Pikkuinen, piikkinen puutarhani saunalla

Näkymä saunan lauteilta.

Olen kirjoitellut saunastamme, ystävien kesken La Sauna, kaikenlaista. Etsimme aikoinaan kylässä sijaitsevan talomme lisäksi maalänttiä, mihin voisi rakentaa saunan. Lopulta löysimme mieluisan ihanalla näköalalla. 

Auringonlasku marraskuun lopussa

Läntillä sattui olemaan oliivi- ja hedelmäpuita, mutta ne olivat hoitamattomia. Vuosien mittaan olemme "parantaneet" (laatusanastosta muuten tämä käsite) länttiämme ja pikkuhiljaa sinne on ilmaantunut sekä lisää puita että kaikenlaisia kaktuksia ja muita seudulla selviäviä kasveja. 

nimi tuntematon, mutta Afrikan puolella yleinen. Kukkii violetinvärisin kukinnoin keväällä.

Mehiruusuke

Aloeveralle sukua. Tekee suuren kukan tosi pitkässä (monta metriä) varressa.

Nespola, keväällä hedelmät valmiit, nyt kukkii tosi runsaasti.

Vaatimattomissa oloissa kasvava, nimeä en tiedä. Tuoksuu hiukan mintulle kun lehtiä koskettaa.

Joku kaktus tämäkin, tosi terävät piikit lehtien kärjissä.

Minun suosikki - söpöläinen. Ehkä olisi joku oikeakin nimi:)

Kaktus tämäkin.

Lapsuudessani perheelläni oli suuri kasvimaa, jossain vaiheessa asuimme talossa, missä oli suunnaton viinimarjapensaspiha lukuisten omenapuiden lisäksi. Kasvihuoneessa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja ja mansikkamaakin tuotti talven mansikat. Luonnonmarjoja kerättiin tietysti ja jossain vaiheessa aikuisikää välttelin metsään menoa. Mihinkä sitä geeneistään pääsee! 

Viime aikoina La Saunalla on tullut oltua useimpina päivinä viikossa ja ihan vaivihkaa olen tehnyt pieniä juttuja, kuten istuttanut lisää puita, jakanut kaktuksia, lisännyt laventelia oksista kuten myös pelargonoita.

Viimeismpänä istutin sitruuna- ja appelsiinipuut isoihin ruukkuihin. Tämä viimeinen ei varmaan ole ihan viisasta, sillä se tarkoittaa kasteluvelvollisuutta. 

Pieni perunamaa kurkottelee varsillaan vielä vaatimattomasti. Tämä on kokeilu, sillä ei kai vahingossa itäneitä perunoita kannata heittää kompostiin vaan maahan ne saatava. Toivoin saavani perunaa jouluksi, mutta kasvu ei ole edistynyt haluamaani vauhtia - no ehkä ystävänpäiväksi.

Maa La Saunalla on osittain melko savista, mutta osa on hiekkapitoisempaa. Multaa olen ostanut ruukkuihin mutta minulla on myös muhimassa komposti Biolanin kompostikäymälän muodossa. Vien välillä kotoa biojätteisiin kerättyä, sillä multaa ei tule jos tavaraa laita riittävästi sisään! Koimme pienen takaiskun, kun käymälän oven väliaikainen puuttuminen oli houkutellut jonkun lähistön koirista aterialle! Ruokailun tiimellyksessä oli irronnut ja rikkoutunut käymäläastian rengas ja kansi. Ehkä Biolanin asiakaspalvelu suostuu lähettämään uuden, jos oikein kauniisti pyydän.

Suomalainen ikääntyvä nainen ei voi pitää näppejään irti säilömisestäkään, sillä tänäkin kesänä ja syksynä on tullut valmistettua hilloja, mehuja, erilaisia säilykkeitä kuten oliiveja, paprikoita ja kurpitsaa. 

Kaikkea saisi kaupoista ja toreilta mutta kun appelsiinit alkavat näyttää valmiilta poimittavaksi ja vaikka niitä kuinka paljon syö ja puristaa aamupalamehuksi, jää yli runsaasti hedelmiä marmeladia varten!

Ciao!

Sieniä ja villivihanneksia

Marraskuun loppu on ensimmäinen Sisilian eteläosan sienisesonki. Pääsesonki on helmi-maaliskuussa. Paikallistuntemus on välttämätöntä, sillä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mistä sieniä olisi lähtenyt etsimään. Etelä-Sisiliassako muka sieniä! Se oli lähinnä ennakkoajatus. Liikkuminen polkupyörällä, jalkaisin tai edes tavallisella henkilöautolla ei tule kysymykseen maaston haastavuuden takia. 

Ystävämme työjuhta neliveto-Suzuki veikin meitä mukavasti. Loppumatkasta istuimme takakontissa takaluukku auki, sillä kumpparit olivat niin mutaiset!

