Paiva turistina

Jouluperinnetta

Paikkamme sijaitsee Agrigenton provinssissa. Agrigento on suurin kaupunki alueella.

Sinne voi matkustaa paikallisbussilla ja matka maksaa edestakaisin 7,5 euroa. Matkan pituus on 47 km ja aikaa siihen menee 1,06-1,25 tuntia. Teimme matkan tanaan - aamulla klo 8.25 vuorolla sinne ja klo 18 lahtevalla takaisin. 

Aamubussi oli kutsuplussan kokoinen mutta kolmisenkymmenta vuotta mittarissa. Leppoisa ja mukava kyyti satojen mutkien ja parin vuoren ylityksen kera. Iltasella bussi oli suurempi, tavallisen kokoinen ja kuskilla kiivaampi kaasujalka. Mutkia ei ollut yhtaan aamua vahempaa ja hiukan saattoi pelottaakin. Kotiin kuitenkin paastiin ihan turvallisesti.

Kavimme Vallei dei Templissa, johon kuljimme paikallisbussilla.

Kuvia Vallei dei Templista tassa:

Toinen Agrigentossa kaymisen syy oli Michelin oppaassa tanakin vuonna maininnan lunastanut ravintola Il Re Di Girgenti. Olimme varanneet poydan pranzolle. Ravintola sijaitsee Templin lahistolla ja ravintolan terassilta nakee Vallei dei Templin suurelta osin. Suomailaisina paatimme tietysti kavella, kun kartan mukaan matkaa oli vain noin kilometri. Olimme toki kavelleet jo argeologisen alueen ristiin rastiin. Keli sattui olemaan aurinkoinen, taivaalla yksi pilvi, joka sekin ymmarsi hajota nopeasti. Tuuli oli vieno ja lammin. Kilometri osoittautui sitten ylamaeksi ja saavuimme kuumissamme ravintolaan. Meille varattu poyta oli sisalla lasiseinan edessa ja paikka tuntui liian kuumalta. Pyysimme paasta terassille ja sinne meille katettiinkin poyta. Ravintolan muut asikkaat pysyttelivat sisatiloissa.

 Nakymat olivat upeat.

Ruokalistamme kuvina tassa:

 

Michelin tahden saaminen edellyttaa ymmartaakseni kokonaisuudessaan hyvaa ja kylla ravinolalta vaaditaan lisaa panostusta: hiukan jai pari asiaa ihmetyttamaan: vessassa ei ollut pyyheliinoja tai kasien kuivaamiseen tarkoitettua ja siihen sopivaa paperia. Oli vain kasvopaperilaatikko, josta sai kaivelemalla paperia. Kaikki, jotka ovat kasvopaperia kayttaneet, tietavat ettei se ole paras mahdollinen kovin markiin asioihin, silla se hajoaa helposti. Siihen kuitenkin kadet oli kuivattava ja yritettava sen jalkeen ujuttaa paperitollo ruosteiseen roskikseen, jonka kansi ei tahtonut oikein avautua.

Toinen asia, joka kummastutti, oli ettei meille edes yritetty suositella mitaan viinia, vaikka yritin asiaa kysyakin.

Paadyimme sitten vanhaan tuttuun.

Ruuasta ja palvelusta antaisin puolikkaan tahden. Kokonainen saa jaada puolestani odottamaan nautittavaa vessakokemusta.

Huomenna kokkaamme naapureille suomaisen ilallisen, cenan. Kerron siita myohemmin.

Pahoittelen taas ààkkòsten puuttumista:)! Elakoon laiskuus!