Ruoka, raha ja Raamattu

Me suomalaiset olemme vaatimattoman puhumattomia verrattuna keskivertosisilialaiseen.

Oma vajavainen kielitaitoni asettaa minut usein kuuntelijan osaan, eikä se ole huono asia. Minulta odotetaan osallistumista mutta pienikin yritys riittää. Buongiorno ja buona sera ovat jatkuvassa käytössä ja nuorisolle voi sanoa heit, salve. Vähänkin tuttuja pysähdytään tervehtimään, kysytään kuulumiset, come va?, tutto posto? ja lähetetään muulle perheelle terveiset, saluti alla familia. Jos ollaan liikkeellä autolla, hiljennetään, pysähdytään, avataan sivuikkuna ja samat asiat siinä keskellä katua tai risteyksessä. Yleensä kukaan takana tulija ei tööttäile vaan antaa pysähtyjien jutella rauhassa. Tämä vie muutaman minuutin ekstraa, mutta minne sitä olisi  niin kiire, että hyvät tavat jätettäisiin huomiotta!

Olen seurannut mielenkiinnolla muiden kuin tervehtimiskeskustelujen kulkua ja aiheita. Olen huomannut, etttä miehet puhuvat usein ruuasta: mitä ovat syöneet, mitä ruokaa on tulossa ja kuinka vaikkapa munakoisot valmistetaan. Usein keskustelua käyvät keski-iän ylittäneet herrashenkilöt, jotka ovat kasvaneet perinteitä kunnioittaen, Ruoka on edelleen tärkeä ja vakava asia mutta nuorten ruokailutottumukset ovat kyllä muuttumassa kohti ei-välimerellistä ja pizzapainotteisuus ranskalaisilla ja kokiksella ovat valtaamassa valitettavasti alaa.

Rahasta puhuminen on toinen asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota. Puhutaan siitä, mitä joku tavara tai palvelu maksaa ja hintatietoisuus näyttää olevan arvostettava ominaisuus. Kaupassa on tavallista, että kauppias pyrkii etsimään asiakkaalle edullisimman ratkaisun. Rahasta myös riidellään kuten varmaan ihan missä muuallakin. Täällä kaikki on kuitenkin jotenkin avointa ja mielipiteitä vaihdetaan välillä niin kuuluvalla äänellä, että se toisi Suomessa virkavallan paikalle.

Odotustilat ovat mainioita paikkoja seurata keskusteluja. Jos vertaan odotustilojen ilmapiiriä ja kulttuuria suomalaiseen, on kyseessä täysin erilainen tilanne. Odotustilaan tuleminen on kuin tulisi kylään tutuille: tervehditään yleisesti kaikkia, kysytään kuka on tullut viimeksi ja sitten istahdetaan vapaalle tuolille. Yleensä ei ole vastaanottohenkilöä lainkaan tai edes jonotusnumeroa ja lääkärillekin vain jäädään odottamaan. Suomessa käytäisiin ilmoittautumassa joko henkilökohtaisesti jollekin henkilölle tai digitaalisesti. Suomalaiset istuisivat hiljaa vastapäistä seinää tuijottaen mutta täällä keskustellaan vilkkaasti.

Pari henkilöä voi jutella keskenään ja siihen alkaa tulla kommentteja muilta paikalla olijoilta ja keskustelu laajenee ja laajenee. Lopulta jokainen odotustilassa istuva osallistuu jollakin tavalla; ainakin nyökkäyksin. Viimeksi seurasin keskustelua Raamatun tulkinnoista, mikä ei käsittääkseni olisi kovin tavanomainen keskustelunaihe ainakaan Suomessa missään odotustilassa.

Puhetta riittää, sitä on paljon ja aiheet ovat laajoja. Luonnollisesti viimeaikoina on puhuttu hallituksen ja EU:n kädenväännöstä ja siitä tuleeko eläkeläisille jotain lisää vai ei. Vahva mielipide kuuluisi olevan, että Saksa on syntipukki, jos rahat jäävät saamatta.

Puheliaisuus laskee myös minun kynnystä puhua vieraalla kielellä. Väärinymmärrykset ovat arkipäivää, mutta niistä saa aina makeat naurut. Vaikeuskerrointa lisää vielä paikallisen murteen puhujat. Vanhempi väki kun puhuu vain murretta ja pienten lasten puhe on täälläkin aluksi aika epäselvää, mikä aiheuttaa turhautumista opettajaminälleni.

Kun valmistaudut matkalle Sisililaan, on hyvä osata muutamia sanoja. Sanat löytyvät tästä linkistä.

Pikkuinen, piikkinen puutarhani saunalla

Näkymä saunan lauteilta.

Olen kirjoitellut saunastamme, ystävien kesken La Sauna, kaikenlaista. Etsimme aikoinaan kylässä sijaitsevan talomme lisäksi maalänttiä, mihin voisi rakentaa saunan. Lopulta löysimme mieluisan ihanalla näköalalla. 