Suomalainen menee metsään sieneen mutta me menimmekin aukeille rinteille. Ensimmäiseksi ohjeeksi sain tarkkailla hassunnäköisiä kasveja, jotka toimivat isäntäkasvina sienille. Kyseisiä kasveja nimitetään yksinkertaisesti pomoksi, il capo. Löysin niille ihan oikean nimenkin, Basilisco comune. 

Ensimmäisessä paikassa pomoja oli runsaasti, mutta vain kellertäväksi muuttuneiden lähellä oli sieniä. Kellertäviä olikin sitten vähemmän. Löysin ensin ihan pikkuruisia sieniä, mutta sitten löytyi suurilakkisia rykelmä. 

Kuljimme ylös ja alas rinteitä melko kivikkoisessa ja osittain hyvin märässä ja lällisessä maastossa. Ylitimme kynnettyjä peltoaukeamia, joista rankkasateet olivat vieneet isoilta alueilta maata - alapuolella kulkevalle maantielle. Kumisaappaani keräsivät tehokkaasti maata mukaan ja kengät alkoivat nopeasti painaa aikalailla. Nokian Hait eivät olleet aivan parhaat, sillä pohjakuviointi oli melkein olematon ja pohjan pito-ominaisuudet edesauttoivat minua muutaman kerran melkein kaatumaan. Hyvä tasapainoharjoitus sinänsä samalla!

Joen ylityspaikalla oli villisikojen jälkiä, olivat yöpyneet joen penkalla ja kasvillisuus oli isolta alueelta laossa.

Sienet näyttivät päältä päin hiukan orakkailta mutta alaosa oli vääränlainen. Sienen nimi on täällä päin Dabs, mutta kukaan ei tunnu tietävän sen italiankielistä nimeä. 

Ei sillä sinänsä ole väliä, sillä sienet olivat herkullisia. Kuivatin saaliista suurimman osan ja tuoreista valmistin risoton. Risoton kanssa laitoin villivihanneksia.

Sieniretkipäivänä sain pikakurssin villivihanneksista ja kotiin palasin runsaan saaliin kanssa.

1. La Borragine on terhakkaanoloinen vihannes, jonka lehdet ovat karvaisentuntuiset, mutta ei kuitenkaan piikikkäät. 
   
   Borragine on tärkeä osa "cucina sicilianea". Yleisohje on pehmitellä pannulla oliiviöljyssä valkosipulin ja peperoncinojen kanssa. Sitä voi myös kiehauttaa nopeasti. Minestronekeiton ainesosana se on mainio. Olen nähnyt myös ohjeen, jossa lehtiä käytetään viininlehtien tavoin kääryleissä. Me teimme keittoversion.
   
   Borraginessa on mm. omega kutosta, kalsiumia ja  potassiumia.
2. I Lassini tai Amareddi, kutsutaan myös nimellä Senape Canuta Cicoria.
   
   Valmistustapa kuten Borraginekin. Tänään paistoin oliiviöljyssä ja osan kiehautin. Paistoversio oli selvästi parempi.
   
   
   
   
3. Le Coste on laihduttajan unelmaruoka-aine ja sitä kutsutaankin superruuaksi. Sadassa grammassa on kaloreita vain 17 ja niistäkin 7 on kuituja. Siitä voi käyttää kuten pinaattia ja se on pehmeälehtinen.
   
4. La Cardellan lempinimi on Piscialetto ja se onkin mainio nesteenpoistaja ja se vilkastuttaa ruuansulatusta, mutta samalla siinä on paljon vitamiinejä (B,C,E jaD) ja beetakaroteenia. Lehdet näyttävät voikukan lehdiltä. Keväällä lehtiä voi käyttää salaattiin, talvella keittoihin ja vaikka pastakastikkeeseen.
   
5. Bonuksena keräsin vielä villifenkolia ja sain muutaman villiparsan.
   
   Villiparsakausi on parhaimmillaan helmikuusta alkaen.

Villivihannesten kerääminen on täällä melko yleistä. Viime viikolla Seccagranden rannalla näimme pariskunnan joka oli kerännyt monta kassillista Borraginea. Tietysti on tiedettävä, mitä kerää, mutta niinhän se on Suomessakin!

Ciao!

Sain kuin sainkin vakuutuksen autolleni ja itselleni terveyskortin

Kylässä on ainakin kahden eri vakuutusyhtiön toimipisteet. Menin lähimpään ehkä turnausväsymyksen vuoksi. 

Olin ennakkoon hankkinut vahinko- ja vakuutushistoriatodistuksen Suomesta Liikennevakuutuskeskukselta. Palveluun kirjauduttiin pankkitunnuksilla ja todistus tulostettiin sieltä itse. Vakuutusyhtiö ei todistusta suostunut antamaan. 


