Muutto Sisiliaan - Kuinka teen muuttoilmoituksen?

Pelkkä casa della vacanza -status ei enää toimi, kun olemme pitkäaikaisia sisilialaisia. Tänne on muutettava virallisesti ja anottava asumista kylässä. Saimme ohjeen mennä kaupungintalolle passin, sosiaaliturvatunnuksen (täkäläinen), eurooppalaisen kelakortin ja täkäläisen pankin tiliotteen kanssa.
Haluavat olla varmoja, ettemme ole siipiveikkoja. 


Hankimme tiliotteen odottamalla vuoroamme pankissa tällä kertaa vain kymmenisen minuuttia. Pankkiin ei kannata mennä ihan aamusta ( ei ole vielä välttämättä auki vaikka pitäisi, sillä virkailija on vielä matkalla töihin, vaikkapa lähibaarissa aamukahvilla tai piazzalla vaihtamassa kuulumisia miesporukan kanssa.) 

Sitten kaupunginkansliaan. Siellä tapasimme muutaman rouvashenkilön ja pari muuta asiakasta. Ensivaikutelma oli mielenkiintoinen, sillä emme olleet aivan varmoja, toivotettiinko meidät tervetulleiksi vai olimmeko piikki mukavasti käyntiin lähteneen työpäivän kulussa. 

Saimme hakemuksen tehdyksi vastaamalla kysymyksiin: syntymäpaikka, isän ja äidin nimet, missä olemme menneet naimisiin ja milloin, miksi haluamme muuttaa. Meille kerrottiin, että seuraavaksi kotiimme tulee käymään paikallispoliisi, joka tarkastaa kotimme ja todistaa, että se on asumiskelpoinen. Jätimme sekä lankapuhelimen että suomalaisen matkapuhelimen numerot ja meille luvattiin, että paikallispoliisi soittaa ja kertoo ajankohdan vierailulle. Aikaa pitäisi kulua tähän kaikkeen noin 10 päivää.

Odottelimme soittoa, mutta aivan turhaan! Olimme La Saunalla huussihommissa useimpina päivinä mutta tulimme kotiin aina lounasaikaan mennessä ja olimme siesta-ajan kotona.

Hiekkakasa ja rakennuspalikat Biolanin kompostihuussia varten.

Vaiheessa, mutta kiva maisema.

Yhtenä päivänä, kun palasimme lounaalle yhden maissa, olivat poliisit käyneet meitä tavoittamassa. Naapuri kertoi ja neuvoi meitä käymään poliisien luona selvittämässä asiaa. Menimme seuraavana aamuna poliisien toimistoon ja siellä ystävällinen henkilö merkkasi lomakkeeseen, että meillä on talo, osoite on oikea ja allekirjoitimme paperit. Poliisi sanoi tulevansa samana päivänä puolilta päivin käymään. Eipäs näkynyt ja ensiksi ajattelin ymmärtäneeni ajankohdan väärin, mutta kun seuraavana aamuna kävelin taas poliisien toimistoon, he kertoivat, ettei käyntiä tarvitakaan, koska olivat puhuneet naapurin kanssa ja meillä näytti olevan sähköliittymä. Prosessi siis eteni hyvin!

Kymmenen päivää kului ja menimme kaupunginkansliaan kysymään, josko meidät olisi hyväksytty asukkaiksi. Meitä oli neuvottu myös ostamaan kuudentoista euron veromerkit tupakkakaupasta. Jippii, meidät oli hyväksytty! Iloa kesti kuitenkin vain hetken, sillä kaksi päivää aiemmin oli kaikki aiemmin paperilla hoidettu asukkuus muuttunut elektroniseksi. 

Saimme ohjeen mennä ensin maksamaan postiin reilu kaksikymmentä rahaa molemmat ja tulla sitten takaisin taas sosiaaliturvatunnukset mukana. Toimimme kuten ohjeistettiin ja palasimme seuraavana aamuna. Ensin saimme moitteet siitä, ettemme olleet tulleet edellisenä iltapäivänä, kun heillä olisi ollut kaikki valmistelut tehtynä meitä varten. Pyysin useaan kertaan anteeksi typeryyttämme ja sitten pääsimme asiaan. Meitä palveleva virkailija sattui olemaan suosikkihuonekalukauppiaamme puoliso ja hän kertoi kauppiaan lähettäneen terveisiä. Tässä vaiheessa ajattelin, että nyt kaikki sujuu hyvin kun tunnemme oikeat henkilöt. 

Kävi kuitenkin ilmi, että minun kohdalla oli tapahtunut hakuvaiheessa virhe ja minulle oli haettu asukkuutta nykyisellä aviopuolisonkin sukunimellä kun olisi pitänyt hakea tyttönimellä! Sukunimi sailyy naisilla vaikka menee naimisiin. Tosiasia on, että täkäläinen sosiaaliturvatunnus on minun tyttönimelläni ja uusi elektroninen järjestelmä ilmoitti, ettei minua ole olemassa! Puolison asiakirjat saatiin kuitenkin hoidettua ja hän on nyt virallisesti Ciancianan asukas kaikkine oikeuksineen - velvollisuuksista ei ole vielä tietoa!

Minä olen tällä hetkellä ilmeisesti "laiton maahanmuuttaja", vaikka minulle kyllä virkailija vakuutti, etten joudu vankilaan.

Kävin aamulla leipäostoksilla apteekissa ja törmäsin suosikkihuonekalukauppiaaseeni. Hän kertoi, että kohdallani oleva virhe olisi korjattu ja voisin mennä antamaan sormenjälkeni. Hän soitti vaimolleen kaupunginkansilaan ja sanoi, että odota minuutti niin vaimo tarkistaa asian ja soittaa takaisin. Täällä on hiukan pidemmät kuuskytsekunttiset ja aikaa kului ja kului. 

Odotellessani apteekin omistajarouva tuli paikalle ja aloimme jutella: hän oli käynyt Helsingissä, Pietarissa, Ruotsissa ja Tanskassa risteilyllä. Sain häneltä mukaani maistettavaksi muutamia gluteenittomia leipäviipalepakkauksia ja hän pyysi kertomaan mitä mieltä olen niistä. Olen siten ilmeisesti gluteenittoman leivän virallinen maistaja!

Lopulta sain viestin, että hakemukseni on vielä vaiheessa ja kaupunginkanslia on lähettänyt asian pääkaupunkiin saakka. Taidan olla myös HTH, hyvin tärkeä henkilö ja lisäksi ilmeisesti ainakin puoli kylää tietää, että hakemukseni on tehty väärällä sukunimellä.

Kunhan saan asukkuuden kuntoon, aloitan suomalaisessa ajoneuvorekisterissä olevan ajoneuvon rekisteröintiprosessin. 

Sitä kokemusta odotellessa!

Muuten, veromerkkeja ei ole viela pyydetty mihinkaan. Pidan ne muistona ja kehystan, mikali olivatkin tarpeettomia - olenhan voinut ymmartaa asian vaarin!

Kahveja, kahvikuppeja ja sokereita

Kahvilla pistäydytään ja kahvi juodaan baaritiskin ääressä. Aamulla voi juoda cappucinon mutta puolen päivän jälkeen se on paha virhe. Il caffe aamupäivällä joko cornetton kera tai ilman ja kupponen ruokailun päätteeksi on hyvä tapa päättää ateria. Kahviin voi laittaa sokeria, pyöräyttää pikkulusikalla parikertaa ja tyhjentää kupin yhdellä tai kahdella kulauksella. 



Vettä saa yleensä kylkeen pienen muovimukillisen ja se juodaan tavallisesti ennen kahvia. Tämä kummastutti aluksi minua mutta huomasin tavan hyväksi, sillä kahvi on kuumaa ja veden juonti alle viilentää suuta.

Kahveja, kahvikuppeja ja sokereita on paljon! Osa kahveista on erinomaisia ja osasta jää ikävä kitkerä jälkimaku kitalakeen. Olemme kokeilleet monenlaisia kahveja ja päätyneet Taibbiin. Taibbia saa ostettua Caltanisetasta tai sitten lähikaupasta. 

Ostamme kahvin papuina, Harri jauhaa käsipelissä aina pienen määrän. Keitämme kahvin mutteripannulla. Pohdimme vuosia sitten, ostaisimmeko vähän hienomman kahvikoneen, mutta tulimme siihen tulokseen, että käymme juomassa kahvit Bar Triestessä silloin kun siltä tuntuu.

Mutteripannukahvi aamulla tai La Saunalla on hyvää.

Kahvikuppien voisi kuvitella olevan suhteellisen samanlaisia, mutta suurin ero löytyy korvasta. Korva pitäisi olla sellaisen muotoinen, että siitä saa hyvän otteen etusormella ja peukalolla; ei liian pieni eikä liian suuri.

Asiasta tekee tietysti vaikean erikokoiset sormet. Emme siten ole löytäneet täydellistä kahvikuppia - vielä! Useissa ravintoloissa kahvi tuodaan minikokoisessa korvattomassa muovimukissa, mutta minusta kahvi ei maistu kahvilta sellaisesta juotuna!

Sokereita löytyy melkein jokaiselle kahvilalle oma. Tässä kuva, jossa muutama sokeripussi.

Koska en yleensä käytä sokeria kahvissani, olen ottanut tavaksi ottaa sokeripussin mukaani; en kuitenkaan joka kahvilta! Jossain on iso tehdas, jossa pussitetaan sokeria erilaisiin pikku pakkauksiin!

Tänään on kuuma ja puolen päivän aikaan mittari näytti 41 astetta nollan yläpuolelta. Se ei estänyt kuitenkaan meitä valmistamasta kahvia, sitähän ei Sisiliassa juoda mukitolkulla. 

Asioita voi tehdä niin eri tavoin - maassa maan tavalla tai...

Välillä on tehtävä kotiaskareita! Siivouspäivä on jokainen mahdollinen päivä. Lounaan ja illallisen jälkeen imuroidaan keittiön lattia. Lattia voidaan myös mopata. Raput pestään ainakin kerran viikossa ja parhaimmillaan joka päivä. 



Työt jakautuvat hyvin perinteisesti; leipominen näyttää tekevän poikkeuksen. Olen saanut antaa piirakkaohjeen täkäläiselle miehelle. Leipomoissa työskentelee enimmäkseen miehiä ja naiset ovat myymälän puolella.

Meikäläinen on tottunut kippaamaan pesuvedet viemäriin, mutta täällä ne viskataan rappusilta tai ylhäältä parvekkeelta kadulle, josta ne valuvat katuviemäreihin tai haihtuvat ilmaan. Mitähän suomaisessa lähiössä tuumattaisiin töstä tavasta? 

Olen yrittänyt totutella "likavedet kadulle" tapaan, mutta useimmin onnistun kaatamaan likaveden viemäriin, ennen kuin muistan. En myöskään osaa oikeanlaista ranneliikettä ja minun suoritukseni kuulostaa yhdeltä läsäykseltä kun taas todelliset taiturit viskaavat veden sulavasti ja suoritus kuulostaa yhtäjaksoiselta ja päättyy rauhallisesti. Mahdollista on aina hyvällä tai huonolla tuurilla kipata vesi jonkun niskaan! Tätä en ole kyllä sattunut näkemään, joten ilmeisesti se on harvinaista. 

Parvekkeet pestään runsaalla vedellä ja reippaasti harjaten. Vuosia sitten lakaisin ensin varovasti pulujen jätökset pois varoen ettei mitään vaan putoa kadulle ja sen jälkeen moppasin parvekkeen lattian useita kertoja aina välillä vettä vaihtaen. Huolehdin viimeiseen saakka, ettei vettä valu alas palvekkeelta. No, sitten näin kuinka runsaalla vedellä ja ilman turhaa varovaisuutta muut naiset pesivät parvekkeita. Eilen näin sellaisen version, että letkulla laskettiin vettä kolmannen kerroksen parvekkeellä ja vain lotina kuului ja vettä tuli ryöppyinä kadulle. Puhdistuuhan siinä tietysti myös katu ja mahdolliset kukat tulevat samalla kasteltua.

Likaisen veden lisäksi kadulle heitetään uudenvuoden yönä vanhoja astioita. Silloin halutaan unohtaa vanha vuosi ja toivottaa uusi tervetulleeksi. Sivujuonena on se, että voi ostaa uusia astioita. En ole nähnyt, kuka ne sitten kerää pois!

Pulloista ei makseta palautusrahaa ja niinpä ne joko päätyvät jätekeräyksen  eri päivinä - jonnekin tai kummallisiin paikkoihin, kuten kadun varrella kasvavien appelsiinipuiden juurille. Harri huomasi tämän, minä en. Olutpulloja voi olla rappusilla ja jonnekin ne sitten katoavat! Lasia kerätään kerran viikossa ja työteliäät roskakuskit ottavat näkyvillä olevat pullot pois. Kylässä ei näy rikottuja pulloja, mikä on hyvä asia, mutta maanteiden varsilla niitä näkyy, kun lasi ei säily ehjänä liikkeessä olevasta autosta heitettäessä.

Ikävä tapa näyttää olevan "suomalaisittaisen tapainen kesäkissaongelma". Ystäviemme pihaan ilmestyi yhtenä päivänä tyttökissa, joka osasi käyttää sisällä olevaa kissanhiekkalaatikkoa.  Kyseessä ei voinut olla kulkukissa eikä sattuma. Ystävillämme on ennestään kaksi kissaa. No, kissa pääsi eläinlääkärin tarkastukseen ja on nyt kotiutunut loistavasti. Ystävämme eivät kuitenkaan toivo tilanteen toistuvan!

Facebookin paikallisessa ryhmässä kirjoitti vähän aikaa sitten nainen, ja kertoiettä heidän porttiinsa oli sidottu koira talutushihnasta. Kyseli, mahtaisiko kukaan tunnista koiraa. Vielä ei ole löytynyt oikeaa omistajaa ja luulen että ei löydykään.

Kun et enää tarvitse jotakin tai jokin on käytetty loppuun, joutaa jokin pois ulos, kadulle, tiedossa oleville eläimistä huolehtiville. 

Suomalainen nainen miettii, täyttäisikö ensimmäinen ympäristö- ja viimeiset eläinsuojelurikkomuksen tunnusmerkit? Keskimmäiset voisivat olla vain roskaamista ja siitä voisi tuomita paheksuvan katseen. 

Aina on mahdollisuus poimia kadulta mukaansa ja omaan roskikseen pois heitettyja! 

Ei siis valiteta vaan toimitaan!

Mahdollisesti voin oppia oikean tavan ranteelleni:)!

Leivoin pienen kakkusen luumuhilloisen sellaisen - eihän sitä muuten jaksa! 
La tortta ottima!

Furla palasi kotiin - kasilaukun kanssa kasvetaan

Pahoittenlen ihan aluksi taas sita ettei kaikkia kirjaimia ole tekstissa. A ja O paikkaavat puuttuvat.
--------
Olen kokonaan unohtanut kertoa Furlastani, joka oli sijoitettuna valikaikaisesti Suomeen. Furla matkasi kanssani lapi Euroopan. Se nautti erityisesti laivamatkasta. Travemunden jalkeen se matkusti kuitenkin Fiat500-kangaskassissa. Ihan kaytannollisyys- ja turvallisuussyista. En halunnut sita mukaani Venetsian turistiruuhkaan tai uimarannoille. Piilotin sen siksi kassiin, joka naytti hyvin vahan mielenkiintoiselta: kassi on tehty jonkilaisesta kuitukangas-puuvilla -sekoituksesta. Furla asui sen suojassa vajaat kaksi viikkoa ja paasi turvallisesti kotiin. Kuva tassa.

Olin hankkinut Furlan Ragusasta vuosia sitten, kun kavin enismmaista kertaa Montalbanon maisemissa. Furla oli matkustanut muutaman kerran eri lentoyhtioilla ja viimeisin osoite oli ollut Kirkkonummella. Kotona odotti kuitenkin toinen Furla - Furla Punainen.

Jalleennakeminen oli riemuisa! Furla Punainen on hankittu Agrigentosta ja on hiukan nuorempi kuin  Furla.

Ja seuraan liittyi Furla Pikkuinen, joka oli ollut sijoitettuna vuorollaan kumpaankin isompaan Furlaan. Furla Pikkuisen ostin joitakin vuosia sitten jouluna Rooman lentokenttamyymalasta Suomesta Sisiliaan. Tulomatkalla sain huomata, etta alennusmyynti oli alkanut ja samaisen Furla Pikkuisen olisi saanut 50 prosentin alennuksella. No, kylla se on hintansa hankkinut:)!

Kasilaukut ovat must-juttu tassa maassa ja Sisilia ei ole siita poikkeus. Kasilaukkuihin panostetaan vaikka ne eivat ihan aina ole taysin aitoja. Yhdella takalaisella ystavallani on yli sata kasilaukkua ja se on aika kova saavutus.

Kavimme pari paivaa sitten ravintolassa pizzalla. Andrea valmistaa minulle erikseen gluteenittoman pizzan ja voin sanoa sen olevan huippu: pohja on todella oikea pizzapohja ei mikaan kenganpohja! Ainut huono puoli on se, etta sen on niin hyvaa, etta soin aivan liikaa!

Viereiseen poytaan tuli nelihenkinen perhe: aiti, isa, poika ja tytto. Tytto oli noin kolmevuotias ja hanella oli pieni valkea kasilaukku. Tytto kantoi sita olkapaalla aivan kuin olisi syntynyt sen kanssa.
Tytolla on myos huulipunaa ja tummat hiukset laitettu kauniisti. Tytto istui poydan paahan ja asetti kasilaukkunsa lattialle tuolin viereen samalla tavoin kuin hanen aitinsa teki.

Furlat ovat talla hetkella, Pikkuista lukuunottamatta, kaapissa sailossa ja kasilaukun virkaa hoitaa Ritvalta lahtiaislahjaksi saatu Finlaysonin Muumikassi.

Furlat palaavat palvelukseen kun ilmat viilenevat. Kangaskassi on todella jarkeva yli 30 asteen lampotilassa. Caldo, caldo!