Kaikki tiet eivät vie Sant'Angelo Muxaroon - lähikylämatkalla

Lähimatkailua tulee harrastettua aivan liian vähän. Ciancianan puistosta näkee yhden lähikylistä, Sant'Angelo Muxaron. Kylä kattaa yhden vuoren päällisen kokonaisuudessaan. Sinne on ollut varmasti vaikea vihollisen hyökätä! Korkeutta on 335 metriä meren pinnasta.

Vuoren juurelle johtaa yksi tie, johon pääsee Ciancianasta kahta eri kautta. Menomatkalla menimme eteläistä puolta Raffadali-Agrigento tietä alkumatkan. Cianciana sijaitsee vajaassa neljässä sadassa metrissä ja aamulla laaksot olivat vielä usvan peitossa.

Sant'Angelo Muxaro on pieni ja rauhallinen kylä, jossa on noin 1200 asukasta. Kylään on aikoinaan tultu suuren portin kautta ja portti suljettiin aina yöksi, jotta sudet eivät pääsisi kylään tekemään tuhojaan. Nykyään porttia ei enää ole mutta ei ole susiakaan koko Sisilian saarella. Jäljellä on kello kaupungin reunalla.

Voin suositella kylää ihan kuntoilunkin vuoksi. Jätimme auton kylän alaosaan hautausmaan sisäänkäynnin luokse ja lähdimme menneisyyden kärrypolkua pitkin kapuamaan ylös vuoren rinnettä.
Kuva ei anna oikeaa käsitystä jyrkkyydestä mutta reisissä nousu tuntui ja alas tullessa polvet olivat kovilla.

Karhuvatukoita oikotiemme varrella.

Ehkä tietä pitkin on kuljetettu kuolleita hautausmaalle ennen autojen yleistymistä.

Kylä on kaunis ja taloja on kunnostettu ja pidetty hyvin.

Joulupukki pyrkii vielä ylemmäs.

Erityisesti katujen kiveykset kiinnittivät huomiota. Niissä oli nähty vaivaa ja ne olivat hyvässä kunnossa, mikä ei ole kovin yleistä, sillä vesi ja paahtava aurinko ovat armottomia.

Vaikka kylä on korkealla ja osa kaduista on niin jyrkkiä, että niihin on yläosaan tehty portaat, voi kylässä liikkua vaikka invamopolla ja yhden rampinkin löysimme.

 Näkymät kylästä olivat mielettömät. Tuntui kuin olisi lintutornissa.

Kylän rauhallisuus oli tarttunut myös kissoihin. Tämäkin musta tyynesti katseli meitä kun kuljimme ohi.

Kävimme keskustan ainoassa auki olevassa baarissa kahvilla ja kyselimme, mihin meidän kannattaisi kylässä mennä. Baaria pitävä nainen kertoi olevansa myös turistiopas ja kehotti meitä jatkamaan katua ylös ja kääntymään oikealle. Sieltä löytäisimme leipomon.

Puolisolle ostettiin leipä.

Leipurirouva kertoi nousevansa aamuisin puoli kolmelta ja aloittavansa työt. Ulko-ovella odottaa joka aamu harmaa, vanha kissa, jolle hän antaa syötävää. Kissa tulee toisen kerran yhden maissa ja odottaa saavansa silloin makupaloja.

Kylän siisteydestä kertoo myös biojätekeräysastia, jonka näimme keskustassa. Sinne viedään ruuan tähteet. Nerokasta.

Nähtävyyksiin kuului tietysti kirkko, mikä oli suuri - ilmeisesti kylässä on ennen asununut huomattavasti enemmän ihmisiä.

Vesisäiliö - tavallaan vesitorni - ei kuulune nähtävyyksiin, mutta otin siitä silti kuvan. Se sijaitsi kylän korkeimmalla kohdalla ja säiliötä vartioivat poliisit, sillä heidän toimipisteensä näytti sijaitsevan vesisäiliön alakerrassa.

Kauniisiin katukyltteihin oli panostettu ja ne antoivat mukavan lisän kävelykierroksellemme.

Trumpetinkukat jaksoivat vielä kukkia joulukuun 8. päivänä reilun 20 asteen llämmössä.

Tulomatkan kiersimme San Biagio dei Platanin kautta mantelipuiden ympäröimää tietä.

Matkaa kertyi kokonaisuudessaan reilu 30 kilometriä suuntaansa ja aikaa kolme varttia mennen tullen.

Joulu lähestyy ja pukit pyrkivät sisätiloihin. 

Vielä voisimme yrittää käydä toisessa lähikylässä ennen joulua. Caltabelotta sijaitsee noin neljänkymmenen kilometrin päässä meiltä länteen 950 metrissä. Katsotaan miten joulukiireiltämme ehditään.

Ciao!