Viehättävät kapeat kujat ovat oiva paikka päivä- tai iltakävelylle. Väistämättä alkaa katsella minkälaisia taloja reitin varrella on. Talojen ulkokuoren viimeistely vaihtelee mutta aika monessa se on hiekkakivipinta, jota ei ole rapattu ja maalattu. Viimeksi mainittua pidetään vain esteettisenä asiana. Naapurissa nuoripari remontoi reilunkokoisen kulmatalon ihan viimeisen päälle, mm. kaikki parvekkeet, ikkunat ja ovet uusittiin. Talon ulkopinta on jätetty kuitenkin niin kuin se oli ennen remonttia: erikokoiset hiekkakivet ja sieltä mihin on tarvinnut laittaa jotain paikkaa, ei sitä ole sen kummemmin siloteltu saati että olisi tehty rappaus ja maalaus.
Kävelyllä huomaa nopeasti, että kahta kokonaan samanlaista ovea ei näyttäisi olevan.
On eri-ikäisiä ja -kuntoisia ovia. Yhteneväisyyttä löytyy kaaresta, joka melko usein on oven yläpuolella. Kaaret on metallia ja niitä löytyy yksinkertaisesta hyvin koristeelliseen. Voi myös huomata, että viimeistelemätön seinä ei välttämättä tarkoita viimeistelemätöntä ovea.
Ovet aukeavat suomalaisittain katsottuna väärään suuntaan, sisään päin. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole kunnollista kynnystä ja pahimmassa tapauksessa rankkasade saattaa päätyä sisään. Kynnys yleensä on, mutta kun ovi aukeaa sisään, kynnys jää oven ulkopuolelle.
Harkitsemme meidän kodin ikkunoiden ja ovien vaihtamista, mikä pohdituttaa kovasti. Vanhat ovat - no vanhat. Vanhuuteen liittyy aina kulumista ja ja paikkojen rikkoontumista. Näin on käynyt meidänkin vanhuksille. Pitäisi osata tehdä päätös siitä, mistä materiaalista ja minkälaiset - jatkammeko samalla tyylillä vai teemmekö muutoksia. Samaa raidetta olisi helpompi jatkaa mutta hiukan kutkuttaa tehdä ainakin päivitys ja kynnys ja tietysti vaihtaa ovet avautumaan ulospäin.
Tonttuovet olivat menneen joulun hittituote. Luin juuri että Suomessa on todella vaikea saada yksityisen henkilön keksintöjä tuotantoon. Kuka suositun tonttuoven keksi, tuotteistamisprosessista voisi oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti