Joulu on taas - luojan kiitos!

Reilu viikko jouluun. Vietämme sen yhdessä Hannan ja Petrin kanssa. Joulumme on monikulttuurinen ja sekaisin sitä sun tätä. Sisilialaista, suomalaista ja todennäköisesti ripaus brittiläistä. Tänä jouluna aamupuuroa Nalle4-viljan hiutaleista, kahvit mutteripannulla, paikallisen leipomon leipää, juustoja ja muita leikketiskin herkkuja. Mehu puristetaan suoraan appelsiinitarhalta ostetuista appelsiineista. 

Löysin suomalais-sisilialaisten face-book -ystävien vihjeestä hämeenlinnalaisen liikkeen, joka toimittaa suomalaisia elintarvikkeita ulkomaille. Tilasin tietysti, koska erityisesti jouluna kaipaa jotain suomalaista. Liike löytyy seuraavasta linkistä. Viimeisin tarjous on Jopo-polkupyörä. Suomiruokaa ja muuta suomalaistaJos sattuu uupumaan vaikka kuivauslasta, sellaisen ehtii vielä hankkia joulusiivousta varten. En tilannut!

Jouluun olen aina ennen liittänyt lumen. Tämä ihanuus karisi jo vuosia sittten, kun Espoossa veimme Tuomiokirkon hautausmaalle kynttilöitä aattoiltana: varusteemme suuret sateenvarjot ja kumisaappaat eivät riittäneet, vaan kastuimme ja kynttilöiden sytyttäminen oli tuulessa melkein mahdotonta. 

Valo on se mitä lumikin varmaan on minuille merkinnyt. Jotain valkoista maassa valaisee koko tienoon. No, Sisiliassa meillä on harvemmin lunta mutta hyvin todennäköisesti auringon valoa. Valo, vihreys ja sininen taivas antavat voimaa ja virkeyttä.

Jouluaattona ei juhlita vielä mitään, mutta käymme varmasti joulusaunassa. Olemme säästelleet yhtä koivuvastaa ja se on parasta käyttää niin kauan kuin siinä on lehtiä. Joulupäivänä mennään yleensä ulos syömään ja olemme useana jouluna käyneet Garibaldissa Eraclea Minoan rannalla. Tänä jouluna aiomme herkutella kotona pitkän kaavan mukaan. Jouluateriallamme ei tarjoilla kinkkua  ja joululaatikoita mutta varmasti kalaa. Ruokalistakeskustelu on vielä aloittamatta, mutta luotan siihen, että nuorilla on hyviä ehdotuksia. Pastaa ja risottoa tietysti ainakin syödään. Joulukakku tulee olemaan suklainen. Panettonea on tietysti tarjolla.

Joululauluista Sylvian joululaulu kertoo muuttolinnusta, mustapääkertusta, joka talvehti Sisiliassa. Nykyään Etelä- ja Länsi-Suomessa lintu on paikkalintu ehkäpä ilmaston lämpenemisen vuoksi tai se muuttaa vain lyhyen matkan. Ei ole vaikea samaistua Topeliuksen runoon, joka kertoo tulivuori Etnasta ja sypresseistä. Meidänkin sypressiaita on kasvanut mutta kovin paljon se ei kyllä tuoksu.

"Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!"

En ole tavannut mustapääkerttua Sisiliassa, mutta sen havaitseminen voikin olla vaikeaa - vaikka sillä on musta pää, on sillä myös oliivinharmaa vatsa. Lintu voi hyvin pysyä piilossa oliivipuidemme seassa. Sää on suomalaisen toukokuinen vaikka aivan ylimpään mahdolliseen lämpötilaan tuskin ylletään. 

Valoisaa joulunaikaa kaikille! Buon Natale!

Luonnonvoimat kaverina

Saunalla tuulee jos tuulee. Tuuli voi olla niin voimakasta, että voi nojata reippaasti etunojaan ja hyvin pysyy pystyssä. Kaikki irtonainen lähtee lentoon ja sen jälkeen ne tavarat voi unohtaa. Tuuli on myös hyvä asia. Kesäkuumalla ei ole koskaan liian kuuma ja pyykit kuivaa nopeasti. Saunalla on kuitenkin aina suojainen sivu, johon voi nostaa tuolin tai penkin ja nauttia auringosta, sillä yleensä vaikka tulee niin kuitenkin aurinko paistaa.

Vesi on välttämätöntä ja arvokasta. Joskus sitä on niukasti ja välillä ylettömästi. Viime viikolla sitä saatiin monin kerroin yli oman tarpeen. Rankkasateet aiheuttivat tuhoja sekä teille, silloille, taloille, kulkuneuvoille, ihmisille. Vahingot ovat mittavat ja niiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Edellinen rankkasade kaksi vuotta sitten vei mukanaan osan kylän pohjoispuolisesta sisääntulotiestä, eikä sitä ole vieläkään korjattu. Turhahan sitä oli korjatakaan, koska nyt se olisi joka tapauksessa uudelleen vaurioitunut.

Vedellä on suunnaton voima ja sitä ei ymmärrä ennen kuin sen itse näkee ja kokee. Talomme on vanhassa kaupungissa ja jyrkät kadut ympäröivät sitä. Onneksi kadut kulkevat molemmin puolin eikä vesi ihan suoraan ohjaudu taloon. Tietysti jos vettä on riittävän paljon, sisäänhän se pyrkii, mutta tällä kertaa ei onneksi päässyt. Portaat meiltä alamäkeen näyttää, miten paljon vettä oli.

Lumi on harvinainen vieras Ciancianassa. Kerran kuitenkin senkin olemme kokeneet. Lunta tuli uuden vuoden aattona ja naapurit tietysti syyttivät suomalaisia. Lunta oli edellisen kerran satanut 50 vuotta sitten ja tapahtuma ihmetytti ja ihastutti erityisesti lapsia. Meitä taas ihmetytti, mistä kaikki pulkat tulivat ja missä niitä oli säilytetty kymmeniä vuosia. Läheisille vuorille suuntasi perheitä talvihaalareissa nauttimaan lumesta.

Ääri-ilmiöt muistuttavat meitä ihmisiä siitä ettemme pysty hallitsemaan luontoa vaan sen voimia on kunnioitettava. Olemme tuulessa kuin höyhen, vedessä kuin lastu, lumessa vain yksittäinen jäykistyvä pisara.

Vettä pullosta

Ciancianan vesi tulee läheisiltä vuorilta paikasta nimeltä Santo Stefano di Quisiana. Vesi on hyvin kalkkipitoista. Jokaisessa talossa on vesisäiliö ja aika usein se on katolla, missä se ei vie talosta tilaa. Säiliöitä on monenkokoisia mutta mitä isompi sitä parempi. Vettä kerätään säiliöön, sillä sitä toimitetaan putkia pitkin joko joka päivä, joka toinen, kahdesti viikossa tai ongelmatilanteessa (esimerkiksi tulipalo pumppuasemalla) sitten kun vika on saatu korjattua. Ensimmäisinä vuosina vesi loppui jonkun kerran, koska emme olleet jatkuvasti paikalla ja olimme sulkeneet veden turvallisuussyistä poissaolomme ajaksi. Kun vettä sitten tuli säiliöön, säiliö saattoi olla lähtötilanteessa melko tyhjä ja varsinkin useampi vedenkäyttäjä aiheutti pieniä katastrofin poikasia.

Emme juo raanasta tulevaa vettä koska se saattaa seistä pitkiä aikoja. Tämä varotoimi on todennäköisesti turha, sillä kylässä koko ikänsä asuneet sitä kyllä juovat.
Ostamme siis juomaveden. Vesipullot ovat 1,5-2 litran kokoisia ja usein ne myydään kuuden pullon kokonaisuutena. Vettä on sekä naturalina että kuplana (frizzante). Vesipullo maksaa naurettavan vähän! Oheisesta linkistä voit kurkistaa, kuinka vähän!Conadin vesipullo
Lukemattomien järvien maassa vastaavan kokoinen vesipullo maksaa vähimmilläänkin nelinkertaisesti. s-marketin vesipullo.

