Oma vajavainen kielitaitoni asettaa minut usein kuuntelijan osaan, eikä se ole huono asia. Minulta odotetaan osallistumista mutta pienikin yritys riittää. Buongiorno ja buona sera ovat jatkuvassa käytössä ja nuorisolle voi sanoa heit, salve. Vähänkin tuttuja pysähdytään tervehtimään, kysytään kuulumiset, come va?, tutto posto? ja lähetetään muulle perheelle terveiset, saluti alla familia. Jos ollaan liikkeellä autolla, hiljennetään, pysähdytään, avataan sivuikkuna ja samat asiat siinä keskellä katua tai risteyksessä. Yleensä kukaan takana tulija ei tööttäile vaan antaa pysähtyjien jutella rauhassa. Tämä vie muutaman minuutin ekstraa, mutta minne sitä olisi niin kiire, että hyvät tavat jätettäisiin huomiotta!
Olen seurannut mielenkiinnolla muiden kuin tervehtimiskeskustelujen kulkua ja aiheita. Olen huomannut, etttä miehet puhuvat usein ruuasta: mitä ovat syöneet, mitä ruokaa on tulossa ja kuinka vaikkapa munakoisot valmistetaan. Usein keskustelua käyvät keski-iän ylittäneet herrashenkilöt, jotka ovat kasvaneet perinteitä kunnioittaen, Ruoka on edelleen tärkeä ja vakava asia mutta nuorten ruokailutottumukset ovat kyllä muuttumassa kohti ei-välimerellistä ja pizzapainotteisuus ranskalaisilla ja kokiksella ovat valtaamassa valitettavasti alaa.
Rahasta puhuminen on toinen asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota. Puhutaan siitä, mitä joku tavara tai palvelu maksaa ja hintatietoisuus näyttää olevan arvostettava ominaisuus. Kaupassa on tavallista, että kauppias pyrkii etsimään asiakkaalle edullisimman ratkaisun. Rahasta myös riidellään kuten varmaan ihan missä muuallakin. Täällä kaikki on kuitenkin jotenkin avointa ja mielipiteitä vaihdetaan välillä niin kuuluvalla äänellä, että se toisi Suomessa virkavallan paikalle.
Odotustilat ovat mainioita paikkoja seurata keskusteluja. Jos vertaan odotustilojen ilmapiiriä ja kulttuuria suomalaiseen, on kyseessä täysin erilainen tilanne. Odotustilaan tuleminen on kuin tulisi kylään tutuille: tervehditään yleisesti kaikkia, kysytään kuka on tullut viimeksi ja sitten istahdetaan vapaalle tuolille. Yleensä ei ole vastaanottohenkilöä lainkaan tai edes jonotusnumeroa ja lääkärillekin vain jäädään odottamaan. Suomessa käytäisiin ilmoittautumassa joko henkilökohtaisesti jollekin henkilölle tai digitaalisesti. Suomalaiset istuisivat hiljaa vastapäistä seinää tuijottaen mutta täällä keskustellaan vilkkaasti.
Pari henkilöä voi jutella keskenään ja siihen alkaa tulla kommentteja muilta paikalla olijoilta ja keskustelu laajenee ja laajenee. Lopulta jokainen odotustilassa istuva osallistuu jollakin tavalla; ainakin nyökkäyksin. Viimeksi seurasin keskustelua Raamatun tulkinnoista, mikä ei käsittääkseni olisi kovin tavanomainen keskustelunaihe ainakaan Suomessa missään odotustilassa.
Puhetta riittää, sitä on paljon ja aiheet ovat laajoja. Luonnollisesti viimeaikoina on puhuttu hallituksen ja EU:n kädenväännöstä ja siitä tuleeko eläkeläisille jotain lisää vai ei. Vahva mielipide kuuluisi olevan, että Saksa on syntipukki, jos rahat jäävät saamatta.
Puheliaisuus laskee myös minun kynnystä puhua vieraalla kielellä. Väärinymmärrykset ovat arkipäivää, mutta niistä saa aina makeat naurut. Vaikeuskerrointa lisää vielä paikallisen murteen puhujat. Vanhempi väki kun puhuu vain murretta ja pienten lasten puhe on täälläkin aluksi aika epäselvää, mikä aiheuttaa turhautumista opettajaminälleni.
Kun valmistaudut matkalle Sisililaan, on hyvä osata muutamia sanoja. Sanat löytyvät tästä linkistä.
