Käymälästä käymälään

Seurasin kolmiosaista ohjelmaa Kevin Mccloudin ekomökki -projektista. Jutun juju oli siinä, että Kevin rakensi jätemateriaalista koko mökin. Viimeisessä osassa Kevin tuotti metaanikaasua koirien, leijonien, ystävien ja omasta ulosteesta. Hän sai aikaan kaasua, jolla keittää vettä ja paistaa räiskäleitä tai grillaa kokonaisen possun. Metaanin valmistamisen keino on yleinen kehitysmaissa, mutta tuskin juurikaan käytössä kehittyneissä maissa. Ohjelma sai minut pohtimaan suomalaista ulkokäymälää ja tietysti myös sisilialaista.

Olin viikonloppuna Suvasvedellä kesäpaikalla, josta puuttuu nykyajan mukavuudet. Ulkohuussi on navetan takaosassa ja sen toimivuutta on parannettu viime vuosina. Huussissa on styroksi-istuin joka on miellyttävä pakkasella. Tyhjentämistä on helpotettu rakentamalla huussiin säiliö, josta saa suht kätevästi siirrettyä tuotosta seuraavaan varastoon, tynnyriin. Tyhjentäjälle (miesparka!) on mukavampi lapioida tavaraa suljetusta astiasta kuin seisoa siinä ihtessään. Lopputulos hyödynnetään mm. ruusupenkeille ja raparperille. Ruokaa laitamme puuhellalla ja myös kaasuliedellä, mutta koskaan ei ole tullut mieleen hyödyntää huussijätettä kaasun tuottoon.

Sisiliassa saunatontillamme ei ole vesivessaa vaan halusimme ulkohuussin, koska se on ympäristölle ystävällisempi. Selvitin, mistä voisi ostaa keskeiset osat huussia ja päädyin tilaamaan Biolanin kompostikäymälän Suomesta. Biolan palveli erinomaisesti ja lähetykseen oli laitettu yksi ylimääräinen kompostikuivikepussi, mikä ilahdutti minua. Olin jo ehtinyt miettiä, mitä voisimme käyttää kuivikkeena ja oikealla kuivikkeella pääsisimme alkuun.

Käymälä saapui Veronan kautta ja naapuri otti lähetyksen vastaan, kun olimme sinä päivänä muualla. Kooltaan iso paketti piti kuljettaa saunatontille ja kuljetus toteutettiin Pandan takakontissa takapenkit alas laskettuna. Naapurin nuoret miehet survaisivat paketin auton kyytiin, minne se juuri ja juuri mahtui, mutta perillä piti purkaa ensin pahvilaatikko lähetyksen ympäriltä ennen kuin varsinainen säiliö saatiin pois autosta.

Ulkohuussinme on seudun ainoa laatuaan. Jotenkin vesivessa tuntuu olevan sivistyksen merkki. Kiinnostusta on herättänyt myös se, että huussimme voi tuottaa multaa. Tungosta huussiamme kokeilemaan ei ole vielä ollut, mutta ennemmin tai myöhemmin hätä ei vain lue lakia! Multahan ostetaan säkeissä!

Biolanin tuote on viimeistelty ja käyttäjämukavuus on loppuun hiottu. Styroksi-istuin on vakiovaruste ja ilmastointiputki ohjaa kaasut taivaan tuuliin. Mukava ja hajuton kompostikäymälä on nerokas ratkaisu. Biolanin jälleenmyyjä puuttuu Italiasta. Olisiko siinä tulevaisuuden urasuunnitelma?

Sisätilojen lämmityksestä

Kävelin Vallilasta keskustaan. Matkaa on vain kolme ja puoli kilometria. Sää oli tuulinen, kolea ja jotain märkää ripeskeli pieniä määriä niin, että silmälasit saivat pisaroita. Olin pukeutunut reippaaseen kävelyyn sopiviin vaatteisiin.

Poikkesin postissa ja parissa liikkeessä. Pistäydyin myös kahvilla Forumissa. Jo postissa kiinnitin huomiota siihen, kuinka minulle alkoi tulla tukala olo ja hiki alkoi virrata. Olin riisunut hatun ja hanskat jo sisään mennessäni ja reilun viiden minuutin asioinnin aikana oli pakko aukoa takin vetoketjua mutta sekään ei auttanut.

Väistämättä tuli mieleen Ciancianan liikkeet. En muista hikoilleeni niissä yhdessäkään viileän sään aikaan. Liiketiloja ei yksinkertaisesti lämmitetä! Jos sisällä on kylmä, lisätään vaatetta. Sama logiikka pätee suureen osaan kodeista. Kodissa lämmitetään vain niitä tiloja, joissa oleskellaan juuri sillä hetkellä. Lämmittäminen maksaa ja viileä sää on vain väliaikainen asiantila.

Sunnuntain Hesarissa oli kirjoitus samasta asista: miksi suomalaiset lämmittävät asuntojaan niin, että siellä voi olla paljain jaloin talvellakin. Kodin minä vielä ymmärrän, mutta kauppoja en. Minut tuntevat tietävät, etten ole perinyt shoppailugeeniä ja käyn ostoksilla vain kun on aivan välttämätöntä. (Jääkapin yksinäinen valo on esimerkki pakkotilanteesta!)

Tämänpäiväisen kokemukseni innoittamana aloin pohtia kauppojen lämmittämistä taloudellisesta näkökulmasta. En tarkoita tällä niinkään energiataloudellisuutta vaan kauppjen liikevaihtoa! Muistan jokunen vuosi sitten eksyneeni Stockmannille Hullujen päivien aikaan. En kestänyt siellä minuuttiakaan ja syynä oli mahdoton kuumuus. Lämpö oli noussut yläkerroksiin ja en kerta kaikkiaan pystynyt olemaan siellä vaan poistuin välittömästi.

Lämmin kauppa on myyjähenkilöille mukava: voi olla nailoneissa ja pikkukengissä sekä lyhythihaisessa jakkupuvussa. Asiakkaalle tilanne on sitä vastoin kestämätön ja vain kovimmat shoppailijat kestävät tilanteen. Väitän, että viileämmät liiketilat saisivat asiakkaat pysymään asioimassa pidempään ja ostamaan todennäköisesti enemmän. Tilanne on tietysti toinen, jos liikkeiden pääasiallinen tarkoitus on olla miellyttävä työpaikka ja palttoopäällisistä asiakkaista halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Työskentelypaikan lämpötilan tulee luonnollisesti noudattaa eurooppalaisia normeja, mutta Sisiliakin on Euroopassa!

Jos kaupat jatkavat lämmittämistä entiseen tapaan, niiden pitäisi tarjota naulakkopalvelu, jotta asiointi  olisi miellyttävää. Mieheni kyllä väittää, että kuumat vaateliikkeet saavat asiakkaat tekemään nopeita ostospäätöksiä, joita ei ole harkittu. Mene ja tiedä!

Eksyin hiukan Sisiliasta mutta asioiden vertailu on väistämätöntä. Ehdotan siis Suomeen lisää juhlan aiheita ja viileämpiä liikehuoneistoja talouden piristykseksi. Voisikohan nämä ehdotukset saada ujutetuksi seuraavaan hallitusohjelmaan? Jos joku teistä lukijoista päättäjäksi päätyy, feel free to use!