Muutamia huomioita tulosteesta: autojen vakuutukset ovat ajallisesti satunnaisessa järjestyksessä (vuosien mittaan minulla on ollut useita autoja, mistä itsekin hämmästyin), tulosteen fonttikoko on todella pieni,  allekirjoitus tulostuu erilliselle sivulle ja näyttää huolimattomasti väärennetyltä kopiolta. Tiedot ovat tehokkaasti suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta pienen kokonsa vuoksi ihan suomalaisenkin on vaikea saada selvää riveistä. Tulostin dokumentin värillisenä, mutta allekirjoitus on kirjoitettu mustalla värillä ja se näytti epäilyttävältä.

Kävin vakuutusyhtiössä suuren osan ajasta keskustelua kyseisen asiakirjan oikeellisuudesta! Kyseessä ei ollut vähäpätöinen asia, sillä minulla on Suomessa 36 vuoden vahingoton ajohistoria ja Italiassa vakuutusmaksut ovat ennakkotietojeni mukaan korkeat.

Vastasin jälleen lukuisiin kysymyksiin; kuten missä aion autollani liikkua? En kai sentään Palermossa? Missä autoni on parkissa ja ajaako puolisonikin autoa?

Sinä aikana kun olin toimistossa, siellä piipahti useita ihmisiä - ihan muuten vaan käväisivät eikä heillä tuntunut olevan vakuutusasioita hoidettavana. Tämä on yleinen tapa ihan missä tahansa - pankissakin ja lääkärin vastaanotolla tai hammaslääkärissä. Yksityisyys on aivan ylimainostettu asia, sillä keskimäärin viisi muuta ihmistä kuin asianosaiset, kuulevat asiasi. Kovin herkkähipiäiselle ja yksityisyyttään vaalivalle kyläsemme ei sovellu.

Sain lopulta hyvän tarjouksen perusliikennevakuutuksesta, koska olen nyt paikkakuntalainen, vaikka vakuutushistoriaani ei voitu ottaa sellaisenaan huomioon. Vakuutus on noin kolme kertaa kalliimpi kuin Suomessa maksamani liikennevakuutus 80 prossan bonuksilla.  Mahdollisesti myöhemmin voin vielä saada edullisemman vakuutuksen, jos voin toimittaa uskottavamman todistuksen ajohistoriasta!

Nyt ensin huilaan hetken, sitten lähestyn suomalaista vakuutusyhtiötä ja anelen heitä kirjoittamaan minulle todistuksen kunnon allekirjoituksella ja mahdollisesti siihen lisätyllä leimalla! Mahtaakohan leimoja vielä olla saatavilla digiaikana? (Kuulin juuri uutisista, että asuinmaani on kirkkaasti viimeisellä sijalla palvelujen digitalisoimisessa.)

Kasko-tyyppistä vakuutusta ei tunneta ja vakuutukset eivät kata omaa ajoneuvoa. Tällä selittynee suuri osa kuhmuisista kulkimista; kun korjaaminen maksetaan omasta pussista, kummasti alkavat 
esteettiset seikat menettää merkityksensä. Korvaus koskee aina vain toista osapuolta. Lisävakuutuksilla voi hieman parantaa turvaansa, mutta ne tietysti korottavat maksua. Otin tuulilasivakuutuksen, sillä se on todennäköinen riski.

Vakuutukseeni kuuluu "seurantalaite". Akkuun kytketään härpäke, jolla autoni voidaan paikallistaa onnettomuustilanteessa ja hinausauto osaa saapua paikalle. Se myös rekisteröi ajetut kilometrit ja tämä taas vaikuttaa tulevisuuden vakuutusmaksuihini. Tietysti samainen laite kertoo myös sen, olenko Palermossa vai jossakin hiukan pienemmässä paikassa. 

Härpäkkeen asennusohje käteville.

Puoliso asensi härpäkkeen ja sen olisi pitänyt lähettää minulle tekstiviesti, mutta sitä ei ole vielä tullut - aikaa on kulunut kylläkin vasta muutamia viikkoja. Askarruttaa kyllä sekin, että kestääkö avun saaminen mahdollisessa onnettomuustilanteessa yhtä kauan! Yksi selitys on mahdollinen: puhelinnumeroni on tallennettu väärin järjestelmään. Käväisen vakuutustoimistossa varmistamassa asian.

Posti toi sairausvakuutuskortin (Tessera Sanitaria). Kortissa on mikrosiru ja sillä pitäisi päästä kirjautumaan julkisiin palveluihin. Tarkoittaakohan se esimerkiksi kirjastopalvelua? Nähtäväksi jää!

Mukana oli tervetulokirje ja allekirjoittajana Presidente della Regione Siciliana.

Televiosiossa oli mainos, jossa kerrottiin sairausvakuutuskortin mikrosirun mahdollistavan rahapelien pelaamisen! Nyt sitten vaan kortti vinkumaan!

Ciao!