ihmisià poimimassa villivihanneksia, joista villifenkoli ja villicaprikset ovat nyt valmiita poimittavaksi. Saunatonttimme làheisyydessà on muutama villicaprispensas, joista ystàvàni Tuula poimi Suomeen vietàvàksi muovipullollisen capriksia. Villikaprikset ovat hankalia poimittavia, sillà niissà on todella teràvià piikkejà ja paljon. Tuula sààsti myòs rikkaruohokitkemisessà villifenkolin, joka nàyttààkin voivan oikein hyvin suuren kiven kupeessa.


Frutta e Verdudan pariskunta kysyi taas eilen, milloin tyttàremme ja hànen miehensà tulevat. Hanna ja Petri ovat tehneet làhtemàttòmàn vaikutuksen pariskuntaan. Kaksi vuotta sitten joulukuussa nuoret olivat Ciancianassa kolme viikkoa ja ilmeisesti ostivat runsaasti vihanneksia ja hedelmià, sillà kun minà ja Harri saavuimme jouluksi, Frutta e Verduran pariskunta kommentoi nuorten ostoskàyttàytymistà nàin: He sòivàt todella paljon vihanneksia!

Sesonkiruuan ainut huono puoli voi olla se, ettà jossain vaiheessa saattaa alkaa tulla esim. munakoiso korvista. Tàmàn voi vàlttàà luovalla ruuanlaitolla: paistettua, grillattua, keittoa, pataa, pastakastikkeeseen, alkupalaksi caponatatyylisesti tai vaikka jàlkiruuaksi paistettuna persikoiden kanssa kyytipoikana ricottajuustoa.

Tànààn sòimme ihmepannulla, johon ei tarvita lainkaan rasvaa, paistettuja kananrintaleikkeità vihreiden papujen kanssa. Jàlkkàriksi pikkupààrynòità ja kahvia. Harri osti itselleen pienen sòpòn jààtelòkakun La Dolceriasta. Kakkua en voi syòdà, mutta sòin jààtelòpuikon, joka nàytti ihan eskimojàtskiltà, mutta maistui paremmalta.



Buon appetito a tutti!


Tààllà sinua palvellaan!


Olen siirtanyt saunalla hiekkaa paikasta toiseen muovisen kukkaruukun avulla: lapioin pienellà puutarhalapiolla hiekkaa ruukun kukkuroilleen ja kannan sinne minne sen haluan. Tyhmempàà ei varmaan voisi tehdà! Varsinkin kun useinmiten on melko làmmin.

Tànààn pààtin hankkia itselleni kottikàrryt. Ajoimme liikkeeseen, jossa myydààn lemmikkielàinten tarvikkeita, erilaisia aitamateriaaleja, lasipurkkeja, oliiviòljyn sàilyttàmiseen tarkoitettuja kanistereita, puutarhatyàkaluja – moottorilla ja ilman - siemenià, olkihattuja ja vaikka vallan muuta. Kottikàrryjà ei ollut nàkyvillà ja jouduin tiedustelemaan asiaa nuorelta naismyyjàltà,  jonka vastuulla kaupanpito nàyttàisi olevan. (Olemme saaneet myòs selville, ettà nainen on jotain sukua naapureillemme.)

Muistelin aamulla, ettà kottikàrryt italiaksi toivat mieleen Vasco da Caman, mità mieheni hiukan ihmetteli. Katsoin sanakirjasta sanan valmiiksi ja kàytin sanakirjasta lòytàmààni sanaa il carrello. Kauppias katsoi minua kummissaan ja lisàsin, ettà per il giardino, jolloin hàn làhti kàvelemààn kaupan takapihalle. Seurasin hàntà ja kuulin sanan vasca. Hahaa – Vaso da Cama ei ollutkaan ollut niin hullu mielikuva! Kottikàrryt mallia hevyduty olivat osina takapihalla ja kun sanoin ottavani ne, kauppias otti kolme osaa – runko, pyòrà, kuuppa- ja kantoi ne kaupan edustalle. Ajattelimme, ettà otamme osa kyytiin ja kokoamme kàrryn perillà saunalla.

Kaupoista myydààn vain valmiita ja koottuja tavaroita. Ajatuskin siità, ettà asiakas làhtee osien kanssa kaupasta ja joutuu itse kokoamaan tavaran, on kylàssàmme aivan mahdoton juttu. Kauppiaamme alkoi etsià tarvittavia pultteja ja muttereita, tàytti renkaan ja kun huomasi, ettei siinà pysykààn ilma, vaihtoi renkaan toiseen. 

Lopulta kottikàrry oli kokonainen ja sità ei nostettu meidàn autoon, jonne se ehkà olisi mahtunut ja jos olisimme jàttàneet takaluukun auki, olisi varmasti mahtunut, vaan kauppiaan autoon. Autoa làhti ajamaan nuori mies, joka toi kottikàrryt perille saakka saunan pihaan ja toivotti làhtiessààn buona giornata!

Koko tàmà lysti maksoi 35 euroa. En kyllàsty ihmettelemààn ja olemaan suunnattoman iloinen siità, ettà minua palvellaan vaikka en sità erikseen pyydàkààn.

Tein heti koeajon ja hyvltà tuntuivat nàmà kàrryt. Hiekkalaatikkoleikkini jatkukoon!
Iltapàivàllà ostamme laattoja jotka asennamme hiekan pààlle.