Auringonlasku marraskuun lopussa

Läntillä sattui olemaan oliivi- ja hedelmäpuita, mutta ne olivat hoitamattomia. Vuosien mittaan olemme "parantaneet" (laatusanastosta muuten tämä käsite) länttiämme ja pikkuhiljaa sinne on ilmaantunut sekä lisää puita että kaikenlaisia kaktuksia ja muita seudulla selviäviä kasveja. 

nimi tuntematon, mutta Afrikan puolella yleinen. Kukkii violetinvärisin kukinnoin keväällä.

Mehiruusuke

Aloeveralle sukua. Tekee suuren kukan tosi pitkässä (monta metriä) varressa.

Nespola, keväällä hedelmät valmiit, nyt kukkii tosi runsaasti.

Vaatimattomissa oloissa kasvava, nimeä en tiedä. Tuoksuu hiukan mintulle kun lehtiä koskettaa.

Joku kaktus tämäkin, tosi terävät piikit lehtien kärjissä.

Minun suosikki - söpöläinen. Ehkä olisi joku oikeakin nimi:)

Kaktus tämäkin.

Lapsuudessani perheelläni oli suuri kasvimaa, jossain vaiheessa asuimme talossa, missä oli suunnaton viinimarjapensaspiha lukuisten omenapuiden lisäksi. Kasvihuoneessa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja ja mansikkamaakin tuotti talven mansikat. Luonnonmarjoja kerättiin tietysti ja jossain vaiheessa aikuisikää välttelin metsään menoa. Mihinkä sitä geeneistään pääsee! 

Viime aikoina La Saunalla on tullut oltua useimpina päivinä viikossa ja ihan vaivihkaa olen tehnyt pieniä juttuja, kuten istuttanut lisää puita, jakanut kaktuksia, lisännyt laventelia oksista kuten myös pelargonoita.

Viimeismpänä istutin sitruuna- ja appelsiinipuut isoihin ruukkuihin. Tämä viimeinen ei varmaan ole ihan viisasta, sillä se tarkoittaa kasteluvelvollisuutta. 

Pieni perunamaa kurkottelee varsillaan vielä vaatimattomasti. Tämä on kokeilu, sillä ei kai vahingossa itäneitä perunoita kannata heittää kompostiin vaan maahan ne saatava. Toivoin saavani perunaa jouluksi, mutta kasvu ei ole edistynyt haluamaani vauhtia - no ehkä ystävänpäiväksi.

Maa La Saunalla on osittain melko savista, mutta osa on hiekkapitoisempaa. Multaa olen ostanut ruukkuihin mutta minulla on myös muhimassa komposti Biolanin kompostikäymälän muodossa. Vien välillä kotoa biojätteisiin kerättyä, sillä multaa ei tule jos tavaraa laita riittävästi sisään! Koimme pienen takaiskun, kun käymälän oven väliaikainen puuttuminen oli houkutellut jonkun lähistön koirista aterialle! Ruokailun tiimellyksessä oli irronnut ja rikkoutunut käymäläastian rengas ja kansi. Ehkä Biolanin asiakaspalvelu suostuu lähettämään uuden, jos oikein kauniisti pyydän.

Suomalainen ikääntyvä nainen ei voi pitää näppejään irti säilömisestäkään, sillä tänäkin kesänä ja syksynä on tullut valmistettua hilloja, mehuja, erilaisia säilykkeitä kuten oliiveja, paprikoita ja kurpitsaa. 

Kaikkea saisi kaupoista ja toreilta mutta kun appelsiinit alkavat näyttää valmiilta poimittavaksi ja vaikka niitä kuinka paljon syö ja puristaa aamupalamehuksi, jää yli runsaasti hedelmiä marmeladia varten!

Ciao!

Sieniä ja villivihanneksia

Marraskuun loppu on ensimmäinen Sisilian eteläosan sienisesonki. Pääsesonki on helmi-maaliskuussa. Paikallistuntemus on välttämätöntä, sillä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mistä sieniä olisi lähtenyt etsimään. Etelä-Sisiliassako muka sieniä! Se oli lähinnä ennakkoajatus. Liikkuminen polkupyörällä, jalkaisin tai edes tavallisella henkilöautolla ei tule kysymykseen maaston haastavuuden takia. 

Ystävämme työjuhta neliveto-Suzuki veikin meitä mukavasti. Loppumatkasta istuimme takakontissa takaluukku auki, sillä kumpparit olivat niin mutaiset!

Suomalainen menee metsään sieneen mutta me menimmekin aukeille rinteille. Ensimmäiseksi ohjeeksi sain tarkkailla hassunnäköisiä kasveja, jotka toimivat isäntäkasvina sienille. Kyseisiä kasveja nimitetään yksinkertaisesti pomoksi, il capo. Löysin niille ihan oikean nimenkin, Basilisco comune. 

Ensimmäisessä paikassa pomoja oli runsaasti, mutta vain kellertäväksi muuttuneiden lähellä oli sieniä. Kellertäviä olikin sitten vähemmän. Löysin ensin ihan pikkuruisia sieniä, mutta sitten löytyi suurilakkisia rykelmä. 