Veden hinta ei ole ainut ihmettelemisen aihe, sillä Conadissa myytävä vesi voi olla samaisesta Santo Stefano di Quisianasta kuin hanavesi! Nestle oli ostanut vesioikeuksia 1980-luvulla ja läheisessä kylässä vuorilla on iso Nestlen pullotustehdas. Lähivettä todellakin! Nestlen vesi ei ole kuitenkaan halvinta vaan kaikki vedet ovat suhteellisen samanhintaisia.

Säiliöön toimitettava vedestä maksamme kiinteän hinnan vuodessa. Hinta ei riipu mitenkään siitä, kuinka paljon vettä käyttää. Tämä tuntuu kummalliselta ja aika epäoikeudenmukaiselta kun uima-altaan omistavalla on yhtä suuri tai pieni vesimaksu kun yksinasuvalla vanhuksella. Vesilasku tuli juuri. Vuoden vesilasku on kylässä olevan talon osalta 94 euroa ja saunan osalta 47 euroa. Ihan kohtuullinen hinta minusta perusvedestä! Vesilaskun saattoi maksaa ensimmäistä kertaa pankkisiirrolla - aiemmin se piti käydä maksamassa käteisellä kaupungin talolla! Suomessa maksamme vuodessa vähintään 480 euroa. Kuka huijaa ja ketä? Vai huijaako?

Komisario Montalbanon maisemissa

Olen lukenut tähän mennessä satoja dekkareita ja jännityssarjat ovat keinoni rentoutua.

Italialaisista sarjoista Luca Zingarettin tähdittämä Il comisario Montalbano sijoittuu Sisiliaan. Montalbano huseeraa kuvitteellisessa Vicatan kaupungissa. Eteläosassa sijaitseva Licata on kirjoitusasultaan lähellä, mutta sarja ei sijoitu sinne. Licatassa on kylläkin fantastinen ravintola, jossa kannattaa ehdottomasti käydä vaikka lounaalla, Ristorante La Madia. http://www.ristorantelamadia.it/

Montalbanon talo rannalla sijaitsee Punta Seccassa, talossa toimii nykyään Bed and Breakfast.
Talon läheisyydessä sivukadulla on pieni puoti, jossa myydään Montalbanon rakastamia arancinoja. Arancinot ovat oliiviöljyssä kysennettyjä pyöreitä riisistä tehtyjä piirakoita, joissa on lihaa, herneitä, Prosciutto-kinkkua, juustoa tai pinaattia täytteenä. Montalbano rakastaa arancinoja ja jos hän joutuu valitsemaan, ne menevät kaiken edelle - jopa naisystävän tapaaminen saa väistyä. Kävimme syömässä arancinoja ja ymmärrän, miksi ne ovat Montalbanon herkkuja! Arancinoja myydään kahviloissa ja lentoasemilla, joten niiden makuun voi päästä muuallakin. Salvon kantapaikka lounaalla on Enzo a Mare ja se sijaitsee myös Punta Seccassa. Reilu vuosi sitten se paloi rannan tasolle mutta on rakennettu uudelleen.

Kävin Montalbanon rannalla uimassa hikisen kävelylenkin jälkeen. Hikinen siitä tuli, koska jätimme auton mielestämme hyvään paikkaa parkkiin ja arvelimme kävelymatkaa olevan vain muutama sata metriä. Ei kannata luottaa edes  vanhaan naviin, sillä kävelimme ja kävelimme ja kävelimme eikä Punta Seccan majakkaa näkynyt horisontissakaan! Lopulta annoimme periksi ja kävelimme takaisin autolle aikamoisessa helteessä. Toiset vesipullot piti ostaa matkan varrelta, jotta jaksoimme.

Ranta oli hienoa hiekkaa ja siellä oli monta muutakin uimaria. Yritin tähyillä, näkyisikö Salvoa, mutta sitten muistin, että hän oli juuri mennyt naimisiin ja oli toivottavasti uimassa uuden vaimonsa kanssa.

Ragusan vanhassa barokkikaupunginosassa on kuvattu useita Montalbanon jaksoja, Iblassa on portaita, portaita ja vielä kerran portaita.  Toinen asia, mitä Iblassa on huikaiseva määrä, on kirkkoja: viitisenkymmentä kirkkoa ja palatsia. Duomo di San Giorgion portaita näytetään sarjassa usein mafiahautajaisten osana. Kyseinen kirkko sijaitsee kuitenkin Modicassa.

