Jälkeen päin mietin vain, mitä olisin voinut tehdä toisin - entä, jos olisin vilkaissut vielä kerran taustapeiliin, sivupeiliin...Asioiden kertaamisella ei ole mitään tolkkua ja ilmeisesti vain haittaa. Aivot ovat vain niin kummallinen kapistus, että on elettävä asioita ja saatava ne jotenkin prosessoitua.
Olin menossa heinäkuun alkupuolella autolla saunalle kyydissäni vierailulla olleita sukulaisia ja takapenkillä aviomies.
Olen ajanut matkan lukuisia kertoja ja tiedän kuinka mutkainen tie on. Tiedän myös, että tiellä ajetaan lujaa ja ohitellaan missä sattuu. Kaikki tämä tieto ei minua avittanut.
Niin vai kävi, että kääntyessäni vasemmalle auton kylkeen jysähti autoani ohittamaan lähtenyt auto. Autoni olisi oikein mainiosti mahtunut ohittamaan pientareen puolelta, mutta jostain syystä näin ei käynyt.
Seurauksena oli kaksi ajokelvotonta autoa, hätääntyneenä itkevä mutta onneksi ehjänä säilynyt 9-vuotias ja järkyttynyt kuljettaja. Onneksi muillekaan matkustajille ei käynyt fyysisesti kuinkaan ja vain minut lähetettiin ambulansilla lähikaupungin ensiapuun.
En ole koskaan aiemmin ollut ambulanssin kyydittävänä, joten en osaa verrata kokemustani mihinkään. Sen voin kuitenkin kertoa, että kuljetus oli kuin olisi ollut nilkuttavassa kärryssä, joka ponnisteli eteenpäin epätasaisessa maastossa. Tien kaikki montut ja asfaltin sortuneet osat tuntuivat loputtomalta ja perille päästyämme olin ihmeissäni, että yleensä olin enää paareilla matkassa. Jälkikäteen käsivarressa, jossa oli tippa, oli koko käsivarren kokoinen mustelma. Ilmeisesti tippaneula oli liikkunut holtittomasti matkan aikana. Ambulanssissa ei ollut ilmastointia ja kuumuus ei helpottanut oloa. Suomessa on muuten aivan huippukuntoiset tiet, vaikka kuinka niistä joku silloin tällöin valittaa! Tulkoon Sisiliaan!
Ensiavussa odotin paareilla lääkäriä, röntgeniä, kerroskuvausta ja ultraääntä. Tapasin monta työntekijää ja työntekijöiden pieniä lapsia. Ilmeisesti päivähoito tai tässä tapauksessa iltahoito järjestetään vanhempien työn lomassa.
Kaiken tutkinnan lopuksi todettiin, ettei mikään ollut murtunut mutta lihakseni ja erityisesti niska olivat saaneet tärskyn törmäyksessä ja sain määräyksen käyttää niskatukea kaksi viikkoa. Lämpötila oli kolmissakymmenissä ja välillä olo oli aika tukala. Kaikki arkiaskareetkin tuntuivat hankalilta: kuinka juon lasista, kun en voi kallistaa päätä! Olin myös mustelmilla ja nilkkani turposi suraavaksi päiväksi mutta sekin meni muutaman päivän päästä ohi.
Kolarin selvittelyn hoiti aviomies ja siinä vaiheessa paikallinen apu oli kullanarvoista. Poliiseilla on nyt aikaa yhdeksänkymmentä päivää tutkia asiaa ja ehkä jouluun mennessä saan tietää päätöksen! Hiljaa hyvää tulee! Sakkoja vai sakkoja:)?
Opin paljon ja ehkä isoin oppi sääntöihin tottuneelle suomalaiselle on: älä luota siihen että toiset noudattaisivat sääntöjä. Varmista aina vielä kerran! Vuokra-autoon kannattaa aina ottaa myös hyvä vakuutus, jotta selvittelytyö helpottuu. Parasta kuitenkin on tajuta, että autoja saa aina uusia - ihmisten kanssa on vaikeampaa!