Televisio - kiinteä osa perheen yhdessäoloa ja loistava apu kielen opiskelussa

Telkun katselu vaatii aina kevyttä syötävää!

Katsomme televisiota antennin kautta. Katselu ja ennen kaikkea ymmärtäminen on ollut kivulias prosessi, enkä vieläkään ymmärä kuin osan mitä ohjelmissa oikeasti tapahtuu. Televisio on kuitenkin mainio tapa oppia kieltä, sillä kaikki ohjelmat on päällepuhuttuja eikä muuta kieltä juuri kuule. Toki on pari kanavaa, joissa voi valita kieleksi joko italian tai englannin; tämänkin kuitenkin vain osaan ohjelmista.

Ohjelmistossa on useita kilpailuja, joissa on osattava sanoja ja katsoin aluksi niitä sanakirjan kanssa. Muutenkin sanakirja oli ahkerassa käytössä. Homer Simpson on myös riittävän hidastempoinen ymmärrettäväksi. Uutisten seuraamista helpottaa se, että alareunassa kulkee pääotsikoiden napakat tiivistelmät. Vanhoja mustavalkoisia leffoja on myös mukava seurata niiden nykyleffoja hitaamman kulun takia.

Viime viikkoina olen kiinnittänyt erityistä huomiota televisiomainoksiin. Ensinnäkin mainokset ovat todella laadukkaita ja suomalaisiin verrattuna myös pitkiä. Mainokset onkin suunnattu viiden ja puolen miljoonan sijasta kuudellekymmenelle miljoonalle! Mainoksia toistetaan vähän väliä aivan kuten Suomessakin ja ne alkavat ärsyttää samalla tavalla. Ne ovat kuitenkin aivan mainioita kielen oppimisen paikkoja. Vävy oppi tänä jouluna kuivan ja limaisen yskän eron italian kielessä: tosse secca - tosse grassa! Yskä Tietoa voi tarvita apteekissa asioidessa. Laihduttamisen sanastoa voi myös oivasti opiskella mainoksista, sillä joulun jälkeen ne alkavat vallata mainostilaa.

Ostoskanavilla voi oppia vatsamakkaroiden sulatussanastoa, ryhdin ylläpidon välineistöä ja keitto- ja paistoastioiden laatusanoja. Uusin tulokas näytti olevan paistinpannu, jonka yli voi ajaa traktorilla ja sillä voi senkin jälkeen paistaa. En päässyt kuitenkaan selvyyteen siitä, missä tilanteessa paistinpannun päältä kannattaisi ajaa ja miten ihmeessä se liittyy paistamiseen!

Televisio on sisilialaisissa kodeissa sijoitettu lähes poikkeuksetta keittiöön. Se on lounas- ja illallisaikaan auki, eikä se näytä haittaavan vilkkaan keskustelun käymistä. Samoin ravintoloissa on aina televisio, se on päällä ja ääni on usein melko voimakas. Kun kaikki puhuvat kuitenkin kovalla äänellä, ei yksi televisio hommassa haittaa.

Il Timballo Palermitano. Ottimo!
Kakkumainen mutta siis pasta.
Olisiko tämä Tv-ateria?

Ohjelmien duppaus ihmetytti ja ärsytti aluksi, mutta siihenkin on tottunut. Television alkuaikoina yksi henkilö oli saattanut puhua kaikkien näyttelijöiden osuudet, mutta nykyään lopputulos vaikuttaa viimeistellyltä ja jos ei tietäisi että Hercule Poirot ei ole italiaano, voisi mennä helposti halpaan.

Vielä yksi asia, joka on aivan pakko mainita, on televisiossa näytettävä sää. Säätä ei juurikaan ennusteta vaan kerrotaan kuinka asian laita on juuri sinä päivänä ja ehkä mahdollisesti huomenna. Säästä kertova ohjelma kestää vain kiitävän hetken ja vakavimpana esiintyjä toimii sotilaspukuun sonnustautunut henkilö. Armeijan hepuille sää saattaakin olla tärkeä asia. Sääohjelmissa ei esiinny Pekka Poudat tai Matti Huutoset eikä siellä näytetä katsojien lähettämiä sääkuvia. Hienoista kosketusnäytöistä ei ole jälkeäkään vaan sääkartalla vilkuttaa tärkeimmät säämerkit; aurinko, aurinko ja pilvenpuolikas, aurinko ja sadepisara, tuulinuoli ja usvaa tarkoittavat viivat.

Ei muuttumattomalle asialle toki kannata tuhlata aikaa, kun kuitenkin koko viikon on lämmintä tai kuumaa. Paitsi silloin harvoin kun on kylmää.