Pidän kävelemisestä. Siitä tulee hyvä olo. Olen kävellyt silloinkin kun olisin voinut ajaa bussilla: kävelin viiden kilometrin työmatkan kaikissa säissä Helsingissä päivittäin edestakaisin vaikka bussi olisi vienyt melkein ovelta ovelle. Liikkuminen on mielestäni vain pukeutumiskysymys - lähes aina voi valita kävelyn.
Ihanilla hiekkarannoilla kävelelmiseen on mahdollisuus mihin vuodenaikaan tahansa ja lähikaupunkien rappusissa voi käydä vaihtelun vuoksi.
Vaikka omistan mukavan näppärän auton, kävelen mielummin aina kun on vain suinkin mahdollista. Kävelen myös Sisiliassa ja se onkin ollut ihmetyksen aihe. Usein minulta kysytään, missä autoni on. Epäilevät ehkä, että se on epäkunnossa tai en osaa jollakin tavalla käyttää sitä (rekisteröinnin yhteydessä minua epäiltiin kovin tietämättömäksi mm. kulkimeni vaihteiston laadusta!).
Vaikka omistan mukavan näppärän auton, kävelen mielummin aina kun on vain suinkin mahdollista. Kävelen myös Sisiliassa ja se onkin ollut ihmetyksen aihe. Usein minulta kysytään, missä autoni on. Epäilevät ehkä, että se on epäkunnossa tai en osaa jollakin tavalla käyttää sitä (rekisteröinnin yhteydessä minua epäiltiin kovin tietämättömäksi mm. kulkimeni vaihteiston laadusta!).
Kerron kaikille käveleväni mielelläni, koska jaksan edelleen hyvin kävellä. Kävelemiselle haasteen kylässämme antaa jyrkät kadut, mutta sehän on vaan hyvä kunnon kohotuksen paikka. Yli neljänkymmenen asteen helteessä toki yrittää muistaa tuoda alamäestä kerralla kaiken tarpeellisen.
Kävellen pääsee usein suorempaa reittiä kuin autolla ja mikä parasta voi kulkea uusia reittejä. Samalla on aikaa katsella, mitä uutta naapurustossa on tekeillä - tuossa talossa on aloitettu kattoremontti, kulmataloon näytetään uusittavan parvekkeita.
Sadesäällä kävely on aivan kestämättömän eriskummallista. Kerran olin parin kilometrin päässä pikkuisessa elintarvikekaupassa sateenvarjoni kanssa. Olin juuri maksanut ostokseni ja suuntasin ovesta ulos. Oven suussa tuli kauppaan sisään paikallinen rautakauppias ja tervehtimisen jälkeen hän katsoi sateenvarjoani ja sanoi: "Enkö olekaan liikkeellä autolla - pääset kyydissäni." Kiitin tarjouksesta ja sanoin pärjääväni hyvin, koska minulla on sateenvarjo. Reppu selkään ja ylämäkeen sateeseen! Olipas raikas ilma ja hyvä mieli kotiin päästyäni.
Olen aiemmin kertonut autoilijoiden pysähtelyistä, ikkunan kautta keskustelusta risteyksissä ja keskellä katua. Tutut pysäyttävät usein autonsa myös minun kävelijän kohdalla, avaavat ikkunan ja työntävät kätensä ulos tervehtiäkseen minua. Seuraavaksi kysytään kuulumiset ja minne olen matkalla. Seuraava vaihe toistaa itseään: "Hyppää kyytiin, vien sinut." Ja joka kerta kieltäydyn tarjouksesta ja toistan käveleväni mielelläni.
Luin vähän aikaa sitten artikkelin, missä tietty askelten määrä kyseenalaistettiin.
10 000 askeleen päiväkohtainen liikkumistavoite on kuulemma täysin umpimähkäinen ja se perustuu pelkästään 1960-luvulla tehtyyn japanilaiseen tutkimukseen. Askelmittarikeksijälläkin oli mahdollisesti ollut sormensa pelissä.
Askelia kertyy päivittäin joskus kaksinkertainen määrä kyseenalaiseen suositukseen verrattuna ja joskus vähemmän. Kaltevassa ja epätasaisessa maastossa saunalla liikkuminen antaa lisäksi mahdollisuuden tasapainoharjoitteluun. Suojasin vasta yli sata oliivi- ja hedelmäpuuta puiden runkoon kiinnitettävällä villalla. Villa loppui välillä kesken ja kiipesin koko rinteen ylös alas useita kertoja. Maa on vasta äskettäin käännetty tai pikemminkin kynnetty ja kaikki jotka ovat joskus kynnöspellolla liikkuneet, tietävät mitä se tarkoittaa.
Luonnonkasvien ja sienien keräämisessä on saanut myös tarpoa monenlaista maastoa: joen vartta, jyrkkää rinnettä, tasaista mutta tiheää metsikköä. Täällä on upeita mahdollisuuksia liikkua luonnossa ja kaikki jotka ajattelevat Sisiliaa rutikuivana ja kuumana paikkana, yllättyvät luonnon monipuolisuudesta.
Kotona on myös kolmen kerroksen verran rappusia ja sisällä ollessa tulee ravattua rappusia edestakaisin, koska usein kolmannessa on sitä mitä alimmassa kerroksessa tarvitsisi - tai päinvastoin.
Jonkin verran näen ikäihmisiä kävelemässä kauppatavaroiden kanssa. Syynä on joko kaupan läheisyys tai se, että henkilöllä ei ole lainkaan autoa. Täällä on ilmeisen paljon vanhempia naishenkilöitä, joilla ei ole edes ajokorttia. Heillä ylämäki näyttää sujuvan helposti. Nuoret pörräävät autoilla ja se on minusta huolestuttavaa kun sen yhdistää ei niin tavanomaiseen Välimerelliseen ruokavalioon.
Viime viikolla sain kiinteistövälityksen toimistosta sähköpostin, jossa kerrottiin minulle saapuneesta isohkosta paketista. Paketit toimitetaan ulkomaalaisten osalta usein sinne vaikka olisi tilannut tavaran omaan kotiosoitteeseen. Sähköpostissa oli lopussa maininta isoilla kirjaimilla kirjoitettuna: PAKETTI ON NIIN SUURI JA PAINAVA, ETTÄ ET VOI SITÄ KULJETTAA JALKAISIN. Vastasin viestiin ja kerroin, että tulen hakemaan paketin seuraavana päivänä autolla.
Kävelylle voi lähteä ihan huvin vuoksi ja olemmekin puolison kanssa kävelleet koko kylän ympäri eri reittivariaatioilla - taidamme olla ainakin tällä hetkellä ainoat huvikseen kävelijät, sillä baariin tai baarista suuntaavia ei lasketa.