Kuljimme ylös ja alas rinteitä melko kivikkoisessa ja osittain hyvin märässä ja lällisessä maastossa. Ylitimme kynnettyjä peltoaukeamia, joista rankkasateet olivat vieneet isoilta alueilta maata - alapuolella kulkevalle maantielle. Kumisaappaani keräsivät tehokkaasti maata mukaan ja kengät alkoivat nopeasti painaa aikalailla. Nokian Hait eivät olleet aivan parhaat, sillä pohjakuviointi oli melkein olematon ja pohjan pito-ominaisuudet edesauttoivat minua muutaman kerran melkein kaatumaan. Hyvä tasapainoharjoitus sinänsä samalla!

Joen ylityspaikalla oli villisikojen jälkiä, olivat yöpyneet joen penkalla ja kasvillisuus oli isolta alueelta laossa.

Sienet näyttivät päältä päin hiukan orakkailta mutta alaosa oli vääränlainen. Sienen nimi on täällä päin Dabs, mutta kukaan ei tunnu tietävän sen italiankielistä nimeä. 

Ei sillä sinänsä ole väliä, sillä sienet olivat herkullisia. Kuivatin saaliista suurimman osan ja tuoreista valmistin risoton. Risoton kanssa laitoin villivihanneksia.

Sieniretkipäivänä sain pikakurssin villivihanneksista ja kotiin palasin runsaan saaliin kanssa.

1. La Borragine on terhakkaanoloinen vihannes, jonka lehdet ovat karvaisentuntuiset, mutta ei kuitenkaan piikikkäät. 
   
   Borragine on tärkeä osa "cucina sicilianea". Yleisohje on pehmitellä pannulla oliiviöljyssä valkosipulin ja peperoncinojen kanssa. Sitä voi myös kiehauttaa nopeasti. Minestronekeiton ainesosana se on mainio. Olen nähnyt myös ohjeen, jossa lehtiä käytetään viininlehtien tavoin kääryleissä. Me teimme keittoversion.
   
   Borraginessa on mm. omega kutosta, kalsiumia ja  potassiumia.
2. I Lassini tai Amareddi, kutsutaan myös nimellä Senape Canuta Cicoria.
   
   Valmistustapa kuten Borraginekin. Tänään paistoin oliiviöljyssä ja osan kiehautin. Paistoversio oli selvästi parempi.
   
   
   
   
3. Le Coste on laihduttajan unelmaruoka-aine ja sitä kutsutaankin superruuaksi. Sadassa grammassa on kaloreita vain 17 ja niistäkin 7 on kuituja. Siitä voi käyttää kuten pinaattia ja se on pehmeälehtinen.
   
4. La Cardellan lempinimi on Piscialetto ja se onkin mainio nesteenpoistaja ja se vilkastuttaa ruuansulatusta, mutta samalla siinä on paljon vitamiinejä (B,C,E jaD) ja beetakaroteenia. Lehdet näyttävät voikukan lehdiltä. Keväällä lehtiä voi käyttää salaattiin, talvella keittoihin ja vaikka pastakastikkeeseen.
   
5. Bonuksena keräsin vielä villifenkolia ja sain muutaman villiparsan.
   
   Villiparsakausi on parhaimmillaan helmikuusta alkaen.

Villivihannesten kerääminen on täällä melko yleistä. Viime viikolla Seccagranden rannalla näimme pariskunnan joka oli kerännyt monta kassillista Borraginea. Tietysti on tiedettävä, mitä kerää, mutta niinhän se on Suomessakin!

Ciao!

Sain kuin sainkin vakuutuksen autolleni ja itselleni terveyskortin

Kylässä on ainakin kahden eri vakuutusyhtiön toimipisteet. Menin lähimpään ehkä turnausväsymyksen vuoksi. 

Olin ennakkoon hankkinut vahinko- ja vakuutushistoriatodistuksen Suomesta Liikennevakuutuskeskukselta. Palveluun kirjauduttiin pankkitunnuksilla ja todistus tulostettiin sieltä itse. Vakuutusyhtiö ei todistusta suostunut antamaan. 


Muutamia huomioita tulosteesta: autojen vakuutukset ovat ajallisesti satunnaisessa järjestyksessä (vuosien mittaan minulla on ollut useita autoja, mistä itsekin hämmästyin), tulosteen fonttikoko on todella pieni,  allekirjoitus tulostuu erilliselle sivulle ja näyttää huolimattomasti väärennetyltä kopiolta. Tiedot ovat tehokkaasti suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta pienen kokonsa vuoksi ihan suomalaisenkin on vaikea saada selvää riveistä. Tulostin dokumentin värillisenä, mutta allekirjoitus on kirjoitettu mustalla värillä ja se näytti epäilyttävältä.

Kävin vakuutusyhtiössä suuren osan ajasta keskustelua kyseisen asiakirjan oikeellisuudesta! Kyseessä ei ollut vähäpätöinen asia, sillä minulla on Suomessa 36 vuoden vahingoton ajohistoria ja Italiassa vakuutusmaksut ovat ennakkotietojeni mukaan korkeat.

Vastasin jälleen lukuisiin kysymyksiin; kuten missä aion autollani liikkua? En kai sentään Palermossa? Missä autoni on parkissa ja ajaako puolisonikin autoa?

Sinä aikana kun olin toimistossa, siellä piipahti useita ihmisiä - ihan muuten vaan käväisivät eikä heillä tuntunut olevan vakuutusasioita hoidettavana. Tämä on yleinen tapa ihan missä tahansa - pankissakin ja lääkärin vastaanotolla tai hammaslääkärissä. Yksityisyys on aivan ylimainostettu asia, sillä keskimäärin viisi muuta ihmistä kuin asianosaiset, kuulevat asiasi. Kovin herkkähipiäiselle ja yksityisyyttään vaalivalle kyläsemme ei sovellu.

Sain lopulta hyvän tarjouksen perusliikennevakuutuksesta, koska olen nyt paikkakuntalainen, vaikka vakuutushistoriaani ei voitu ottaa sellaisenaan huomioon. Vakuutus on noin kolme kertaa kalliimpi kuin Suomessa maksamani liikennevakuutus 80 prossan bonuksilla.  Mahdollisesti myöhemmin voin vielä saada edullisemman vakuutuksen, jos voin toimittaa uskottavamman todistuksen ajohistoriasta!

Nyt ensin huilaan hetken, sitten lähestyn suomalaista vakuutusyhtiötä ja anelen heitä kirjoittamaan minulle todistuksen kunnon allekirjoituksella ja mahdollisesti siihen lisätyllä leimalla! Mahtaakohan leimoja vielä olla saatavilla digiaikana? (Kuulin juuri uutisista, että asuinmaani on kirkkaasti viimeisellä sijalla palvelujen digitalisoimisessa.)

Kasko-tyyppistä vakuutusta ei tunneta ja vakuutukset eivät kata omaa ajoneuvoa. Tällä selittynee suuri osa kuhmuisista kulkimista; kun korjaaminen maksetaan omasta pussista, kummasti alkavat 
esteettiset seikat menettää merkityksensä. Korvaus koskee aina vain toista osapuolta. Lisävakuutuksilla voi hieman parantaa turvaansa, mutta ne tietysti korottavat maksua. Otin tuulilasivakuutuksen, sillä se on todennäköinen riski.

Vakuutukseeni kuuluu "seurantalaite". Akkuun kytketään härpäke, jolla autoni voidaan paikallistaa onnettomuustilanteessa ja hinausauto osaa saapua paikalle. Se myös rekisteröi ajetut kilometrit ja tämä taas vaikuttaa tulevisuuden vakuutusmaksuihini. Tietysti samainen laite kertoo myös sen, olenko Palermossa vai jossakin hiukan pienemmässä paikassa. 

Härpäkkeen asennusohje käteville.

Puoliso asensi härpäkkeen ja sen olisi pitänyt lähettää minulle tekstiviesti, mutta sitä ei ole vielä tullut - aikaa on kulunut kylläkin vasta muutamia viikkoja. Askarruttaa kyllä sekin, että kestääkö avun saaminen mahdollisessa onnettomuustilanteessa yhtä kauan! Yksi selitys on mahdollinen: puhelinnumeroni on tallennettu väärin järjestelmään. Käväisen vakuutustoimistossa varmistamassa asian.

Posti toi sairausvakuutuskortin (Tessera Sanitaria). Kortissa on mikrosiru ja sillä pitäisi päästä kirjautumaan julkisiin palveluihin. Tarkoittaakohan se esimerkiksi kirjastopalvelua? Nähtäväksi jää!

Mukana oli tervetulokirje ja allekirjoittajana Presidente della Regione Siciliana.

Televiosiossa oli mainos, jossa kerrottiin sairausvakuutuskortin mikrosirun mahdollistavan rahapelien pelaamisen! Nyt sitten vaan kortti vinkumaan!

Ciao!

Autollani on vihdoinkin Italian rekisterikilvet ja kuskin puolen takakulmassa ruttu

Asioiden hoitamisen verkkopalveluissa saa unohtaa. Tämä on kopioiden luvattu maa. Kaikesta otetaan kopio - ilmeisesti varmuuden vuoksi. Näin tapahtuu jopa postissa, kun lähetetään paketti. Paketin kylkeen liimattavasta osoitekortista otetaan kopio, enkä todellakaan tiedä miksi. Paperin kulutus on hieno asia paperitehtaille, mutta ihan viimeisen päälle fiksua se ei kyllä ole. Paperin määrä on häkellyttävän suuri myös rekisteröintiprosessissa.

Menin kolme viikkoa sitten toimistoon, jossa nuorimies hoitaa autoihin liittyviä virallisia asioita kuten ajokortteja ja rekisteröintejä. Uloin ovi oli auki, mutta sisempi lukossa. Seinällä oli kyltti, jossa oli kaksi puhelinnumeroa. Soitin ensimmäiseen ja kuulin puhelimen soivan toimistossa. Soitin toiseen ja puhelimeen vastasi mies, joka sanoi olevansa kahvilassa ja kutsui minut sinne. Sinä päivänä kylässä ei toiminut internet ja virkailija ei kertomansa mukaan voinut tehdä töitään. Myöhennin ihmettelin kyllä asiaa, sillä paperit eivät tarvitse toimivaa yhteyttä ulkomaailmaan.

Siinä selvittelin asiaani ja sain tietää että rekisteröinti on hoidettavissa nopeasti. Nopeus on luonnollisesti suhteellinen asia ja niin minunkin tapauksessa. 

Olin ennakoinut, että sekava sukunimisotkuni voisi aiheuttaa ongelmia. Selitin tilanteen ja hämmästyin suuresti pyynnöstä toimittaa aviopuolisoni passi nähtäväksi, jotta siitä voitaisiin ottaa kopio! Hetken hämmennyksen jälkeen sain sanottua, etten aio tuoda puolisoni passia, koska MINÄ omistan auton ja kaikki asiakirjat ovat MINUN nimelläni! Lopulta passini ja italialainen henkilökorttini yhdessä kelpasivat todisteeksi, että olen sama henkilö molemmilla sukunimillä. 

Olin ennakkoon hankkinut suomalaisesta rekisteriotteesta italiankielisen virallisen version, mikä oli hyvä asia. Jätin kopiot passista, henkilökortista ja rekisteriotteesta toimistoon ja annoin puhelinnumeron mahdollisia lisäkysymyksiä varten. Aikaa menisi viikon verran, sillä asiakirjoja pitäisi käyttää maakunnan pääpaikalla Agrigentossa. Palasin tyytyväisenä kotiin.

Muutamana seuraavana iltapäivnää puhelin soi ja minulta kysyttiin lisätietoja: auton ostohintaa, ostopäivää, ajokilometrejä, vaihteiston laatua, moottorin kokoa, moottorin numeroa.... Sanavarastoni ei todellakaan riittänyt selvittämään asioita puhelimessa ja juoksin muutamia kertoja toimistoon selvittämään asioita. 

Moottorin numero tarkistettiin auton moottoritilasta kahdella kännykällä valoa näyttäen ja vakuutteluani autoni automaattivaihteistosta ei millään meinattua uskoa! Puhelimessa minulta kysyttiin, olenko varma asiasta ja kun vastasin olevani, lisäkysymys oli: montako pedaalia on jaloille autossa, kolme vai kaksi? Vastaustani kaksi ei uskottu vaan moottorinumeron metsästyksen  aikana autoon katsottiin sisään ja todettiin: ah, automaatti! En millään tavalla halua väittää, että sukupuolella olisi väliä!

Koko prosessi venähti aivan omasta syystä yhdellä ylimääräisellä viikolla. Ensin minulle kerrottiin, että joudun tuomaan suomalaiset kilvet toimistoon ja ne viedään Agrigentoon yhdessä kaikkien kymmenien asiakirjojen kanssa. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut, että minulla olisi ollut auto ilman mitään rekisterikilpiä! 
Sanoin, etten voi antaa kilpiä, sillä meille on tulossa viikoksi vieraita ja tarvitsemme auton. Myöhemmin kävi ilmi, ettei kilpiä tarvinnutkaan toimittaa etukäteen, vaan myöhemminkin olisi riittävä. Säilytän kilpiä tällä hetkellä auton takakontissa ja olen päättänyt odottaa siihen saakka, että kilpiä pyydetään minulta (kansalaistottelamattomuuskohtaus iski yllättäen).

Menin toimistolle ehkä kymmenennen kerran ja sain rekisteriotteen ja kilvet.

Etukilpi on selvästi lyhyempi kuin takakilpi ja erikokoinen kun alkuperäinen suomalainen, joten puoliso pääsi sovitustöihin.

Seuraavaksi on vakuutuksen hankkiminen, sillä suomalainen vakuutus ei ole voimassa sen jälkeen kun kilvet on vaihdettu. Nyt on käytännössä sellainen tilanne, että minulla on suomalaisilla kilvillä sukunimellä Airaksinen varustettu ja rekisteröity auto suomalaisella vakuutuksella ja samalla italiassa sukunimellä Hentunen rekisteröity auto (kilvet takakontissa). Jotenkin tuttu tilanne tämä. Ihmisellä, jolla kaksi virallista sukunimeä, täytyy hänellä olla myös molemmille nimille rekisteröity ajoneuvo, vai kuinka?

Vakuutuksen saamisen jälkeen auto pitää saada pois Suomen rekisteristä ja vakuutus päättää. Nämä kuvittelen voivani hoitaa sähköisesti.

Pysäköimme auton yleensä talomme eteen, jos ei joku toinen ole ehtinyt ensin. Tänä aamuna huomasimme, että joku ryökäle on osunut autollaan tai auton renkaallaan kuskin puolen takakulmaan. Puskuri repsotti ja siinä oli jälkiä. Puskurin sai työnnettyä paikoilleen, mutta todennäköisesti se ei kestä siinä ja naarmut voineet paikkailla jollain ihmeaineella ( jos satut tietämään hyvän, laita kommentti!). 

Täällä autot ovat enemmän tai vähemmän ruttuisia, sillä kadut ovat kapeita. Epäilen myös, että autokoulun laatua voisi lisätä ihan vaan vähän, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Muuten tänään tapasimme kävelylenkillä oman lääkärimme. Hän oli autolla liikkeellä ja pysäytti kohdallemme. Normaalien tervehdysten jälkeen hän kertoi, että terveyskorttimme ovat tulleet ja voimme noutaa ne häneltä. Sairausvakuutuskortti tulee pikapuolin myös kotiosoitteeseen. Tämä tieto oli yllätys ja terveydenhuoltopalvelun laatua ei voi muuta kuin kehua!

Ciao!

Terveydenhuolto toimii ihan hyvin

Yleinen kirjaston nimi on Falcone e Borsellini - niin Alessandria della Roccassakin. Falcone e Borsellinon murhista on kulunut yli 25 vuotta.

.

Päätin sitten mennä Alessandria della Roccan kirjastoon mammografiakutsun kanssa. Koska en ollut nähnyt naapurin rouvaa muutamaan päivään, olin menossa itsekseni. 

Yöllä oli alkanut ukkostaa ja aamulla satoi rankasti. Autoa ei voinut pysäköidä aivan lähelle ja sateenvarjon suojassa - kengät ja jalat märkänä - saavuin kirjastoon. 

Kirjaston edessä oli asuntoauton kokoinen ajoneuvo, jonka kyljessä luki "paikalla edistämässä terveyttä".  Olen käynyt Suomessa "magneettirekassa" kuvantamistutkimuksessa ja siihen verrattuna ajoneuvo näytti lilliputilta. Ei tänne kaduille kyllä mikään rekka mahtuisikaan, joten käytännöllisyys ennen kaikkea. 

Kyltti ohjasi sisään kirjastoon ja sinne suuntasin. Pienessä huoneessa oli mies ja nainen, jotka tervehtivät ja pyysivät odottamaan hetkisen. Vuoroni tuli ja selitin tulleeni kutsun mukaiseen tutkimukseen, mutta minulla on asiassa pieni ongelma. Kerroin, että asun naapurikaupungissa, mutta olen saanut kutsun aviopuolisoni sukunimellä. 

Siinä sitten aloitettiin asian selvittely ja kaikki pöydälle laittamani asiakirjat: kuvantamiskutsu nimellä Airaksinen, passi nimellä Airaksinen, Eurooppalainen sairausvakuutuskortti nimellä Airaksinen ja Carta di Identita nimellä Hentunen tutkittiin. Viimeksi mainittu on niin pieni ja kirjoitus on niin pienellä fontilla, että sitä on todella vaikea lukea. Elektronisia kortteja on myös vielä vasta kourallinen, joten sekin oli uutta.

Mieshenkilö tutki tietokoneelta tietojani. Airaksinen löytyi, mutta sotuani ei. Yhdessä todettiin, että jos tutkimus tehdään nimellä Airaksinen, seuraavat mahdolliset asukkaille kuuluvat terveydenhuollon tutkimukset ovat ongelma, kun minulla on kuitenkin virallisesti toinen nimi tässä maassa. 

Olin aivan varma, että joudun lähtemään pois ilman tutkimusta, sillä yhdessä vaiheessa vaihtoehtona esitettiin, että minulle merkittäisiin puolison sosiaaliturvatunnus! Meinasi nauruntyrskäys tulla, kun ehdin ajatella puolison saavan mammografian tutkimustulokset! Olisin tietysti voinut sotkea hänenkin viralliset asiakirjat todella pahasti.

On pakko kehua saamaani palvelua, sillä mieshenkilö soitti paikalliseen sairaalaan, josta koordinoidaan tutkimuksia ja selitti tilanteeni. Hän sai sieltä ohjeen faksata korttini tiedot sairaalaan, jossa tekevät muutoksen sukunimeeni. Hän sai myös ohjeen toteuttaa mammografian ja yllättäen tietokoneen järjestelmästä löytyi nimelläni, ilmeisesti väliaikainen, sosiaaliturvatunnus, jonka sairaala oli minulle luonut puhelun aikana. Itselleni annan myös muutamia tähtiä siitä, että selvisin italiallani tilanteesta. Röntgenhoitaja antoi myös palautetta, la Signora puhuu hyvää italiaa! Tuo rouvittelu on minusta mukavaa, ja kukaan ei yritä sinutella. 

Itse tutkimus oli sangen tuttu. Laitteet eivät olleet aivan uusinta uutta ja röntgenhoitaja piipahti samassa tilassa olevan pienen pleksiseinän taakse röntgensäteitä pakoon. Minulle esitettiin ensimmäistä kertaa myös sellainen kysymys, mihin en ole Suomessa aiemmin vastaavassa tutkimustilanteessa törmännyt: onko minulla mahdollisesti silikonia rinnoissa? Ehkä asia ei ole niinkään harvinainen kuin olen luullut!

Paluumatkalla näin hurmaavan sinapinkeltaisen Fiat500 pakun.

Sadepäivän ratoksi keittelin jättikurpitsasta, vihreistä paprikoista ja selleristä pikkelsinkaltaista. Säilöntätaitoni ovat parantuneet huimasti, sillä kaupasta ei vaan saa kaikkea ympäri vuoden ja se pistää säilöntähormoonini hyrräämään.

Ensi viikolla suunnitelmassa on lähestyä lopultakin rekisteriviranomaisia.

Ciao!

Nimeni on Airaksinen eikun Hentunen! Muuttoilmoitus valmis!

Posti toi kivoja uutisia Italian sisäministeriöstä

Virallisesti olen nyt Ciancianan asukas kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen! Mitähän ne mahtavatkaan olla?

Kirjattu kirje Italian sisäministeriöstä oli jätetty postilaatikkoomme. Kun tulin kotiin lounaalle, naapuri kertoi parvekkeelta postini tulleen. Naapurin rouva oli vakuuttanut postin tuojalle, että asun osoitteessa ja että olen kertonut hänelle anoneeni virallista asukasstatusta. Allekirjoituskin oli kelvannut. Eikö olekin kätevää, että tuntee hyvin naapurinsa ja tietää hänen asiansa? 

Puolison carta di identita oli toinen tarina: postitäti soitti ovikelloa ja vaati nähdäkseen passin, jonka jälkeen luovutti lopulta puolisolleni nimikirjoitusta vastaan samaisen kirjeen. Minä olin avannut oven ja luulin voivani ottaa vastaan kirjeen. Eikä mitä, minähän olen vain vaimo, en naapuri! Olin jännännyt juuri tuota kohtaa oman korttini saapumisessa! Täällä naiset säilyttävät kehdosta hautaan tyttönimensä ja kaikki viralliset paperit ovat tyttönimellä. Nainen ei voi valita sukunimeään Italiassa.  

Minulla on jo vuosia ollut italialainen sosiaaliturvatunnus nimellä Leena Hannele Hentunen! Passissa lukee kuitenkin suomalainen virallinen sukunimeni! Pelkäsin, että joudun vaikeuksiin, koska nimet eroavat toisistaan. No, se huoli on poissa!

Itse asiassa näen vain harvoin postia tuovan henkilön. Ostimme jopa suuremman postilaatikon, jotta isotkin kirjekuoret mahtuisivat sinne. Käytäntö on kuitenkin aivan toinen, emmekä todennäköisesti sitä onnistu muuttamaan. Ehkä ei ole edes tarvetta.

Olimme kuutisen viikkoa Isle of Skyellä ja sinä aikana saapunut posti oli laatikossa. Syynä oli se, että naapurikin oli ollut matkoilla. Naapurissa ei ole muuten lainkaan postilaatikkoa. Ensin ajattelin, että se on tarpeeton koska lähes aina joku on kotona, mutta huomasin kerran, että posteljooni työntää kirjeet varaston ikkunaluukun raosta sisään. Kerrassaan kätevää! 

Voihan olla myös kyse pienestä laiskottelun tarpeesta - eipähän tarvitse monena päivänä yrittää toimittaa postia asiakkaalle. Asiakkaan ei tarvitse myöskään lähteä hakemaan paketteja postista, vaan ne toimitetaan samalla kaavalla kotiin. Postia muuten jaetaan myös lauantaisin, kuutena päivänä viikossa.

Sain kirjeen myös Servizio Sanitario Nationalesta. Siinä oli kutsu mammografiaan. Aika on ensi viikolle lähikaupungin kirjastossa. Kyseinen kutsu on taas nimellä Airaksinen. Olen rekisteröity asiakkaaksi myös tällä nimellä, koska pari vuotta sitten jouduin hetkeksi sairaalan kirjoihin pienen auto-onnettomuuden vuoksi. Silloin näytin Eurooppalaista sairausvakuutuskorttia, jossa nimeni on luonnollisesti suomalaista virallista alkuperää. 

Nyt pallottelen asialla, menenkö mammografiaan ihan pokkana Airaksisena vai menenkö ja yritän selittää, että olenkin Hentunen ja nyt asun virallisesti paikkakunnalla vai jätänkö väliin. Olisin kysynyt neuvoa kylän lääkäriltä, mutta hän on viikon ansaitulla lomalla. Ehkä kysyn naapurin rouvalta.

Nimisekaannus voi aiheuttaa minulle lisää valkeita hiuksia, sillä seuraava siirto on autoni rekisteröinti italian rekisteriin. Kuinka selitän omistavani auton nimellä Airaksinen vaikka henkilökortissa lukee Hentunen? Kuvittelin olevani nokkela ja käännätin virallisesti suomenkielisen rekisteriotteen italiaksi! En ollenkaan muistanut siinä vaiheessa nimiasiaa!

Taidan myydä autoni hyvään hintaan ensin puolisolle, hänellä on edelleen oma sama sukunimi!

Muuttodokumentit antavat odottaa. Kerronpa kuitenkin, mitä maksaa?

