perjantai 4. tammikuuta 2019

Pihiydestä kärsii koko ruumis - muutaman kerran pankissa



Olen tottunut hoitamaan pankkiasioita verkkopankissa. Suomessa on järjestelmällisesti ohjattu meitä kansalaisia hoitamaan asioitaan itse ja pankissa käymisestä on tehty mahdollisimman vaikeaa - pankkikonttoreita on vähennetty ja vähennetty eikä kaikista konttoreista saa milloinkaan nostettua tavan kansalainen käteistä rahaa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten oli pakko avata pankkitili paikallisesta pankista, jotta sai asuntokaupan hoidettua. Shekit vaihtoivat omistajaa ja käteinen samoin. Tämä oli ennen Sepa-aikaa ja ennen IBAN-numeroita. Olemme pärjänneet vuosia sitten avatulla pankkitilillä ja yhdellä siihen liitetyllä pankkikortilla. Olemme asioineet pankissa vain muutaman kerran osoitteenmuutoksen tai suuremman rahasumman nostamisen vuoksi.

Marraskuussa kuulimme puskaradiosta, että on olemassa tili, jossa on pienemmät tilinhoitomaksut kuin meidän tilissämme. Säästö se on pienikin säästö, päättelimme, ja suuntasimme pankkikonttoriin. No, olemme käyneet siellä nyt puolenkymmentä kertaa ja olemme kahden tilin loukussa: vanhaa tiliä ei saa lopetettua ennen kuin vanha vuosi on taputeltu valtakunnallisesti koko konsernissa. Siinä sitä yksi pieni asiakas ei hidasta koneistoa. Tiliin liittyvä pankkikortti kyllä onnistuttiin leikkaamaan konttorissa siruiksi, joten sitä ei voi enää käyttää. 

Uutta tiliä riivaa taas muutama pikku juttu: tähän mennessä se on maksanut jo yhtä paljon kuin vanha tili koko vuodessa ja pankkikortteja ei ole saatu aktivoitua. Kortin aktivointi edellyttää vastaamista tekstiviestillä tekstiviestiin, jotta saa kortin pinnin. Tähän viimeiseen tilanteeseen vaikuttaa paikallisen puhelinyhtiön liittymäsopimus, joka ei salli lähettää tekstiviestejä. Kuka sitä nyt wifi-aikakaudella tekstiviestejä lähettäisi! Tekstiviestit alkavat olla mummoaikakautta! Muut verkkopalvelut ovat korvanneet ison osan. Puolisolla on seniorikansalaisen alennusliittymä. Viestit kulkevat whatsupissa ja messengerissä. Minun suomalainen liittymänumero taas ei ole validia tavaraa täkäläisittäin, joten sitä ei voi käyttää.

Pohdiskelimme tänään, onko järkeä muuttaa liittymä ja maksaa kaksi vuotta suurempaa kuukausimaksua, jotta saisi lähetettyä kaksi tekstiviestiä! 
Vaihtoehtona on tilata pin kirjeitse - se sitten maksaa erikseen ja tilin kokonaiskustannukset kaksinkertaistuvat. Se siitä säästöstä!

Asiointi on ollut kokonaisuudessaan miellyttävää ja virkailijat ovat ystävällisesti pyrkineet auttamaan meitä. Laskeskelin, että asiointiin on kulunut kymmenkunta tiimaa ja jos ajansäästöä tavoittelisi, olisin saanut jo ajat sitten hommasta potkut. Lievittävänä seikkana kuitenkin se, että myös virkailijalta on kulunut sama aika ja todennäköisesti myös enemmän, sillä kaikki lippulapuille tai lippulappujen takapuolille kirjoitetut numerosarjat täytynee vielä tulkata asiakkaan poistumisen jälkeen. Voi sitä kansioiden ja paperin määrää!


Sää on ollut epätavallisen viileää pari päivää ja läheisille vuorille on satanut vähän lunta. Pankissa sen sijaan on ollut kovin lämmin. Tuntikausien oleskelu tilassa on ollut välillä tukalaa. Saimme siihen tänään selityksen. Kaikkien kyseisen pankin konttoreiden lämpötila on yhdenmukainen koko Italiassa. Lämpötilan määrää Milanon konttorin lämpötila. Maaliskuussa kun Sisiliassa on jo sangen lämmintä, silloin konttorin sisällä on todella kuuma! Ei se ainakaan energian säästöä ole mutta energia-asiat eivät kuulukaan pankkien toimialaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti