Ovet ja ikkunat avoimena

Olen törmännyt kiehtovaan ilmiöön Cianciassa. Samainen ilmiö on varmasti yleinen lämpimissä maissa: illan saapuessa talon eteen nostetaan tuolit ja iltaa vietetään naapureiden kanssa jutustellen ja ohikulkijoita tervehtien. Naiset istuvat keskenään ja miehet omassa ryhmässään. Talon eteen autetaan huonosti liikkuvat vanhukset, jolloin he pääsevät osalliseksi sosiaaliseen yhteisöön. Päivällä olisikin liian kuuma vanhuksille.

Ilmastointilaitteita on pääasiassa kylään ulkomailta muuttaneilla ja vain harvoin syntyperäisillä kyläläisillä. Tämä tarkoittaa sitä, että ikkunat ja ovet pidetään auki kun lämpötila laskee alle sisälämpötilan.

Sisilialaiset eivät ole hiljaista kansaa vaan mielipiteitä vaihdetaan vilkkaasti. Keskustelun sävy kuulostaa täydellisesti kieltä taitamattomalta kiivaalta, vaikka kyse ei yleensä ole riitelystä. Elekieltä korostetaan äänen voimakkuutta lisäämällä. Naapureissa tiedetään siten toisten huolet ja ilon aiheet. Tämä ei näytä huolettavan asianosaisia ja suomalainen, joka on tottunut odottamaan hissiä kattoon tuijotellen ja ääneti, on aluksi hivenen ymmällään. Meidän asioista ei luonnollisesti kukaan saa selvää kun suomenkielen taitajia ei ole kylässä muita kuin me.

Voisi luulla, että eloisa elämä, joka jatkuu pitkäälle seuraavan vuorokauden puolelle, häiritsisi ainakin nukkumista. Näin ei kuitenkaan ole! Helsingissä kohina häiritsee mutta Cianciassa ei edes yhtäkkiset äänet tai kolinat häiritse nukkumista. Kolmipyöräisen ja peräkärryllisen Apen kulku mäkeä ylös tai alas talon vierestä ei ole pieni kolina! Meillä on ilmastointilaitteet, mutta pidämme mielummin ikkunat auki yöaikaan. Emme itsekään ymmärrä tätä!

Sisätilaa laajennetaan ulos ja sosiaalinen yhteisö on laajempi kuin samassa talossa asuva perhe.  Laaja yhteisö on etu monessa mielessä; kaikenlainen apu on vaivattomasti saatavilla.

Suomessa sisätilaa laajennetaan parvekkeille ja terasseille. Viimeisin villitys on kerostaloissa läpinäkyvät parvekkeet. Aina läpinäkyvyys ei ole hyvä juttu, varsinkin jos parveketta käyttää varastona.

Helsingissä lähellämme on konepajan alue, jossa parvekkeet ovat kokonaan läpinäkyviä. Pari viikkoa sitten asiaa kommentoitiin Hesarissa. "Konepajan parvekkeiden perusteella on vaikeaa päätellä, minkälaisia ihmisiä asunnoissa todella asuu. Aivan kuten sosiaalisessa mediassa julkaistut ajatukset ja kuvat voivat luoda silotellun kuvan ihmisten elämästä, ei parvekkeiden läpinäkyvyys välttämättä tarkoita uudenlaista avoimuutta. Lasiparvekkeelle laitetaan se, mitä halutaan muiden ihmisten näkevän."

Sisilialainen perhe tulee "lasiparvekkeelleen" illan hämärtyessä sellaisena kuin ovat. Illallinen on nautittu ja tiskit tiskattu. Ulos nostetaan käytännöllinen puutuoli ja iltaa vietetään pitkälle yli puolen yön. Se, mitä toiset näkevät, ei ole keskeistä. Se mitä, toiset kuulevat, on oleellista!

Montako asiakasta tarvitaan kahvilaan?

Kahvilat ovat tärkeä osa sisilialaista arkielämää. Aamupala nautitaan työmatkalla kahvilassa ja jossain välissä aamupäivää käydään kahvilla ja syödään ehkä pieni makea, jotta jaksetaan lounaaseen saakka.

Kylässämme kahvi maksoi 60 senttiä, kyse on espressosta. Hinta oli ollut sama ainakin kaksitoista vuotta. Vuosi takaperin kaikki kylän kahvilat nostivat kahvikupin hintaa ja nykyään se maksaa 70 senttiä. Jokaikinen kahvi valmistetaan ykslöllisesti ja laatu perustuu toistojen määrään! Tiedustelin jossain vaiheessa lempikahvilastamme, kuinka monta kuppia kahvia he valmistavat päivän aikana. Vastaus oli yli 600 kupillista. Kysyin asiaa, koska olin miettinyt, kuinka ihmeessä kahvilan pitäminen voi elättää isonkin perheen.

Kylässä on pääkadun varrella tai sen läheisyydessä viisi pientä kahvilaa, joissa kaikissa myydään kahvin lisäksi jäätelöä ja alkoholituotteita. Yksi kahviloista myy sanomalehtiä ja ottaa vastaan erilaisia veikkauksia ja yhdessä kahviloista on internetpiste.

Jokin aika sitten Helsingin Sanomat kirjoitti Arabianrannan taloista ja siitä kuinka asuinalue on vuosien aikana muotoutunut. Mielenkiintoni herätti jutun loppuvaiheilla ollut kommentti:
"Arabianrannan asukastiheys ei ole kantakaupunkimaisen tiivistä, kivijalkojen liiketilat eivät ole houkutelleet kahviloita ja muita urbaaneja palveluita. Arabianrannan asukastiheys ei ole riittävä, jotta kahvilaa kannattaisi pitää!" Arabianrannassa asuu noin 9000 asukasta! Cianciassa asuu alle 3000 asukasta ja vain parin kesäkuukauden aikana asukasmäärä yli tuplaantuu!

Totta on, että Helsingissä saa maksaa itsensä kipeäksi kahviloissa. Seitsemälläkymmenellä sentillä voi lukea kahvilan hintalistaa mutta kahvia sillä on turha kuvitella saavansa - ei edes suodatinkahvia.

Suomalaisia pidetään kahvia juovana kansana, mutta ilmeisesti häviämme sisilialaiselle pikkukylälle. Juomme suurimman osan kahvistamme kotinurkissa, omalla kahvinkeittimellä keittäen. Emme voisi kuvitella menevämme lähikahvilaan rupattelemaan maailmanmenosta, perheestä tai jostakin muusta kahvilan pitäjän kanssa. Jos näin tekisimme, meitä voitaisiin pyytää poistumaan häiritsemästä.

Palaan vielä kahvikuppimääriin. Viisi kahvilaa, joista jokainen myy päivittäin noin 600 kuppia kahvia. Tämä tekee noin 3000 kuppia kahvia, mikä taas tarkoittaa sitä, että joko jokainen asukas käy kerran päivässä kahvilassa tai osa asukkaista juo useampia kuppeja päivässä kahvilan kahvia. Kyse on jälkimmäisestä.
Kyllä kyläläiset valmistavat kahvia myös kotonaan ja tarjoavat auliisti sitä myös satunnaiselle kävijälle, vaikka naapurille. Tämä ei kuitenkaan estä käymästä kahvilassa. Kahvilat ovat sekä ruumiin- että hengenruokaa tarjoavia paikkoja, joiden ilmapiirin luovat yhdessä barista ja asiakkaat.

Odotan seuraavaa kertaa, jolloin pääsen kahville Café Triesteen ja voin vaihtaa tärkeimmät kuulumiset sekä perheestä että Suomesta.

Cappucino maksaa muuten euroviiskyt.