(Pahoittelen à ja ò kirjaimien tasoa – en viitsinyt vaihtaa nàppàimistòà!)

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Perille pääsee montaa reittiä

Kesäloma jo vähän kutittelee mukavasti. Lennämme tällä kertaa Helsingistä Frankfurtin kautta Palermoon.

Sisiliaan on monta reittiä. Eniten olemme lentäneet Lufthansalla Munchenin kautta Palermoon. Munchenissä kannattaa juoda kahvit jatkolennon portin kupeessa sijaitsevassa kahvilassa, josta saa ihan italialaista espressoa. Helsinki-Munchen -Helsinki on nopein reitti ja jopa matkalaukut ehtivät samalla lennolla perille. Kun aamulla lähtee Helsingistä, on Palermossa jo puolen päivän maissa.

Olemme lentäneet myös Rooman kautta. Finnairilla Roomaan ja Alitalialla siitä Palermoon. Kyseiset lentoyhtiöt eivät ole kumppanuksia ja liput joutuu ostamaan erikseen. Tämä on ihan hyvä reitti, jos haluaa jännittää, onko ensimmäinen lento myöhässä ja jos on niin kuinka paljon! Jos myöhästyt jatkolennolta, ostat uuden lipun! Ruumaan ei myöskään kannata laittaa matkatavaraa, sillä sen joutuu itse huolehtimaan jatkolennolle.

Ruumassa kuljetettavan matkatavaran siirtyminen jatkolennolle Roomassa ei ole varmaa siinäkään tapauksessa, että on ostanut koko lentolipun saman lentokumppanin ketjulta. Tästä on kokemuksia mm. KLM ja SAS -nimisten yhtiöiden kanssa. Syy ei välttämättä ole lentoyhtiöiden vaan kentän toiminnan. Rooman kentällä ei jostain syystä matkatavaran käsittelijät näytä pitävän kovin kiirettä matkalaukkujen purkamisessa ja lastaamisessa eikä niiden ohjaamisessa eteen päin. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että matkalaukut saapuvat pari päivää sen jälkeen kun itse olet jo perillä! Tästä on kyllä todistettu poikkeus: ystäviemme Tuulan ja Sepon laukut saapuivat Palermoon monta tuntia ennen kuin he itse! Senhän ei pitäisi olla mitenkään mahdollista. Tapahtuma oli ilmeisesti Palermon kentällä niin erikoinen, että soittivat ja ihmettelivät, missä matkustajat mahtavat olla, kun heidän laukkujaan ei ole noudettu. He olivat Roomassa ja laukut jo Palermossa.

Amsterdamin ja Rooman kautta lentää KLM ja AirFrance. Tämäkin on ihan kätevä reitti, jos kaksi välilaskua ei haittaa. Aikaa menee 2-3 tuntia enemmän kuin Munchenin kautta. Amsterdam on helppo kenttä vaihtaa konetta. Amsterrdamin luulisi olevan tehokas kenttä  matkalaukkujen suhteen, mutta sinnekin on pari kertaa laukku jäänyt pyörimään. Hassuin juttu oli, kun sama kone, jolla lensimme Amsterdamiin jatkoikin Palermoon. Tulimme koneesta ulos ja kävelimme lähimmän infotaulun luokse havaitaksemme, että sama kone lentääkin myös seuraavan lennon. Matkalaukutkin ilmeisesti purettiin koneesta pois ja kuljetettiin jonnekin muualle kuin koneeseen johon ne olisi pitänyt palauttaa, sillä saimme ne vasta kahden päivän päästä.

Lensimme pari kertaa Tampereelta Trapaniin. Lentoyhtiö oli Ryan Air, mutta se lopetti reitin jo noin vuosi sitten. Se oli ainoa suora lento ja tosi nopea. Reitin hankaluus oli matka Helsingistä Tampereelle, joka lisäsi matka-aikaa muutamalla tunnilla. 

Palermosta voi vuokrata auton tai ajaa bussilla keskustaan ja siitä toisella bussilla Ciancianaan. Auton vuokraaminen kannattaa, mikäli ei aio viettää kaikkea aikaa kylässä. Ciancianasta pääsee kyllä paikallisbusseilla lähikyliin ja aina Agrigentoon mutta auto helpottaa liikkumista. Ajoaika Palermosta on noin kaksi tuntia. Matka-aika riippuu ajotavasta ja hiukan muusta liikenteestä, mutta suomalaisella ajokokemuksella pärjää ihan hyvin.

Perillä Ciancianassa odottaa ystävällinen kylä paikallisine palveluineen ja mahdollisuus kokea suomalainen sauna sisilialaisessa ympäristössä. Pienet vaivat ja viivästykset eivät haittaa ja olemme tottuneet matkustamaan käsimatkatavaroiden kera. Käsimatkatavara saa aivan uuden merkityksen Alitalian lennoilla Roomasta Palermoon: yksi käsimatkatavara matkustajaa kohden on aivan vieras käsite, sillä matkustajille on mukanaan lentolaukun, käsilaukun, tuliaiskassien lisäksi yleensä kakku tai leivoksia.
Loman kynnyksellä hyvää kesää toivottaen! Ciao!