Cavolo trunzo

"Satakolmekymppiä, anna satanen", sanoo hammaslääkäri asiakkaalle hoidettuaan tämän hampaan kuntoon! Näin voi käydä missä tahansa maksutapahtumassa. Postilaatikon hintalapussa luki 47 euroa ja kassalla maksoin 45.

Meillä ei ole suuria ostoskeskuksia. Pieniä erikoistuneita kauppoja sitä vastoin useita. 

Pienet "supermarketit" hoitavat suomalaisen Prisman tai Citymarketin virkaa kylläkin paljon vaatimattomammin. 

En ole koskaan pitänyt suurista kaupoista, joissa pitää kiertää kaikki kenkä-, vaate- ja astiaosastot ennen kuin pääsee ostamaan litran maitoa. Pidänkin todella paljon meidän kaupoista Ciancianassa! En tarvitse viettää aikaa hyllyjen välissä kävelyyn, vaan ostokset voi tehdä napakasti ja ilman ylenmääräistä etsimistä. 

Aikaa voi kaupassa käyttää paremminkin - keskusteluihin tuttujen ja kaupan työntekijöiden tai satunnaisten asiakkaiden kanssa. Vihanneskaupassa uusista tuotteista saa parhaat vinkit joko kauppiaalta itseltään tai toiselta asiakkaalta. Pari päivää sitten huomasin vihanneskaupassani uuden vihreän. Se näytti hiukan lehtikaalilta mutta siinä oli sileämmät ja syvemmän vihreät lehdet. Varret olivat myös paksummat. Ihmettelin sitä ensin yksikseni ja sitten kysyin toiselta asiakkaalta, vanhemman puoleiselta naiselta, tiesikö hän nimen. Kyseessä oli kuin olikin kaali, cavolo trunzo. Ostin sen ja valmistin siitä hurmaavan kastikkeen pastalle pikkutomaattien kera.

Minunhan piti kertoa itse asiassa siitä, mitä tuotteet ja palvelut maksavat! Osa maksaa selvästi vähemmän kuin Suomessa ja osa suurin piirtein saman verran. Joku tuote voi olla kalliimpaa, kuten perunat. Halvin kilohinta, jonka olen nähnyt, on 0,99 ekeä. Tuoreiden elintarvikkeiden, kuten vihannesten ja hedelmien hinnat perustuvat sekä kysyntään että tarjontaan. Nyt on päärynäaika ja niitä saa viidelläkymmenellä sentillä kilon. Ne kyllä täytyy syödä nopsasti, sillä ne ovat täysin kypsiä. Paikalliset juustot ovat myös edullisia mutta jos haluaa Edamia, siitä saa pulittaa yli kympin kilo. Oltermannin tarjouksesta voi vai uneksia. Harri osti tänään lähikaupasta kahden litran jäätelörasian, Cassata ja se maksoi kolme ekeä. Muuten aivan ihanaa jäätelöä! Ihmettelimme taas jälleen kerran, miksi täällä jäätelöt voivat olla sopivan pehmeitä pakasteesta otettaessa ja Suomessa saa odotella tovin, ennen kuin lusikalla pystyy kaivamaan rasiasta nokareen jäätelöä.

Maksan pankkikortilla aina kun on mahdollista. Suomessa pankkikortilla maksaessa, maksetaan aina sentilleen se hinta, mikä kuitissa lukee ja käteismaksu pyöristetään lähimmäksi viideksi sentiksi. Meillä taas on käytössä myös sentin ja kahden kolikot, joten niillä voi maksaa käteisellä. 

Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin niin, että kun maksan kortilla, siihen näpytellään hinta, josta on otettu yksittäiset sentit pois ja pyöristetty hinta lähimpään kymmeneen senttiin. Kassakuitissa kuitenkin lukee se oikea hinta, minkä ostokseni maksoivat. Olen päätellyt, että kassakone ei ole yhteydessä mihinkään. Ei tällainen toiminta voisi olla muuten mitenkään mahdollinen. Ruokakaupassa kassarouva kirjaa korttiostokseni erikseen ylös ruutuvihkoon. Vihko toiminee kirjanpitona.

Voin myös saada alennusta vielä sen jälkeen, kun olen saanut kassakuitin ja etsin käteistä lompakostani. Ei se niin vakavaa ole, jos ei sattuisi olemaan aivan niin monta euroa tai senttiä kuin ostokset maksoivat! Tämäkin tuntuu sangen erilaiselta tavalta toimia. Alennus voi olla senttejä tai useita euroja. Kassakoneet ovat ilmeisesti sen vuoksi, etta asiakkaalle voidaan antaa kuitti. Asiakasta voidaan sakottaa, mikäli hänellä ei ole esittää kuittia liikkeestä poistuessaan. En ole kyllä nähnyt koskaan ketään tarkastamassa kuitteja kauppojen ovilla.

Poikkeuksen käytännöistä tekee Lidl, joka on lähikaupungissa, Riberassa, sillä siellä korttimaksu on tismalleen yhtä paljon kuin kuitissa lukee.