Istuimme Iblassa aukiolla ja nautimme jäätelöt. Sillä kertaa Montalbanoa ei näkynyt, mutta kuulimme poliisiauton sireenin äänen. Puutarha, joka vilahtaa psykiatrisen sairaalan pihakohtauksissa, löytyy myös Ragusasta: Villa Ragusan puutarha. Se näyttää vain niin paljon pienemmältä kuin sarjassa.

Sciclissä sijaitsee poliisin päämaja Questura, jonka eteen Salvo Montalbano kurvaa Fiatillaan, vetää käsijarrun päälle ennen kuin auto on kunnolla pysähtynyt ja harppoo Questuran portaita ylös sisälle. Questurassa hän joutuu ohittamaan puhelinvaihdetta hoitavan ja  ilmeisesti kuullun hahmottamisen ongelmasta kärsivän Catarellan, joka on yksi sarjan loistavista henkilöhahmoista.

Montalbanon jaksot sijoittuvat eri puolille Sisiliaa ja mm. eri aikakausien asuminen näkyy hyvin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita Trapanin lähellä sijaitsevan Crotta Mangiapane, joka on korkeudeltaan 70 metria ja syvyydeltään 50 metriä. Kapeahko kolmetoistametrinen luola oli asuttu aina 1950 -luvulle ja siellä on kuvattu useita Montalbanon jaksojen osia. Luolasta on löytynyt esihistoriallisia jäännöksiä ja luolamaalauksia. Mangiapanen luolassa on vielä käymättä, mutta käyn kun ehdin.

Il Castello di Donnafugatan terassilla Montalbano käy tapaamassa mafiapomo Balduccio Sinagraa. Donnafugatan linna sijaitsee Sisilian kaakkoisosassa parinkymmenen kilometrin päässä Ragusasta. Donnafugatan nimeen voi törmätä myös viineihin liittyen, mutta sillä ei ole tietäkseni mitään tekemistä linnan kanssa.  Donnafugatan viinit ovat muuten oikein hyviä ja ainakin yksi viinitarhoista varmasti käymisen arvoisia, jos haluaa käväistä Pantellerian saarelle - sinnekään en ole vielä ehtinyt. Marsala ja Contessa Entellina -viinitarhat ovat helpommin saavutettavissa,

Il Comisario Montalbano on kirjailija Andrea Camillierin luoma hahmo, joka kertoo sisilialaisesta luonteenlaadusta ja jatkuvasta oikean ja väärän taistelusta. Montalbano puolustaa heikkoja ja pyrkii toimimaan siten että tavalla tai toisella rikolliset saadaan kiinni - välillä laillisuusrimaa hipoen.

Kauppapolitiikkaa

Rakastan asiointia lihakaupassa, vihanneskaupassa, kalakaupassa, pikku-supermarketissa, kenkäkaupassa, lahjatavarakaupassa tai alusvaateliikkeessä. Aluksi olin vain viehättynyt siitä, että pieniä kauppoja kaiken kaikkiaan on olemassa kylässämme, enkä ajatellut asiaa yhtään enempää. 

Asioidessani paikallisessa kiinteistövälityksen toimistossa, jäin miettimään kauppoja tarkemmin. Toimiston eteisen seinällä oli kartta, johon oli sijoitettu kaikki me maahanmuuttajat kansallisuuksien mukaan. Samassa kartassa oli pienellä präntillä kerrottu kylän asukasmäärä: vajaa 3500 henkilöä, jonka lisäksi osan vuotta asuvia reilu 100.

Miten on mahdollista, että kauppoja on niin monta ja monenlaista? Kuinka ne voivat kannattaa, kun Suomessa mennään vaan aina suurempiin ja suurempiin kauppakeskuksiin! Menneellä viikolla oli Hesarin verkkolehdessä kerrottu Euroopan eri maiden yritysveroprosentit ja Italiassa se on 31 kun Suomessa 20. Voisi päätellä, että Suomessa on kannattavampaa yrittää kuin Italiassa.

Totta on, että kaupat ovat perheyrityksiä, Suomessa taas suuria ketjuja. Perheyrittäjä voi tyytyä pieneen voittoon, kun ketjut tahkoavat rahaa jopa joidenkin väitteiden mukaan tuottajien selkänahasta. Pienistä tuloista ei tarvitse maksaa veroa lainkaan mutta en usko, että kaikki ovat niin pieniä.

Kyse on ehkä kuitenkin kulttuurista.  Asiointi eri kaupoissa on sosiaalinen tapahtuma ja kauppiaan kanssa voi vaihtaa tärkeimmät kuulumiset. Tullaan tutuksi ja tunnetaan toisemme.  Kauppahallit ovat ehkä lähimpänä Suomessa.

Viime joulun alla vihanneskauppiaani kysyi minulta, milloin tyttäreni perhe saapuu Ciancianaan? Perään hän totesi, että perhe syö tosi paljon vihanneksia. En voisi kuvitella vastaavaa keskustelua käytävän Suomessa! Kaupan seinällä on myös lukuisia postikortteja eri puolilta maailmaa tyytyväisiltä asiakkailta. Minäkin lähetin kerran yhden Helsingistä.

Sekatavarakauppa on ehkä sopiva ilmaisu useimmille elintarvikkeita myyville liikkeille. Pääartikkeli on vihannekset, mutta kaikissa liikkeissä on pieni juusto-leikkeletiski ja kuivatavarahyllyjä lattiasta kattoon. Löysinpä lähimmästä kaupasta jopa gluteenitonta torronea, manteli-suklaakeksiä.

Joku voisi väittää, että olihan Suomessa ennen vanhaan pikkukauppoja ja että ei kannata haikailla vanhaa. Fanitan kuitenkin pieniä ja ihmettelen edelleen kuinka muutaman tuhannen asukkaan kylässä voi olla niin monta liikettä! 

Arvokas vanhuus

Naapurissamme asuu ikäihmisiä. Tämä ei ole ollenkaan kummallista Sisiliassa. Merkillistä sen sijaan on, kuinka kotipalvelu näyttää pelaavan. Liha, kala ja vihannekset voi ostaa lähistölle tai oven eteen pysähtyvästä kulkimesta. Valmista ruokaa tuodaan niille, jotka eivät jaksa ulko-ovelle saakka. Hoitajapalvelut käyvät kotona ja lääkäritkin tekevät tarvittaessa kotikäyntejä - samaan eurooppalainen sairausvakuutuskorttihintaan. Kyläjuhlissa keittoa, viiniä ja jälkkäriä viedään vanhuksille kotiin - ruokaa haetaan yhteisestä kattilasta pienemmällä kattilalla. Viimeksi näin sen tapahtuvan sadonkorjuujuhlassa. Ricotta ja paikallinen viini kuuluivat tietysti myös asiaan.

Suvut ovat kiinteitä ja kaikista huolehditaan. Jos sukua ei enää ole, napurit pitävät huolta. Yhteistö on hyvin tiivis. Erityisesti vanhuksista huolehtiminen vaikuttaa kunnia-asialta. Kunnia-asia!

Viime vuosina kyläämme on avattu vanhusten palvelutaloja nimellä "Casa di riposa". Yksiköitä on useita. Asunnot on remontoitu kauniisti ja paras sijainti on mielestäni supermarketin yläkerrassa sijaitseva yksikkö. Mikä onkaan helpompaa kuin käväistä alakerrassa hakemassa ruokatarvikkeet ja jos ja kun yleensä sattuu jotakin unohtumaan, kaupasta tuodaan perille saakka.

Vanhukset Sisiliassa tulivat tänään erityisesti mieleeni kun kävimme vierailulla suomalaisten ikäihmisten kotona. Sivistysvaltion merkkinä pidetään heikoimmista huolehtimista mutta en ole aivan varma voiko Suomessa hehkuttaa asiasta.

Juttelin taannoin eläkkeelle jääneen ystäväni kanssa ja erehdyin ihastelemaan kuinka hänen 92-vuotias isänsä asuu vielä omassa kodissa. Ystäväni totesi, ettei siinä ole mitään hyvää, sillä isä on vankina omassa kodissaan. Hän ei uskalla lähteä asunnosta, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Talossa ei ole hissiä ja hän oli kaatunut viisi vuotta sitten kauppareissulla. Mitään ei ollut mennyt rikki mutta kaatuminen oli säikäyttänyt hänet. Kesällä pahinta asunnossa on, ettei siinä ole parveketta ja ikkunat ovat auringon puolella. Ystäväni isä on liian hyväkuntoinen päästäkseen kotoaan muualle asumaan.

Aion selvittää kuinka Casa di riposaan pääsee asumaan. Siihen asti asumme ensimmäisessä kerroksessa, joka sijaitsee katutasossa ja pidämme ovet ja ikkunat avoimena kaikille mahdollisille palveluille. Olisikohan silloin aika hankkia myös siivouspalveluja, niitä kun tullut välteltyä aina joihinkin kummallisiin tekosyihin vedoten.

Veimme tänään omenapiirakkaa ystävillemme. Hyvin näytti maistuvan!

Mutkan takaa voi tulla - kolari

Kokemusta rikkaampana! Tämän kesän yhden kokemuksen olisin voinut jättää kokematta. Ajoin autolla kolarin.

Jälkeen päin mietin vain, mitä olisin voinut tehdä toisin - entä, jos olisin vilkaissut vielä kerran taustapeiliin, sivupeiliin...Asioiden kertaamisella ei ole mitään tolkkua ja  ilmeisesti vain  haittaa. Aivot ovat vain niin kummallinen kapistus, että on elettävä asioita ja saatava ne jotenkin prosessoitua.

Olin menossa heinäkuun alkupuolella autolla saunalle kyydissäni vierailulla olleita sukulaisia ja takapenkillä aviomies.
Olen ajanut matkan lukuisia kertoja ja tiedän kuinka mutkainen tie on. Tiedän myös, että tiellä ajetaan lujaa ja ohitellaan missä sattuu. Kaikki tämä tieto ei minua avittanut.

Niin vai kävi, että kääntyessäni vasemmalle auton kylkeen jysähti autoani ohittamaan lähtenyt auto. Autoni olisi oikein mainiosti mahtunut ohittamaan pientareen puolelta, mutta jostain syystä näin ei käynyt.

Seurauksena oli kaksi ajokelvotonta autoa, hätääntyneenä itkevä mutta onneksi ehjänä säilynyt 9-vuotias ja järkyttynyt kuljettaja. Onneksi muillekaan matkustajille ei käynyt fyysisesti kuinkaan ja vain minut lähetettiin ambulansilla lähikaupungin ensiapuun.

En ole koskaan aiemmin ollut ambulanssin kyydittävänä, joten en osaa verrata kokemustani mihinkään. Sen voin kuitenkin kertoa, että kuljetus oli kuin olisi ollut nilkuttavassa kärryssä, joka ponnisteli eteenpäin epätasaisessa maastossa. Tien kaikki montut ja asfaltin sortuneet osat tuntuivat loputtomalta ja perille päästyämme olin ihmeissäni, että yleensä olin enää paareilla matkassa. Jälkikäteen käsivarressa, jossa oli tippa, oli koko käsivarren kokoinen mustelma. Ilmeisesti tippaneula oli liikkunut holtittomasti matkan aikana. Ambulanssissa ei ollut ilmastointia ja kuumuus ei helpottanut oloa. Suomessa on muuten aivan huippukuntoiset tiet, vaikka kuinka niistä joku silloin tällöin valittaa! Tulkoon Sisiliaan!

Ensiavussa odotin paareilla lääkäriä, röntgeniä, kerroskuvausta ja ultraääntä. Tapasin monta työntekijää ja työntekijöiden pieniä lapsia. Ilmeisesti päivähoito tai tässä tapauksessa iltahoito järjestetään vanhempien työn lomassa.

Kaiken tutkinnan lopuksi todettiin, ettei mikään ollut murtunut mutta lihakseni ja erityisesti niska olivat saaneet tärskyn törmäyksessä ja sain määräyksen käyttää niskatukea kaksi viikkoa. Lämpötila oli kolmissakymmenissä ja välillä olo oli aika tukala. Kaikki arkiaskareetkin tuntuivat hankalilta: kuinka juon lasista, kun en voi kallistaa päätä! Olin myös mustelmilla ja nilkkani turposi suraavaksi päiväksi mutta sekin meni muutaman päivän päästä ohi.

Kolarin selvittelyn hoiti aviomies ja siinä vaiheessa paikallinen apu oli kullanarvoista. Poliiseilla on nyt aikaa yhdeksänkymmentä päivää tutkia asiaa ja ehkä jouluun mennessä saan tietää päätöksen! Hiljaa hyvää tulee! Sakkoja vai sakkoja:)?

Opin paljon ja ehkä isoin oppi sääntöihin tottuneelle suomalaiselle on: älä luota siihen että toiset noudattaisivat sääntöjä. Varmista aina vielä kerran! Vuokra-autoon kannattaa aina ottaa myös hyvä vakuutus, jotta selvittelytyö helpottuu. Parasta kuitenkin on tajuta, että autoja saa aina uusia - ihmisten kanssa on vaikeampaa!

Lääkärissä

Muutaman kerran toinen meistä tai molemmat olemme tarvinneet lääkäriä. Ensimmäinen tapaus oli useita vuosia sitten italian kielitaidon alkumetreillä. Minä sain yllättäen tosi kutiavan ihottuman ja puoliso nukkumista haittaavan sinnikkään yskän. Kylässä on lääkäreiden vastaanotto ja erillinen ensiapuasema. Lääkärien vastaanotto sijaitsee ison talon alakerrassa ja ovet näyttävät autotallin ovilta. Tarkkana täytyyy olla että paikan löytää eikä kävele ohi. Vieresssä sijaitsee ensiapu ja ambulanssikyyti järjestyy tarvittaessa sieltä.

Menimme aamulla kahdeksaksi ja istuimme odotustilaan odottamaan. Tilassa oli muutama muukin odottaja ja ensin yritimme seurata miten homma toimii. Yhdellä seinällä oli ruokakaupasta tuttu vuoronumerolaite, mutta ei siitä kukaan näyttänyt ottavan numeroa, joten mekään emme ottaneet. Potilaita meni ja tuli. Minä raavin kyynärtaipeitani ja puoliso sai hillittömiä yskänpuuskia.

Näytti siltä, että lääkäreitä olisi kaksi - toisen huone oikealla ja toisen vasemmalla odotustilasta.
Kun tilassa ei ollut enää meidän lisäksi muita odottajia, menimme toisesta raolleen jääneestä ovesta sisään ja tapasimme huoneessa tupakoivan lääkärin kovin tupakansavuisessa tilassa. Ikkuna oli raollaan ja ikkunalaudalla taysinäinen tuhkakuppi, johon lääkäri parkkeerasi puoliksi poltetun savukkeen odottamaan! Siinä se savuke savusi ja savukiehkura kohosi ylös ja kurvasi ulos ikkunasta. Kiehtovaa mutta kummallista!

Plussaa oli, että lääkäri puhui englantia. Hän katsoi ihottumaani suurennuslasilla ja totesi sen olevan todennäköisesti allergista ja kysyi olinko syönyt jotain uutta. Puolison keuhkot kuunneltiin ja minusta alkoi vaikuttaa siltä, että lääkäri olisi tarvinnut enemmin lääkettä yskäänsä.

Meillä oli matkavakuutuskortti mukana mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta lääkäriin vaan hän alkoi kirjoittaa reseptejä aivan jonkun toisen nimellä! Kun kysyimme, mitä käynti maksaa, hän sanoi viisikymmentä euroa. Jos meillä olisi ollut eurooppalainen sairausvakuutuskortti matkassa, lääkäri olisi ollut ilmainen. Reseptit hän antoi meille ja neuvoi tien apteekkiin. Lähdimme apteekin suuntaan ja huomasimme lääkärin kiirehtivän myös jonnekin. Tapasimme hänet apteekissa ja hän oli juuri selittämässä apteekkarille, että meille pitää antaa lääkkeet ilmaiseksi. Ymmärsimme, että hän oli kirjoittanut reseptit "tuntematon henkilö" - statuksella jotta meidän ei tarvitsisi maksaa lääkkeistä. Lääkärinpalkkion hän olikin työntänyt housujensa taskuun.

Lääkäriä olemme tarvinneet myöhemminkin ja silloin on ollut oikea kortti mukana. Lääkärissä käyminen on ilmaista mutta oikeasti lääkkeistä joutuu maksamaan vähän.
Lääkäriin olemme tutustuneet myöhemmin paremmin ja hän on käynyt Suomessakin risteilyn yhteydessä vuosikymmeniä sitten. Olemme vierailleet myös hänen kotonaan ja tavanneet hänen vaimonsa, joka opettaa lähikaupungissa italiaa ja on nimeltään sama kuin suomalainen puna-valkoraidallinen paperipäällinen karamelli.

Lääkäripalveluja saa kylässämme ja siellä on myös heilkopterikenttä hätätapauksia varten. Tuntuu turvalliselta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti kannattaa pitää kuitenkin aina matkassa mukana.

Pääsiäistä - Buon Pasqua!

Cianciassa on ollut ihanat, lämpimät päivät ja kylä on saanut käynnistää pääsiäisen aikaa auringossa. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta kokea kokonaista juhlaa vielä, mutta ehkä joskus myöhemmin. Ystäväni naapurissa on pitäyt kuitenkin minua ajantasalla lähettämällä minulle linkkejä ja viestejä messagerin välityksellä.

Hevoset näyttelevät isoa roolia Pyhän Joosefin päivänä ja olen yllättynyt kuinka monta hevosta onkaan löytynyt esiintymään. Tanssahtelua musiikin tahdissa kavioiden kopistessa näyttää ja kuulostaa hieman kummalliselta mutta se saa suuren joukon ihmisiä kaduille. Jos seuraava linkki toimii,  Kavioiden kopsetta, voi nähdä mitä tarkoitan.Cavalcata

Olen kuullut hevosen ja nähnytkin mutta yleensä vain yhden kerrallaan ja silloin sitä on käytetty kulkuvälineenä baariin. Mahtaakohan satulajuopumus olla sakotettavien rikkeiden listalla? Jos on, ei sitä näytetä toteutettavan, sillä olen nähnyt ratsastajan samassa baarissa paikallisen järjestysvirkanaisen kanssa.

Pääsiäiseen liittyy tietysti syöminen ja erityisesti paaston jälkeen makeat leivokset maistuvat. Valikoima on runsaimmillaan ja kilot lisääntyvät pelkästä katsomisesta. Leivoksissa on perusainekset mutta täytteisiin ja koristeluun laitetaan kaikki paukut.

Tämä pääsiäinen Skyellä.

Uusi vuosi uuden alku - puutarhan laajuus yllättää!

Panoraamakuva saunan terassilta

Vuoden viimeisenä päivänä tallustelin kolmasosan tonttia saunalla. Alessio ja Giorgio ovat tehneet valtavan homman. Vajaan kahden viikon aikana minä ehdin vain putsata laatoituksen välit ja huhuilla mehikasveja rikkaruohojen seasta. Voi ettà niitä olikin paljon vaikka on ollut tavallista kuivempaa!

Oliivipuiden välit käännetty, jotta rikkaruohot ja heinät eivät syty palamaan kuivana aikana. Alessio ajoi jyrsimellä.

Mantelipuita, joiden runkoihin istutetaan aprikoosipuut tilalle.

Sitruunapuulla ja cedrolla on suojat tuulta vastaan. Edustalla Guiseppiinan kesällä antamat jukkapalmut hyvässä vauhdissa.

Sain 16 uutta hedelmäpuuta; kummallisesta cedrosta lähtien. Siitä on kuva facen sivuilla. Se on sitruunan näköinen mutta sisällä on vain vähän heldelmälihaa. Valkoista osaa voi syödä sellaisenaan tai laittaa vaikka salaattiin.

i

Oliivipuun alla kärryssä metalliromua, joka kerätty tontilta. Odottaa keräykseen vientiä. Huussille tekemämme laattapolkukin kaivettuna esiin. Odottelen kompostimultaa kesällä.

Tein kävelystäni videon ja kun saan sen ladattua youtubeen, laitan faceen. 

Tämä kukka pitäisi olla hyvin kuivuutta kestävä ja hyvin maata peittävä. En vain muista sen nimeä, mutta Alessio varmaan kertoo sen  minulle uudelleen.

Ciao tutti!